Seurakunnan yhteydenpito muuhun yhteiskuntaan Sastamalassa on niin tärkeä ja kiinnostava asia, että sitä on syytä avata vähän enemmänkin. Seurakunnan uusi strategia, jonka 27 luottamushenkilön kirkkovaltuusto viime syksynä hyväksyi, ohjaa toimintaa verkostoitumiseen ja kumppanuuksiin, myös uuden opettelemiseen.
Seurakunta on vuosikymmeniä tehnyt ja tekee koko ajan yhteistyötä kaupungin, julkishallinnon ja kymmenien eri yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Eri työaloilla yhteistyötahoja on tavaton määrä. Erityisen tiivistä yhteydenpito on esimerkiksi eläkeläis-, veteraani- ja maanpuolustusjärjestöihin, sukututkijoihin, Lantulan seudun ja muihin kyläyhdistyksiin, paikkakunnan karjalaisiin, partiolaisiin tai SPR:n paikallisosastoon ja MLL:n paikallisyhdistykseen. Yhteyttä pidetään kirkon lähetysjärjestöihin ja herätysliikkeisiin, toisiin seurakuntiin ja lukuisiin kirkollisiin järjestöihin.
Enimmillään yhdellä kappeliseurakunnalla on omalla alueellaan viisikymmentä (50!) yhteistyötahoa ja -kumppania. Koko seurakunnan alueella erilaisia tahoja, joiden kanssa työntekijät pitävät yhteyttä ja tekevät yhteistyötä, on satoja.
Tavoitteena on, että yhteistyön osapuolet tukevat toisiaan ja samalla toimivat Sastamalan asukkaiden, ihmisten parhaaksi. Esimerkiksi kansainvälisten palvelujärjestöjen paikalliset yhdistykset hakevat hävikkiruokaa kaupoista jaettavaksi seurakunnan ruoka-apuna ja lahjoittavat seurakunnan tiloihin sydäniskureita. Seurakunta puolestaan antaa yhdistysten julkaisuihin tuki-ilmoituksia ja työntekijät kirjoittavat artikkeleita niiden julkaisuihin. Myös työntekijöiden vierailut, alustukset tai hartaudet monenlaisissa tilaisuuksissa ovat pyydettyjä ja toivottuja.
Yhteistyöhön tarvitaan kaksi sitä haluavaa osapuolta, jotka voivat saada toisiltaan. Kaikki yhdistykset eivät pysty, tarvitse tai halua yhteistyöhön. Kumppanuus ja yhteistyö ei voikaan olla mahdollista vasta tai ainoastaan silloin, kun yhteistyötä tehdään esimerkiksi kaikkien mahdollisten rinnakkaisten toimijoiden kanssa. Yhteydenpito yhden yhdistyksen tai järjestön kanssa voisi ennemmin rohkaista muita kuin herättää tunteen, että tässä otetaan muilta jotain pois.
Uuden strategian mukaisesti seurakunta on omalta puoleltaan avoin ja valmis verkottumaan ja yhteistyöhön eri tahoille.
Yhteistyö VaLePan kanssa virisi hautajaisten saattoväestä
Yhteistyö seurakunnan ja VaLePa:n kesken virisi pandemiakeväänä 2020. Hautajaisiin ei saanut osallistua saattoväkeä kuin kymmenen ihmistä. Osasta arkkuhautauksia puuttuivat kantajat. VaLePan talkooväki oli valmis hankkimaan tummat puvut ja sitoutui niin sovittaessa toimimaan arkun kantajina hinnalla, joka oli puolet Tampereen hinnoista. Urheiluseura oli silloin ja on edelleen valmis tukemaan avun tarpeessa olevia omaisia ja saattoväkeä Sastamalassa.
Äskettäin allekirjoitettu yhteistyösopimus ja siihen liittynyt otteluisännyys sisälsivät tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen ”Lahjoita mulle huominen” toteuttamisen ja hyvin näkyvän esillä pitämisen ottelun yhteydessä Vexve Areenalla. Keräystuotot kohdennetaan lapsiin ja nuoriin Suomessa ja maailmalla. Useimmat urheiluseurat tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten parissa ja monet niiden arvoista ovat seurakunnan arvojen kanssa yhteneviä. Joukkuepelaaminen kasvattaa elämää varten tarjoamalla pelisääntöjä, kaveruutta, reilua peliä ja joukkuehenkeä sekä tarjoamalla turvallisia aikuisia ohjaajia valmentajan tai tuomarin roolissa.
Mitä tämä kaikki maksaa? Kirkkovaltuusto on seurakunnan budjettiin 2022 varannut rahaa varhaiskasvatuksen, varhaisnuorten, nuorten ja rippikoulutyön palkkoihin, tiloihin ja toimintaan lähes miljoona euroa. Luetellut kumppanuudet ja yhteistyö eivät vähennä näitä tai muidenkaan työalojen varoja. Kirkkoneuvostolle oli 2021 varattu avustusvaroja 2 000 euroa, josta pääosa jäi käyttämättä. Neuvostolle varattu määräraha on riittävä otteluisännyyteen urheiluseuran kanssa ja yhtä lailla siitä riittää kourallinen tuki-ilmoituksia paikallisten yhdistysten julkaisuihin.
Kirkkoon liittyvät asiat ovat monelle Sastamalassa hyvin merkityksellisiä. Tästä kertoo sekin, kuinka seurakunnalle annettavassa palautteessa usein nousee esille kirkon jäsenyys. Kun aletaan tehdä isoja päätöksiä seurakunnan kiinteistöistä, eivät ne tule olemaan kaikille mieluisia.
”Ei yhden ihmisen eikä yhden teon takia”
Tapasin taannoin arvostetun ja menestyvän yrittäjän Haminassa. Hän pysäytti minut kadulla, liikehuoneistonsa edustalla, ja kertoi harkinneensa – suutuspäissään – kirkosta eroamista. Paikallinen seurakunta ja sen kirkkoherra olivat isossa hankinnassa ja siihen liittyneessä kilpailutuksessa hänen mielestään toimineet puolueellisesti, moraalisesti väärin. Yrittäjä ei voinut ammattietiikkansa puolesta mitenkään hyväksyä sitä, millä tavoin seurakunta ja kirkkoherra olivat toimineet.
Hän jatkoi kertomalla, että kun vihan tunne oli vähän laskenut, hän alkoi punnita asioita ja päätyneensä ratkaisuun, että ei aio sittenkään erota kirkosta, ei varsinkaan yhden ihmisen eikä yhden teon takia. Että silloinhan hän asettaisi tämän yhden ihmisen tekemisineen arvoasteikossa kaiken sen yläpuolelle, mitä hänelle merkitsevät kristillinen usko ja kirkko, seurakunta ja sen toiminta. Ja hän haluaa mielessään ennemmin mitätöidä sen yhden ihmisen tekemisineen kuin nostaa hänet muiden asioiden yläpuolelle. Ja että hän ei nyt aiokaan tämän takia erota kirkosta.
Sitten hän kysyi, että mitä mieltä minä olin hänen ratkaisustaan. Kerroin pitäväni hänen päätöstään harkittuna ja hyvänä.
Vesa Aurén, Sastamalan kirkkoherra
Seliseli. Eiköhän arkunkantajiksi löytyisi vapaaehtoisia jotka tulevat tehtävään ihan ilman palkkaa, täydestä sydämestä -ja joilla on tumma puku valmiina niin ettei sitä tarvitse erikseen hautajaisten vuoksi hankkia.
Ei löydy tuntemattomille, yksinäisille ihmisille ilman ennalta sovittua varakantajaryhmää. Yritä korjata elämänasennettasi niin, että sinulla on riittävästi ystäviä toimittamaan sinut hautaan ilman seurakunnan järjestämiä kantajia, hautaus kun on tapana tehdä teille kirkkoon kuulumattomillekin.
Ei kannattaisi ketään haudata hautausmaalle, niin ei tarvita niitä kantajiakaan. Se on melkoista rahastusta kun ihminen kuolee ja kauan sen jälkeenkin! Ensin eläessäsi maksat kirkkoon kuuluessasi valtavan summan veroina. Kun kuolet omaisesi maksaa esimerkiksi: Syvähautapaikka 300 euroa / 25 vuotta ja sen jälkeen 5e/vuosi. Arkun hautauspalvelusta 350 euroa. Haudan hoitamisesta maksaa 830 euroa per 10 vuotta. Sen lisäksi maksaa mahdolliset hautakivestä ja sen vuosittaisesta hoidosta/oikaisusta tulevat kulut. Eli jos ajattelet kuolemasi jälkeistä ENSIMMÄISTÄ 25 vuoden jaksoa, tulee omaisillesi maksettavaa vähintään: 300e+350e+2075e=2725euroa eli noin 109 euroa / vuosi (eikä tähän sisälly esim.hautajaiskuluja, arkkua ja hautakiveä). Hyvä bisnes! Ajatus oli se että kuollessasi pelkästään seurakunta ”tienaa” ainakin 2725 euroa / 25v. En yhtään ihmettele miksi ihmiset eroavat kirkosta! Kyllä kuolemisen ja sen ruumiin loppusijoittamisen voi hoitaa ilman noin suurta rahastustakin, onneksi sen moni on ymmärtänyt.
Luuletko, että seurakunnan työntekijät hoitavat hautausmaan työt talkoilla, jotta työnantaja pääsee tienaamaan? Haudan hoitoa ei ole pakko ostaa seurakunnalta. Sitä paitsi tuhkat voi laittaa muistolehtoon, jossa omaisilla ei ole hoitovastuuta. Laki säätelee, kuinka vainaja on saatettava hautaan. Voit määrätä ruumiisi tuhkattavaksi ja siroteltavaksi järveen, silloin sukusi maksaa vain arkun ja tuhkauksen, ja kun laillista sirottelua ei kukaan valvo, voi tuhkasi käyttää vaikka kissanhiekkana, kun et kaipaa arvokasta muistamista. Vielä halvemmalla selviävät omaisesi, kun testamenttaat ruumiisi tieteelle ja annat luvan yliopistolle tuhkata tarpeettomaksi käynyt ruumiisi ja viedä tuhkat muistolehtoon.
Puolusta sinä Mullikuhnuri ihan rauhassa rahastusta :)! Sitä se kuitenkin on. Monella hautausmaalla se hoito on sitä että joskus harvoin ajetaan leikkurilla yli ja jos haudasta ei ole hoitomaksua maksettu on se tuolle ruohonleikkaajalle isompi homma kiertää tuo hauta. Väitätkö sinä että kirkko ei ole rahastusta ja bisnestä? Selvitä hieman lisää niin voit yllättyä! Laki tosiaan säätelee ruumiin käsittelyä jne, mutta sekin käy tarvittaessa kovin helposti ja halvasti kun ottaa asioista selvää. Arvasin että joku kommentoi jotain tuosta arvokkaasta tai arvostuksesta vainajaa kohtaan. Sinäkin kommentoit siihen tyyliin että ruumiin luovuttaminen tieteelle tai vaikka elintenluovuttamisen vuoksi olisi jotenkin ruumiin arvottomampaa kohtelua. Voin sinulle kertoa että se raato ei tiedä miten sitä pyöritellään ja mihin se heitetään. Se vasta on säälittävää jos joku haluaa aiheuttaa omaisille maksuja kuolemansa jälkeen ja ”pakottaa” ne vaikka muistelemaan itseään haudan äärellä. Rakkaitaan voi muistaa muutenkin ja pitää arvossa kun siellä kalliin kiven vieressä. Se arvostus ja muistaminen ei vaadi kirkkoa, kiveä eikä rahaa. Toki nykymaailmassa moni määrittelee arvostuksen niin että mitä enemmän rahaa palaa sitä enemmän arvostetaan…säälittävää! Minä en todellakaan kaipaa sitä että eläessäni tai kuolemani jälkeen kukaan osoittaisi arvostusta minua kohtaan millään mikä liittyy rahaan! Ajatukset ja siitä näkyvät teot ovat tärkeäpiä, toivottavasti sinäkin saisit edes joskus kokea vastaavaa ettei tarvitse tyytyä vain pelkkään hienoon hautakiveen ja että sen yli ajetaan kalliilla ajoleikkurilla kerran kuussa :)! Minulle on aivan sama vaikka tuhkani käytettäisiin kissanhiekkana, ainakin niille on jotain käyttöä eikä niiden johdosta tarvitse kenenkään katsella seurakunnan lähettämiä tuhansien eurojen laskuja seuraavien ainakin 25 vuoden aikana!
Ei se mitään rahastusta ole, kun se ei ole pakollista. Ei ole pakko valita palveluita, joihin ei ole varaa. Jos ihminen on tehnyt selväksi jo eläessään, ettei ole muistamisen väärti, sitten hautaus hoidetaan vain lain mukaisesti ilman omaa hautapaikkaa ja järjestämättä muistotilaisuutta. Monet käyttävät häihinsä kymmeniä tuhansia, vaikka avioliitto ei kovin pysyvä lopputulos olisikaan. Kuolema on pysyvä fyysisessä mielessä, sitä ei peruta. Jos omaiset haluavat järjestää isot hautajaiset tärkeänä pitämälleen henkilölle ja muistaa edesmennyttä jälkeenkinpäin, ei siihen pitäisi olla nokan koputtamista muilla. Tiedän, että on perintöä kärkkyviä perillisiä, jotka niin vanhempiensa eläessä kuin kuoltuakin yrittävät vahtia, että perintö ei pienenisi.
No siinä olet oikeassa että ei ole onneksi pakollista. Onneksi palvelut saa valita. Miksi taas sanoit että muistaminen vaatisi hautapaikan ja muistotilaisuuden? Toki jokainen saa puolestani vaikka polttaa rahansa, mutta ajatuksena oli se että niitä voisi ehkä käyttää järkevämminkin. Rahalla hetkellisesti ”muistaminen” on kovin surullisen kuuloista. Itse ainakin toivoisin että kuolleita rakkaita muistettaisiin lämmöllä muutenkin ja se ei vaadi rahaa eikä ”juhlia”. Toki moni on elänyt elämänsä niin että saa vain ne hienot hautajaiset ja korupuheita, mutta siihen se sitten jääkin, valitettavasti. Omalla kohdallani olen kannustanut vanhempia ihmisiä käyttämään kaikki rahansa vaikka mihin huvituksiin eläessään, jottei sukulaisten tarvitsisi niistä tapella. On myös hienoa että moni varsinkin elämän ehtoopuolella oleva on tajunnut että ne omista turhista kuolemaan liittyvistä kuluista säästetyt rahat voi vaikka lahjoittaa haluamalleen taholle. Näin esim ne turhasta kalliista kivestä ja arkusta säästetyt rahat pääsee hyötykäyttöön. Tietysti nykymaailma kannustaa kaiken materian ostamiseen ja varallisuuden sekä itsensä esiintuomiseen, pitää olla hieno auto tai ainakin kalliimpi kun naapurilla…Se menee niin pitkälle että pitää myös olla isompi ja kalliimpi hautakivikin kun naapurilla. Onko siinä tosiaan järkeä? Ihmiset kuormittavat itseään ja läheisiään aivan turhalla työnteolla ja rahan perässä juoksemisella, joka johtuu siitä että on pakko hankkia aina vain jotain lisää. Eikö olisi mukavampi viettää se töistä säätetty aika rakkaiden kanssa? Niin tai tietysti jos niitä ei ole, kun on pilannut suhteensa muihin ja keskittynyt täysin itsensä esiintuomiseen ja ”menestyksensä” osoittamiseen ja rakentamiseen.
Sinulla nyt vaan on tarve käydä kirkon vastaista kampanjaa. Varpajaisia, kastajaisia tai nimiäisiä, syntymäpäiviä, lakkiaisia tai valmistujaisia, häitä ei saisi sinun logiikallasi järjestää, puistot ovat kalliita turhakkeita kuten hautausmaat, varsinkin jos niissä on kivestä veistettyjä muistomerkkejä. Mitä muuta ihmisiä yhdistäviä kulttuuriilmiöitä haluat liian kalliina kieltää; penkkiurheilun, konsertit, taidenäyttelyt, ryhmäharrastukset? Pitäisikö ravintolan tarjota vain hernesoppaa ja läskisoosia, ettei kukaan pääse ökyilemään kalliilla ruuilla? Juomiksi riittänee vesi, olut ja Koskenkorva, viinit ja muut hienot juomat ovat turhaa brassailua. Oikeastaan ravintolat pitäisi kieltää kokonaan, jokainen syököön ja juokoon kotonaan.
Onneksi valtaosa ihmisistä osaa nauttia toistensa seurasta eivätkä hinnoittele yhteisiä hetkiään.
Voi rakas Mullikuhnuri. Kyse ei ole mistään kirkon vastaisesta kampanjasta. Kaikki saa tehdä ihan kuten itse haluavat ja kuulua mihin yhdistykseen parhaakseen katsovat. Välillä kannattaa asioita tutkia ja katsoa muistakin suunnista, siten voi avartua, viisastua ja vaikka säästää muutaman euron johonkin järkevään käytettäväksi. Kova tarve sinulla on vääristellä asioita ja muiden kommentteja. Onko sinulla paha olla? Osuiko kommenttini pahasti sinuun ja käytökseesi? Jos osui, pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa ja jatka toki rahankäyttöä ja vaikka sen esiintuomista parhaan kykysi mukaan. Kaikilla ei ole edes rahaa tehdä mainitsemiasi asioita ja silti he voivat olla onnellisia ja nauttia toisten seurasta. Älä katkeroidu vaikka et saisi sellaisia ystäviä joiden seura ei vaadi rahankäyttöä, sinulla varmaan riittää seuraa ainakin sen aikaa kun rahaakin. Kaikesta huolimatta kaunista kevättä sinulle ja onnellisia hetkiä rakkaidesi seurassa!
Lue tekstisi peilin edessä.
Voitko kertoa ’Rahastus’, että mikä motiivi sinulla on riidan kylvämisen takana?
Nettikirjoittelussa on hyvä ohje se, että ei kannata kirjoittaa mitään mitä ei voisi naamatusten lausua.
En yritä kylvää riitaa. Olen pahoillani jos se siltä tuntui ja pahoitin jonkun mielen! Kai minullakin on oikeus sanoa ääneen mielipiteeni? Tiedän kuitenkin että moni muukin on samaa mieltä. Ohjeesi on Jerry hyvä!