Eduskunta käsittelee parasta aikaa Euroopan Unionin 7-vuotista budjettia ja siihen liittyvää elpymisrahastoa. Viime juhannuksena huippukokous päätti asiasta ja nyt on menossa pääministerien tekemien sopimusten ratifiointi kansallisissa parlamenteissa.
Huippukokousta edelsi keskustelu Suomen neuvottelutavoitteista suuressa valiokunnassa. Pääministeri Marin sai neuvottelumandaatin hallituspuolueiden edustajilta. Kokoomuksen ehdotukset, joissa vaadittiin sopimuksen ehdoksi tiukempaa talouskuria, kaatuivat äänestyksissä.

Hallitus ja pääministeri lähtivät siitä, että opposition kanssa ei tarvitse neuvotella, koska asia voidaan viedä läpi eduskunnassa hallituspuolueiden äänillä. Perustuslakivaliokunnan päätettyä, että sopimuksen hyväksyminen edellyttää 2/3 enemmistöä, asia kääntyi päälaelleen. Nyt hallituspuolueet pyytävät apuun Kokoomusta hyväksymään hallituksen neuvotteleman paketin, josta EU-tasolla päätettäessä meiltä ei kysytty mitään. Ei tunnu kivalta tukea.

On totta, että Suomi ei tarvitsisi elpymisrahastoa, koska me saamme itsekin lainaa edullisesti ja voimme siten elvyttää talouttamme. Tukipakettia tarvitsevat asiansa huonommin hoitaneet Etelä-Euroopan maat. On myös totta, että paketti ei ole Suomelle taloudellisesti kannattava, koska maksamme huomattavasti enemmän kuin saaamme.
On kuitenkin ihan eri asia pitää tukipakettia huonona kuin kaataa se. Suuren valiokunnan jäsenenä olen kuullut maan johtavia talousasiantuntijoita ja varoitukset seuraamuksista ovat todella kovia. Todennäköisesti ajaisimme koko Euroopan Unionin ja samalla myös oman taloutemme kaaokseen, koska rahoitusmarkkinoilla on vahva oletus paketin hyväksymisestä ja sen varassa on toimittu. Elinkeinoelämä on puhunut tulitikulla leikkimisestä.

Vieläkin suurempi asia on, että Suomi vetäisi maton alta kaikilta muilta EU-mailta. Sixten Korkmanin sanoin meidän ainoa ystävämme sen jälkeen olisi Vladimir Putin. On tärkeää pitää yllä hyviä suhteita itään, mutta nekin pysyvät parempana, kun on ystäviä myös lännessä. EU-jäsenyys on Suomelle nimenomaan turvallisuusratkaisu.
Puheet siitä, että Suomi voisi tukipaketin kaatamalla saada neuvoteltua paremman ratkaisun ovat täysin vailla realismia. Suomi on 1% EU:n väestöstä ja BKT:sta, jos prosentti aiheuttaa ongelman kaikille, niin sympatiaa on turha odottaa. Heti menisi uusiksi EU-budjetti, jossa Suomen saanto esimerkiksi maatalous- ja aluepolitiikan tukiin arvioitaisiin uudelleen. Koko edunvalvonta vaikeutuisi. Lasku maksettaisiin moneen kertaan.

Suomi tunnetaan maailmalla maana, jonka sanaan voi luottaa. Sitä mainetta ei pienellä maalla ole varaa menettää. Huippukokouksen neuvotteluissa olisi pitänyt olla tiukempana. Nyt on liian myöhäistä. Olen tarvittaessa omalla äänelläni varmistamassa pienemmän pahan tietä.