On äärimmäisen hienoa, että lehdet tarjoavat lukijakunnalle ilmaista palstatilaa mielipidekirjoituksiin. Lehtien toimitusten suhtautuminen vähän vaihtelee, osa taittaa mielipidekirjoitukset varsin näyttävästi lähelle pääkirjoituksia ja osa sijoittaa ne vähän vaatimattomammin. Itse luen sellaiset mielipiteet, joissa on terävä otsikko, lyhyt teksti ja kirjoittajan nimi alla.
Kirjoittajalla on monta jännityshetkeä. Miten hyvin saa kirjoitetuksi sen ”tuskan”, jota sisällään tuntee. Muutamalla lauseella pitäisi onnistua kuvaamaan jokin asia, usein se on yhteiskunnallinen epäkohta. Julkaiseeko lehti jutun ja jos julkaisee, tuleeko palautetta ja keneltä tulee. Lukijaa koskettaa mielipidekirjoitus sitä enemmän, mitä lähempää se viistää hänen omaa tilannettaan ja tulevaisuuttaan.

Palaute tulee yleensä puhelinsoittona, tekstiviestinä tai kirjeenä postilaatikkoon. Viime viikolla sain yllättävän ja toki miellyttävän palautteen. Pihaan kurvasi auto ja ikäiseni mieshenkilö nousi autosta määrätietoisesti suunnaten portaille. Menin häntä vastaan. Tervehdimme ja hän ojensi minulle paketin käteeni. Olin niin yllättynyt, etten ymmärtänyt kysyä lahjantuojan nimeä. Toki kysyin, miksi annatte lahjan. Hän sanoi kohteliaasti, että se on kiitos lukuisista erinomaisista mielipidekirjoituksista, joissa olen puolustanut kotimaista ruuantuotantoa ja metsätaloutta.

Kuka ei olisi mielissään täysin yllättäen tulleesta hyvästä palautteesta ja lahjasta. Muistan tämän pihahetken pitkään, nykyiseen yksilökeskeiseen elämäntyyliin ei juurikaan kuulu kokemani kohteliaisuus ja toisen ihmisen huomiointi. Kiitos!

Jukka Tuori
agronomi
Huittinen