Eduskunta käsittelee parasta aikaa turvallisuuspoliittista selontekoa. Näillä näkymin toukokuun puolivälin aikoihin tehdään päätöksiä Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta. Kyse on isosta ratkaisusta. Vuosisatojen aikana Suomi on kulkenut pitkän tien länteen.
Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on kertonut, että hän näki tarpeen Suomen linjan tarkistukseen viime vuoden joulukuussa, jolloin Venäjä alkoi vaatia Natolta takuita siitä, että Nato ei laajenisi itään päin. Venäjä siis määritteli vaatimuksissaan Suomen, Ruotsin ja muut Natoon kuulumattomat lähivaltionsa omaksi etupiirikseen, jotka eivät saisi tehdä itsenäisesti turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan. On selvää, että suostuminen Venäjän etupiirivaatimuksiin olisi ollut länneltä iso virhe ja kohtalokasta Suomelle.
Suomen maantieteellinen sijainti on vaikea. Yli 1300 kilometrin raja Venäjän kanssa on aina merkinnyt Suomelle turvallisuusriskiä ja rajoittanut poliittista liikkumatilaa. Pienen maan on tärkeää hyödyntää historialliset tilaisuuteensa. Askel länteen päin on otettava aina, kun se on mahdollista. Tämä on ollut erityisesti Kokoomuksen pitkä linja.
Suomi sai tilaisuuden itsenäistyä, kun tsaarin valta kukistui Venäjällä ja kommunistit olivat vasta valtaansa vakiinnuttamassa. Silloisia päättäjiä tulee kiittää rohkeudesta. Itsenäisyyden alku oli toki vaikea, koska maa ajautui sisällissotaan. Onneksi demokratia kuitenkin kesti sekä punaisten hyökkäyksen, että kymmenkunta vuotta myöhemmin Lapuan liikkeen horjuttamisyritykset.
Toisessa maailmansoodassa veteraanit voittivat Suomelle itsenäisyyden ja vapauden, vaikka jouduttiinkin myöntymään alueluovutuksiin. Paasikiven aikana YYA-sopimukselle ei ollut vaihtoehtoa, mutta silloinkin Suomi sai neuvoteltua erilaisen sopimuksen kuin mitä Neuvostoliiton ikeen alle jääneiden itä-Euroopan maiden kanssa tehtiin.
EEC-vapaakauppasopimus 1970-luvulla oli sen ajan maailmassa merkittävä askel länteen päin. Neuvostoliiton romahdettua Suomi käytti jälleen tilaisuuden hyväksi ja varsin nopeasti otti ison askeleen länteen liittymällä Euroopan Unionin jäseneksi. Askel Nato-jäsenyyteen jäi kuitenkin ottamatta. Valitettavasti 90-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomen valtiojohto ei kyennyt näkemään mihin Venäjä on oikeasti menossa. Nato-jäsenyyttä ei haettu, vaikka se olisi Jeltsinin aikana ollut vain ilmoitusasia.
Nyt Suomella on tilaisuus liittyä Naton jäseneksi. Venäjä on sitonut merkittävän osan omasta voimastaan hyökkäykseen Ukrainassa ja Naton ovet ovat auki, koska Natossa on ymmärretty Venäjän toimien olevan uhka koko Euroopalle, demokratialle ja ihmisoikeuksille. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa myös Ruotsi on hakeutumassa Naton jäseneksi.
Naton jäsenyys sinetöisi Suomen länsisuuntautumisen. Se tekisi meistä täysivaltaisen jäsenen niiden länsimaisten demokratioiden joukossa, joiden kanssa me jaamme yhteisen arvopohjan ja joiden kanssa samaan joukkoon Suomi on henkisesti kuulunut koko itsenäisyytensä ajan.
