Pääsiäinen ankkuroituu juhlana sisältönsä puolesta Raamattuun. Jokainen pääsiäistä pohtiva lukija kohtaa samalla raamattukäsityksensä.

Edesmennyt teatteritaiteen professori Jouko Turkka, vähän kiistelty persoona, kirjoitti Raamatusta: ”Kirja on niin hyvä, sen näkemykset ihmisestä niin todelliset ja tarkat, sen kertomien tapahtumien logiikka niin ankara ja elämän näköinen, ettei sitä parempia helposti keksitä eikä kirjoiteta. Se on kirjojen kirja.”

Professorin kannustamana tarkastelen yhtä, vain yhtä, elämän näköistä ja makuista lausetta: ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.”

Ensin vähän taustaa. Juutalaisten pääsiäisen juuret ovat kansan pääsyssä vapauteen Egyptin orjuudesta. Exodus löytyy kertomuksena Mooseksen kirjoista. Kristillisen pääsiäisen sisältöä on Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus, jotka takaavat ihmiskunnalle pääsyn synnin ja kuoleman orjuudesta.

Jerusalemissa on 300-luvulta asti kuljettu ristintiellä. Suunnilleen oikeilla paikoilla on muisteltu Jeesuksen viimeisiä päiviä ja ristinsanoja, joista yksi on ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.”

Eikö Jeesus olisi ristillä voinut oikeutetusti hermostua pilkkaajille: ”Vielä Jumala kostaa teille, mitä olette ansainneet, – odottakaas vain!” Mutta Jeesus ei uhkaile pilkkaajia, vaan toteuttaa Vuorisaarnan opetustaan: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.”

Ihmiskunnan historiassa ei mistään muualta löydy tällaista rakkauden vaatimusta ja esimerkkiä, joka yltäisi äärimmäiseen pahuuteen. Nämä sovinnon sanat ovat – ohittamattomalla tavalla – läpi historian osoittaneet ihmisyyden suuntaan.

Edesmennyt arkkipiispa Mikko Juva, viime sotien sotilaspappi, kertoo, että ”Pappi on matkassa muistuttamassa siitä, että sotilaankin on pysyttävä ihmisenä. Erityisesti vangiksi joutunut vihollinen on ihminen.”

Nobelin rauhanpalkinnon saanut arkkipiispa Desmond Tutu kirjoittaa: ”Eteemme tuli rikoksentekijöitä, jotka olivat syyllistyneet kaikkein kauheimpiin julmuuksiin. Olimme pöyristyneitä siitä alennustilan syvyydestä, mihin ihmisolennot saattoivat vajota.

Useimmat meistä sanoivat tekijöitä hirviöiksi, sillä heidän tekonsa olivat hirviömäisiä. Olipa teko miten saatanallinen tahansa, sen tekijä ei silti ollut demoni. Meidän täytyy vihata pahuutta ja tuomita se, ja samalla täytyy olla täynnä rakkautta pahantekijää kohtaan.

Jos toteamme pahantekijän olevan hirviö tai demoni, silloin vastuu lentää ulos ikkunasta: julistamme, että pahantekijä ei ole moraalinen olento, jota voisi pitää vastuullisena teostaan. Huolimatta kauheista teoistaan pahantekijät ovat yhä Jumalan lapsia, joilla on kyky katua ja tehdä parannus, muuttua.”

Kun minä kohtaan pilkkaa, loukkauksia tai silmitöntä pahuutta, millainen vastaus sisältyy omiin sanoihini? Pääsiäisen suuri sanoma on, että pahan valta on voitettu, älä anna sille periksi.

Lukijoille Rantakunnan pappilasta pääsiäistroparin sanoin pääsiäisen iloa: Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!

Kirjoittaja on Sastamalan seurakunnan kirkkoherra.