Puutarhaihmisen kevät alkaa pihan siivouksella. Tai oikeastaan kevääseen valmistautuminen on alkanut jo syksyllä.

Roismalassa asuvaa Merja Tulosta toimittajan toteamukset hymyilyttävät.

”Muutama kuukausi vuodessa menee lintuja ja oravia tarkkaillessa, mutta maaliskuussa tein ensimmäiset kylvöt. Sisällä talossa samettiruusun taimet vartoo jatkotoimia. Tomaatit, paprikat ja kurkut ovat hyvin tulollaan”, hän toteaa.

Kun yöt lämpenevät, eikä pakkasen puraisun vaaraa enää ole, istuttaa Merja sisätiloissa olevan väliaikaispuutarhansa tuotokset kasvimaalle ja pihalle.

Punaisen puutalon pihapiirissä riittää katseltavaa tähän aikaan vuodesta, vaikka kukkivia kasveja on vielä niukalti. Kallioon osittain luonnostaan, osittain ihmiskäden avittamana syntyneessä altaassa ovat meneillään sammakoiden kutupuuhat.

”Heinäkuussa saanemme jälleen todentaa tuhansien pienten sammakoiden vaelluksen. Ne lähtevät altaasta ja loikkivat pihan poikki tuonne metsäojaan”, Merja tuumaa.

Silloin täytyy nurmikonleikkuun suhteen olla varovainen. Merja ei tosin laittaisi pahakseen, vaikka sammaleet valtaisivat pihan pinta-alaa vielä nykyistä laajemmalti.

Kasvit muistuttavat ihmisistä

Erilaisia kasvikunnan eläviä: kesäkukkia, perennoja ja hyötykasveja löytyy Merja Tulosen pihalta yhteensä noin sata erilaista. Vanhimmat niistä ovat hänelle tuttuja jo lapsuudesta, viihtyneet saman talon liepeillä useita kymmeniä vuosia.

”Syysleimut, ukonhatut, rusko- ja tiikeri- ja varjoliljat sekä mooseksenpalavapensas nyt ainakin”, Merja luettelee.

Aika monesta kasvista on vielä alkuperä muistissa. Merja kertoo, että tädin luota Houhajärven suunnasta tuotiin aikoinaan yksi sinivuokko. Nyt sinivuokot kukkivat siellä täällä. Lisäksi hänen äidillään oli ystävä, joka kierteli joskus hylättyjen talojen pihoilla ja toi sieltä heille tuliaisia.

Onko Merjan puutarhainnostus siis edellisen sukupolven peruja?

”Varmasti on, vaikka joskus nuoruudessani vannoin, että minä en sitten aikaani pihalla kökkimiseen kuluta”, hän naurahtaa.

Sittemmin Merja on tullut siihen lopputulokseen, ettei omalta pihamaalta malttaisi olla lainkaan pois – varsinkaan kesällä.

”Mitä kaikkia luonnon ihmeitä silloin menettäisinkään?”

Hanamia roismalalaisittain?

Useammassa paikassa pihaa voi nähdä näyttävän punaruskeana kasvavia tiheitä lehtimattoja.

Merja opastaa, että kyseessä on yksi hänen suosikkiperennoistaan: rentoakankaali. Touko-kesäkuussa saa ihailla sen sinivioletteja tähkämäisiä kukintoja.

”Japanissa juhlitaan, kun kirsikkapuut kukkivat. Minä vietän rennon akan päiviä, kun rentoakankaali on kauneimmillaan.”

Yksi pihan erikoisuuksista on jykevää mäntyä kiertävä köynnöshortensia. Se on iskenyt vahvat kyntensä niin tiukkaan kiinni puunrunkoon, ettei sitä saisi irti kuin sahaamalla, Merja tuumaa.

”Onhan se komea sitten kun se kukkii. Sellainen katseenvangitsija, moni sitä ihmetteli, kun viimeksi olimme mukana Avoimet Puutarhat -päivässä”, hän kertoo.

Tänä vuonna pihoihin pääsee tutustumaan sunnuntaina 20. kesäkuuta. Teemapäivään ilmoittautuminen päättyy 24. toukokuuta. Tapahtumasta järjestetään myös virtuaaliversio.

Onko Tulosten pihapiiri tällä kertaa avoinna yleisölle?

”Kai sitä täytyy osallistua, kun tämä lehtijuttukin nyt tehdään”, Merja nauraa.

Mitä Merja on Avoimet Puutarhat -teemapäivässä oppinut? Lue koko juttu 28.4. Alueviestistä.