Korona-arki Hollannissa: ulkonaliikkumiskielto ja sakot maskin käyttämättä jättämisestä – “Lockdown-aika on ollut ihan ok”

Perhe de Jonge-Hakasuo. Vasemmalta isä Wietse, Jonatan, Lasse ja Saara. Myös Bobbi-koira pääsi kuvaan. Kuva: Kotialbumi.

Ulkonaliikkumiskielto kello 21 – 4.30, suurin osa kaupoista sekä ravintolat ja kahvilat, museot ja huvipuistot kiinni, kasvomaskin käyttö pakollista sakon uhalla julkisessa liikenteessä ja julkisissa tiloissa, lupa liikkua ulkona enintään kahden hengen ryhmässä turvaetäisyyttä noudattaen, kotona käyvien vieraiden määrän rajoittaminen.

Muun muassa tätä on korona-arki Hollannissa, kertoo Sastamalan Keikyästä kotoisin oleva Saara de Jonge-Hakasuo. Maa sulkeutui joulukuun puolessa välissä, ja siitä lähtien nelihenkisessä perheessä on tehty töitä ja käyty koulua kotoa käsin.

”Lockdown” ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta tiukempi kuin keväällä.

”Maaliskuun 16. päivästä eteenpäin vietimme 16 viikkoa kotona, kun koulut menivät kiinni ja me vanhemmat siirryimme etätöihin. Silloin kaupat ja ravintolat olivat vielä auki”, Saara kertoo.

Kesäkuussa ennen kesälomaa perheen pojat, 11-vuotias Lasse ja 8-vuotias Jonatan, pääsivät takaisin kouluun puolipäiväisesti. Sen sijaan Saaran logistiikan opettajana ammattikorkeakoulussa työskentelevä puoliso Wietse on tehnyt etätöitä koko tämän ajan ja käynyt kesän jälkeen koululla kerran.

Lasse ja läksyt. Etäopetus on sujunut nyt paremmin kuin keväällä, sillä opettajat ovat saaneet sovellukset ja tekniikan paremmin haltuun. Kuva: Kotialbumi.

Hollannin nykyiset koronarajoitukset ovat voimassa 8. helmikuuta saakka. 17 miljoonan asukkaan maassa on todettu tartuntoja maaliskuusta lähtien 962 000, ja haastattelua edeltäneenä päivänä, keskiviikkona 27. tammikuuta niitä kirjattiin 4726. Saara uumoilee miljoonan tartunnan menevän rikki lähikuukausina. 

De Jonge-Hakasuot asuvat Oldenzaalissa Overijsselin läänissä Twenten alueella, lähellä Saksan rajaa. Saaran mukaan alue on ollut koko pandemian ajan maanlaajuisissa kärkitilastoissa Amsterdamin ja Rotterdamin seudun jälkeen. Koronavirustartunnan saaminen ei naista kuitenkaan pelota.

”Tuttavapiirissämme on ollut tartuntoja, ja koronan sairastaneet ovat kertoneet ettei tauti ole kuin tavallinen flunssa, vaan paljon rankempi. Jälkioireet, kuten väsymys, voivat jatkua viikkoja. En silti osaa pelätä.”

Koronarokotukset maassa pääsivät vauhtiin viimeisenä Euroopassa. Nyt ensimmäisen rokotteen on saanut noin 160 000 hollantilaista. Rokotusjärjestys on sama kuin Suomessa: ensin rokotettiin hoitoalan henkilökunta ja sen jälkeen alettiin rokottaa ikäihmisiä. 

Saaran mukaan rokotteen tarpeellisuus herättää Hollannissa vahvoja mielipiteitä, ja keskustelua on käyty paljon. 

”On ollut puhetta esimerkiksi siitä, voidaanko kansalaisia pakottaa ottamaan rokote, tai muutetaanko lakia niin, että jos haluat mennä johonkin tapahtumaan, et pääse sinne ellei sinulla ole osoittaa todistusta rokotteen saamisesta.”

“Korona-aika on opettanut uusia taitoja. Koska parturitkin ovat kiinni, opettelin YouTube-videoiden avulla leikkaamaan poikien hiukset”, Saara nauraa. Asiakkaana Jonatan. Kuva: Kotialbumi.

Suomessa Hollanti on ollut viime aikoina otsikoissa mellakoiden vuoksi. Isommat mellakat saivat alkunsa 23. tammikuuta, kun maan hallitus päätti yön ulkonaliikkumiskiellosta. Sen aikana kotoa ei saa poistua kuin perustellusta syystä, esimerkiksi terveyttä koskevissa hätätilanteissa tai koiran ulkoiluttamisen vuoksi.

Ohjeistuksen rikkomisesta voi seurata 95 euron sakko. Edellisen kerran ulkonaliikkumiskieltoa on käytetty maassa toisen maailmansodan aikana. 

Saara de Jonge-Hakasuo kertoo, etteivät mellakat ole näkyneet Oldenzaalissa. 

”Torilla oli ollut jonkinlainen kokoontuminen, ja yksi kirjakauppa on laitettu säpäleiksi. Naapurikaupunki Enschedessä on ollut isompia kokoontumisia, joiden hajottamiseen on vaadittu poliisia. Toivottavasti tilanne tästä rauhoittuu.” 

Bobbi-koira on innokas assistentti heti, kun joku asettuu koneineen keittiön pöydän viereen. Kuva: Kotialbumi.

Saara de Jonge-Hakasuo on seurannut Suomen koronarajoituksia, jotka ovat hänen mukaansa varsin ymmärrettävät asukaslukuun ja maan sijaintiin pohjaten.

“Hollannissa on yli 400 asukasta per neliökilometri, Suomessa 16. Ja etäisyys toisiin ihmisiin on muutenkin ihan erilainen. Täällä tervehditään normaalisti poskipusuilla vähän kaukaisempiakin tuttuja”, hän miettii.

Lasse ja Jonatan de Jonge ovat suhtautuneet etäkouluun avoimin mielin. Etenkin Jonatan on nauttinut kotona opiskelusta, sillä hänen luokkansa on Saaran mukaan suuri ja vilkas.

”Kotona on enemmän rauhaa keskittyä kouluhommiin, ja minulla mahdollisuus opastaa ja neuvoa.”

Perheen kolmikerroksinen koti on osoittanut näppäryytensä etäaikakaudella. Wietse-isä on läppärinsä kanssa ylimmässä kerroksessa, Lasse opiskelee keskimmäisessä kerroksessa omassa huoneessaan, Saara ja Jonatan ovat puolestaan valloittaneet keittiön pöydän. Usein sen ääressä istuu myös perheeseen viime keväänä otettu Bobbi-koira.

Pojat ovat innokkaita jalkapalloilijoita. Kuten Suomessa, ulkoharrastukset ovat saaneet jatkua Hollannissakin, niinpä Lasse ja Jonatan ovat päässeet futisharjoituksiin säännöllisesti.

Vaikka perhe on tottunut liikkumaan ja touhuamaan, ovat kokemukset lockdownista tähän mennessä plussan puolella. Saara myöntää ajatelleensa ensin, ettei kotiin keskittyvästä elämästä tulisi mitään.

”Mutta on tämä ollut ihan ok, ei ollenkaan niin paha kuin ajattelin”, hän naurahtaa.

Koko jutun voit lukea ensi viikon Alueviestistä.