
Pelimaailmasta tutut hahmot toivottavat tulijan tervetulleeksi Vammalan ammattikoulun luokkaan, jossa on viime syksystä lähtien opetettu e-urheilua. Luokan seitsemän tietokonetta ovat jutuntekohetkellä kiinni, sillä toisen vuoden opiskelijat, joiden on mahdollista e-urheilua opiskella, ovat työssäoppimisjaksoillaan.
Niinpä Sasky-koulutuskuntayhtymässä e-urheilukoulutuksesta vastaavalla Oscar Kivikoskella ja e-urheilua ammattikoululla opettavalla Teemu Toikalla on aikaa kertoa, mitä e-urheilu oikein on ja mitä koulutus pitää sisällään.
Lähdetään liikkeelle perusteista: ”E-urheilu on tiivistetysti videopelien pelaamista kilpailullisesti. Pelejä voi pelata joko yksin tai joukkueena ja ne jakautuvat useampaan alalajiin tai genreen”, Kivikoski selvittää.
E-urheilun opintoja tarjotaan Saskyssa kaikille opiskelijoille pääasiallisesta opintolinjasta riippumatta. Sastamalassa uusi koulutus herätti välittömästi mielenkiinnon nuorten parissa. Hakemuksia tuli parikymmentä ja tällä hetkellä opiskelijoita on 12 sähköalan opiskelijoista tulevaan kokkiin.
Opiskelijat ovat kaikki miespuolisia, mutta sukupuolella ei pelaamisessa ole merkitystä. Oscar Kivikosken mukaan naispuolisten opiskelijoiden määrä on valtakunnallisesti kasvussa.
”Myös peleissä lähtökohta on se, että kaikki ovat tasa-arvoisia.”
Mitä pelejä opiskelijat sitten pelaavat? Ehdottomasti suosituin niistä on Counter-Strike: Global Offensive eli CS:GO, jossa on tällä hetkellä Saskyn suurin valmennusryhmä.
”Pelisarja juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen, mutta niittää yhä suurta suosiota pelaajien keskuudessa. Sen perusidea on, että kaksi eri joukkuetta, terroristit ja erikoisjoukot taistelevat keskenään”, Kivikoski ja Toikka selvittävät.
Muita opetettavia pelejä ovat Fortnite, League of Legends, Overwatch sekä Valorant. Joukkuepeleissä jäsenet saattavat olla mistä päin maailmaa tahansa. Niinpä esimerkiksi kielitaito kehittyy pelaamisen lomassa kuin itsestään.

Vaikka kyse on pelaamisesta, sisältyy sitä Saskyn 15:n opintopisteen laajuisiin opintoihin yllättävän vähän. Opinnot koostuvat fyysisestä harjoittelusta, jota on 40 prosenttia opintokokonaisuudesta, kuntoilun perusteista ja urheilijan tuki -opinnoista (20 prosenttia) ja henkilökohtaisesta kehityksestä sekä lajitaidoista (40 prosenttia).
Yli puolet kokonaisuudesta on siis muuta kuin pelaamista.
”Mielikuva siitä, että opiskelijat istuisivat täällä kasvot kiinni ruudussa energiajuomaa lipittäen on täysin väärä. Harrastaminen tapahtuu pääosin itsenäisesti, mutta opinnoista saa työkaluja omaan tekemiseensä.”
E-urheilua opiskelevilla on peliluokkaan vapaa pääsy maanantaista torstaihin kello 8-20, jolloin voi harjoitella omatoimisesti – oppitunneilta lintsaamatta, tietenkin.
”Luokan käyttöön on laadittu tietyt säännöt, joita noudattamalla tiloja voi käyttää. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja paikat pysyneet siisteinä”, opettaja Teemu Toikka toteaa.
Monella opiskelijoista on harrastustaustaa video- ja tietokonepelien parista, mutta se ei ole vaatimus, jos e-urheilu muuten kiinnostaa.
”On toki hyötyä, jos on harrastanut pelaamista, mutta oma innostus on tärkeämpi asia.”
Video- ja tietokonepelien pelaamisen ei äkkiseltään ajattelisi rasittavan kuin istumalihaksia, mutta oikeasti pelaaminen on fyysistä puuhaa. Opiskelijoilla onkin luokassa käytössä sähköpöydät, joilla ergonomian saa säädettyä itselleen sopivaksi.
Kovilla pelatessa ovat muun muassa hartiat, kädet, silmät ja selkä. Myös rannekanavaoireyhtymät ovat aktiivipelaajille tuttuja.
”Pientä staattista liikettä tulee paljon, mikä lisää nivelten ja tukielinten vammoja sekä riskejä tulehduksiin. Jos e-urheilussa haluaa tosissaan menestyä on verenkiertoelimistön ja hapenottokyvyn oltava kunnossa”, miehet muistuttavat.
E-urheilussa peliä ei voi laittaa pauselle, vaan sessio on aina pelattava loppuun. Jos pelistä poistuu kesken kaiken, voi seuraus olla esimerkiksi porttikielto peliin.
”Jokainen peli on erilainen, ja kesto voi olla mitä tahansa 15:stä minuutista tuntiin. Counter-Striken turnaushistorian pisimmät CS-sessiot ovat olleet 2,5 tunnin luokkaa.”
E-urheilu on myös dopingtestattu laji, ja testaus on sama kuin esimerkiksi hiihtäjillä.

Maailmalla e-urheilussa liikkuvat isot rahat. Myös Suomesta on tullut varsin menestyneitä pelaajia, kuten JerAx ja Serral. Wikipedian mukaan JerAx (Jesse Vainikka) oli aktiiviuransa lopettaessaan elektronisen urheilun historian toiseksi eniten palkintorahoja tienannut pelaaja yli 6,4 miljoonan dollarin tuloillaan.
Tällaiset menestystarinat saattavat saada nuoret hakeutumaan opintoihin mammonat mielessään, mutta Oscar Kivikoski ja Teemu Toikka toppuuttelevat.
”Psykologinen puoli on tärkeä osa opintoja. Opiskelijat pitää valmistaa siihen, ettei lahjakkuus automaattisesti tarkoita äkkirikastumista.”
Tosiasiassa vain murto-osa ihmisistä menestyy e-urheilijoina. Osana opintoja opiskellaan henkilöbrändin rakentamista, ja jos ei menesty pelaajana, voi esimerkiksi striimata pelaamistaan ja luoda näin itsestään suositun hahmon genren sisällä.
Mitä e-urheilun arvostukseen tulee, se on Kivikosken ja Toikan iloksi nousemassa.
”Mitä enemmän laji on esillä, sitä parempaan suuntaan mennään. Pelaaminen ylipäänsä on tullut hyväksytymmäksi, ja on jo tutkimustenkin mukaan syrjäyttänyt elokuvateollisuuden ajanvietteenä.
Iso osa ihmisistä pelaa jotain peliä, vaikka omaa kännykästä löytyvää sovellusta ei osaisi pelinä ajatellakaan”, Kivikoski muistuttaa.
