Levy-esittelyssä Ameeba – Mentalium

Sastamalaislähtöisen Ameeban uusi levy on ”monimuotoinen tutkimusmatka psyyken ja yhteiskuntarakenteiden ristiaallokossa”.

Sastamalassa nuoruutensa viettänyt sittemmin helsinkiläistynyt 40-vuotias Sakari Niskanen eli räppäri Ameeba julkaisi uuden albumin nimeltään Mentalium. Jo 90-luvun lopusta asti hiphop-musiikkia julkaissut Ameeba on tunnettu omintakeisesta tumman syvästä flowstaan eli räppäämistyylistään sekä elektronisista kokeellisista biiteistään. Underground-piireissä kovaa arvostusta nauttiva Ameeba saattaa olla isommalle yleisölle tuttu esimerkiksi yhteistyöstään SMC Lähiörotat- tai Euro Crack -yhtyeiden kanssa.

Niskanen toimii itse tuottajana levyllä, joka on julkaistu oman levy-yhtiön Syvä Vesi kautta. Lyriikkapuolella levy ei päästä kuuntelijaansa helpolla, sillä verrattuna moniin nykyräppäreihin Ameeballa mahtuu sanoja kappaleisiin monin verroin, eikä sisältökään ole pelkkää sananhelinää ja iskulauseita.

Kokonaisuutena levy käsittelee yhteiskunnan kiihtyvän kehityksen vaikutusta yksilön hyvinvointiin sekä esittää ihmisenä olemisen suuria kysymyksiä matkalla ehjemmiksi olevaisiksi. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään perjantai-illan Daa Dirlandaa. Niskanen kertoo saaneensa inpsiraatiota sanoituksiin toimiessaan yhteisöntaiteilijana mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksikössä osana Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän Vuoksi-taideprojektia.

Albumi sisältää kuusi kappaletta sekä näiden instrumentaaliversiot.

Taide saa muotonsa nauttijansa tulkinnassa, joten kirjoitin levyn kappaleista omia näkemyksiäni ja havaintojani sekä niiden synnyttämiä ajatuksia.

1. Ihmisennäköisyys:

”Kuka mä oon sitten kun koneet on ottanut musta vallan? Kun oon imenyt dataa niin paljon etten tiedä kenen tuskaa kannan?”

Yli kuuden minuutin avausraita asettaa mittasuhteet levylle. Tiukka bängeri aloittaa tutkimusmatkan  ihmiselämän labyrinttiin pohtimalla erilaisuutta. Mitä jos vain hyväksyisimme sekä itsemme että muut sellaisina kuin olemme, eikä jatkuvasta vertailemisesta luotaisi tarpeettomia ongelmia. Tämäkin työ on mahdollista aloittaa vain omasta itsestään.

2. Syntax Error:

”Kipu kulkee perheessä kunnes joku on sen valmis tunteen. Ajan kuluessa alkaa huomata että valheessa on kallis kulkee. Mut mitä jos oonkin tällänen ilman vikakoodii? Tarviiko minuna oleminen diagnoosii?”

Kakkosraidalla meno sen kuin kiihtyy. Tällä kertaa mietitään tosi-tv:n, sosiaalisen median, julkisuushakuisuuden ja ylipäätään kulutusyhteiskunnan vaikutuksia herkkään ihmismieleen. Tarjolla on paljon esikuvia ja malleja. Onko meillä niin pakottava tarve verrata omaa peilikuvaamme luomiimme kiiltokuviin ja hahmoihin, että kadotamme kosketuksen omaan itseemme ja rakkauden itseämme kohtaan? Kaikkien ärsykkeiden metelissä oman itsensä löytäminen ja kuunteleminen saattaa käydä haastavaksi ja jopa tylsäksi, vaikka se olisikin kenties juuri kaikkein oleellisinta.

3. Palasista koottu:

”Mut tän päivän mystiikka on tulevaisuuden tiedettä. Se ettei osata selittää jotain ei todista vielä sen olemattomuutta. Tiedettiin eilen jo kaikki mut siltikin opittiin tänäänkin uutta.”

Kappaleessa käydään hieman rauhallisempaan tahtiin kohti mielenterveyden ongelmia. Pohditaan millaisia asioita saattaa löytyä niiden takaa ja mietitään myös keinoja ongelmien hoitamiseen ja pahan olon helpottamiseen, sen käsittelemiseen. Keskitytäänkö eheytymiseen kestävästi, vai onko tarjolla vain pikaliimaa?

4. Tervetuloa näkemiin:

”Viestejä kaikkialla mut mitä me osataan ottaa vastaan. Pakoillaan mielemme pimeitä kujia vaikka me saatettais siellä just kasvaa.”

Hieman lempeämpi herättely jatkuu tässä kappaleessa. Onko helpompaa hakea omaa hyvinvointiaan jostakin ulkopuolelta maailman sekamelskasta vai tehdä maailman lyhyin matka omaan sisimpäänsä? Lähelle on usein kuitenkin pitkä ja raskas matka kuten sanotaan. Kappaleessa keskitytään edelleen ihmisen hyvinvoinnin puntarointiin, mutta nyt ehkä rohkeammin henkisyyden kautta ja pohditaan ihmisyyden alkulähteitä.

5. Sellaisuus:

”Voit kohdata maailman vaan sillä levelillä millä oot kohdannut ittes. Sun traumat ja arvet soi sillä volyymilla millä oot ottanut hittei. Sun vointi ja kyvyt on sitä luokkaa millä tasolla oot hoitanu ittees. Oot pohjasta pintaan sitä mitä sun lävitse virtaa.”

Mikä kaikki vaikuttaa siihen miten meistä kukin näkee ja käsittää tämän maailman? Tässä kappaleessa mietitään laajemmin sitä missä me oikeastaan olemme ja kykenemmekö edes näkemään maailmaa sellaisena kuin se oikeasti on, vai luommeko siitä vain oman tulkintamme käsitteiden, kokemusten, traumojen ja määritelmien kautta.

6. Vierelläsi:

”Kun sä naurat niin mä nauran sun kanssas. Kun sä itket niin mä itken sun kanssas.”

Kuten Aki Kaurismäen elokuvissa konsanaan, tämänkin levyn tarina päätetään kovien kohtaloiden ja taisteluiden jälkeen lempeästi. Elämä ei ole mikään kesäretki vaan sarja kaikenkirjavia sattumuksia ja pää on täynnä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Loppupeleissä avaimet kysymysten lokeroihin saattavat löytyä siitä ihan läheltä ja kaikki tämä pohdiskelu ja itsensä haastaminen tähtää siihen että täällä olisi hyvä olla. Me kaipaamme jotain joka ymmärtää, jotain joka halaa, jotain joka istuu vieressä. Se joku voi olla kuka vaan, tai mikä vaan.

Tämä ajatuksia herättävä levy on kuunneltavissa musiikin suoratoistopalveluissa sekä saatavilla myös fyysisinä kopioina cd-levynä ja c-kasettina.

Olli Mäkelä