1. Kuka olet?
”Olen Kirsi Puntalo, 56-vuotias Häijään koulun entinen esiopettaja. Asun Häijään Tupurlassa mieheni Harrin kanssa. Perheeseeni kuuluu poikamme Ville-Veikko Sarianna-vaimoineen sekä Johannes-poikineen (1v 3kk). Hekin asuvat Sastamalassa.

Tulin Mouhijärvelle 16-vuotiaana. Tarkoituksena oli pitää sapattivuosi ja palata lukioon, mutta tapasin Harrin sinä keväänä. Sain valkolakin vasta 31-vuotiaana. Suoritin lukion tenttimällä yksityisoppilaana Mouhijärven lukiossa. Tein sen työn ohessa, toimin silloin Uotsolan päiväkodilla keittäjäsiivoojana.

Opiskelin sosionomiksi kansainvälisellä linjalla, englanniksi. Amk-harjoitteluni tein Montessori-koulussa Ruotsissa, Kanadassa Saskatchewanin Cree-intiaaniyhteisössä ja Egyptissä Luxorin englantilaisessa orpokodissa. Kirjoittaminen on aina ollut lempiharrastukseni.”

2. Olet esikoiskirjailija. Ensimmäinen painettu riimitelty ja kuvitettu tarinakirjasi ilmestyi juuri. Mikä riimittelyssä sinua kiehtoo?

”Riimittely antaa tekstille vangitsevan rytmikkyyden, siitä saa niin tekijä kuin lukijakin uudenlaisia näkökantoja kielelliseen ilmaisuun. Käytän tietoisesti mielikuvia, jotka poikkeavat arkisesta tavallisuudesta. Haluan tuoda uutta sanastoa, ja antaa esimerkkiä kielemme ilmaisun monipuolisuudesta käyttämällä esimerkiksi harvinaisempia adjektiiveja ja synonyymeja. Haluan tutustuttaa ja antaa uusia kielikuvia ja mielikuvia kaikenikäisille lukijoille.”

3. Kirjasi on tehty yhteistyössä media-alan opiskelijoiden kanssa. Miten tällaiseen ratkaisuun päädyttiin?

”Kun media-alan opiskelijat tarvitsivat työssäoppimisen harjoittelupaikkoja, ystäväni (joka on lehtori Mediapoliksessa Tredussa) ehdotti, että voisin tarjota jollekin opiskelijalle harjoittelupaikan ja toimia harjoitteluajan työnantajana. Sain lopulta kaksi nuorta naista harjoittelijaksi ryhmästä. He kuvittivat kahdeksan kirjoittamaani tarinaa, sommittelivat tekstin, tekivät kirjan taiton ynnä muun toimituksellisen työn. Kirja syntyi heidän työssäoppimisen näyttötyönä, ja palkan maksoin heille stipendeinä. Sain valmiin PDF-tiedoston vietäväksi kirjapainoon.”

4. Sairastuit alle nelikymppisenä Parkinsonin tautiin ja olet nyt sairauseläkkeellä. Näkyykö sairautesi riimeissäsi ja tarinoissasi?

”Uskon, että haastan itseäni enemmän, koska minulla on Parkinson. Tauti vaikuttaa pikkuhiljaa kehoani ja aivotoimintaani heikentävästi. Se vaikuttaa liikkeisiini, muistiini ja kielellisiin taitoihini, lääkitys ei paranna, se vain peittää pahimmat oireet. Tiedän, että mitä enemmän käytän aivojani ja lihaksiani, sitä kauemmin pysyn kunnossa.

Tauti on tehnyt minusta nöyremmän ja samalla itsepäisemmän. Se kannetaan mikä annetaan, koska ei ole vaihtoehtoja.”

5. Nyt vireillä on kirjaprojekti ruotsiksi, sillä sinulla on kytköksiä länsinaapuriimme. Millaisia? Entä kummalla kielellä riimittely on helpompaa, suomeksi vai ruotsiksi?

”Perheeni muutti Ruotsiin töiden perässä 1969. Isäni muutti takaisin vanhempieni erottua, ja asettui Salmiin 1972. Itse tulin tänne 1982. Kävin peruskoulun Trelleborgissa, Ruotsin eteläisimmässä kaupungissa. Puhun sujuvasti ruotsia tai oikeammin ”skånskaa”. Kaksi veljeäni perheineen asuvat edelleen Etelä-Ruotsissa, heistä vain veljeni Mika puhuu auttavasti suomea.

Ruotsin kielellä on haastavampaa riimitellä, koska siinä on selvät riimittelysäännöt. Suomen kieli antaa enemmän taiteellista vapautta. Pidän kuitenkin ruotsin, ja myös englannin kielellä riimittelystä, koska sanoilla leikittely on niillä kielillä jopa hauskempaa kuin suomenkielisillä sanoilla. Samalla ylläpidän kielitaitoani ja muistiani.”

6. Millaisista tilanteista tai asioista inspiroidut? Tupsahtavatko riimit mieleesi ihan arkisia askareita puuhaillessa?

”Niillä on taipumusta tupsahtaa mieleeni kesken unien, ja silloin on pakko nousta kirjoittamaan. Toisinaan mielikuvia syntyy nähdessäni jotain hauskaa, tai kuullessani hassun lempinimen tai muun sellaisen. Joskus istun vain alas koneelle ja päätän, että nyt kirjoitan tarinan. Merkillisintä on, etten aloittaessani yleensä itsekään tiedä miten tarina tulee päättymään…”

7. Kirjoitat paljon, oletko myös ahkera lukija?

”Juuri nyt luen aika vähän. Enkä kuuntele äänikirjojakaan. Aikani ja energiani ei yksinkertaisesti ole riittänyt sellaiseen ainakaan vuoteen! Samalla kirjapinoni kasvaa ja odottaa aloittamista. Astrid Lindgren on ollut lapsuudesta asti minulle ”se kirjailija”, ihannoin hänen kuvaavaa tapaansa kirjoittaa, ja että tekstit pysyvät ajankohtaisina sukupolvesta toiseen. Kaikki hänen tarinansa ovat hyviä.”

8. Millaisia tavoitteita sinulla on kirjalliselle urallesi?

”Tavoitteellisuus on aika taka-alalla, sen huomasin näihin kysymyksiin vastatessani. Olisihan se upeata, jos nimeni jäisi ”historiaan”. Mutta lähinnä toivon, että minusta irtoaisi vielä tarina tai pari. Jos joku pitää niistä, mahtavaa. Jos joku on valmis maksamaan niistä, aina vain paranee! Minä kirjoitan joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta, vaikken mitään tavoitteellista saavuttaisikaan – jumppaan aivonystyröitäni.

Toisinaan kärsin lähes huijarisyndroomasta, kun tekstejäni kehutaan. Ruotsista olen saanut mahtavaa palautetta: minulle on muun muassa sanottu, että teksteistä löytyy ”upeata sanailua, humoristisia sanankäänteitä ja ovelasti piilotettua feminismiä.” Hyvin piilotettua tosiaan, koska en itse edes tiennyt olevani feministi!”

9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?

”Perheeni, ja ehdottomasti pojanpoikani Johannes! Olen onneksi vielä niin hyvässä kunnossa, että jaksan toimia mummuna ja viettää aikaa rakkaan Johanneksen kanssa. Ja ystävät ovat elämän suola! Eivät kirjaprojektitkaan ole hassumpaa ajanvietettä.”

10. Harrastat myös sellaisten tarinoiden kertomista, joissa kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella. Millaiset kesäterveiset lähettäisit Alueviestin lukijoille vain yhdellä kirjaimella aloittaen?

”KirsiP kertoo Käsi sydämellä kyseisenä keskiviikkona kirjoittaneensa kaikenikäisille käyvän kirjan. Kirjassa komeilee kuvitettuna kahdeksan konstailemattoman kivaa kertomusta. Kahdelle koulutustaan kertaavalle kimmalle kirjan koonti kesti kaikkiaan kuutisen kuukautta. Kirjakustantamon käsittelyssä koko komeudesta kuoriutui kuvitettu kirja kesäkuulla 2022. Kaupunkimme kuuluisilla Kirjallisuuspäivillä kauppaan kirjaa keskuskoulun kakkoskerroksessa, kovasti kaipaan kirjaharrastajien kelpuuttavan kirjan kotiin kuljetettavaksi.

Kirjailijako Kirsistä kehkeytyy? Kuuluisuuteenko käppänä kohoaa? Kieltämättä kiehtova kuvitelma! Kukkua kuitenkin koko kiusallinen kielikuva. Kunhan kammarissa kotikoneella kirjoittelen kummallisia kertomuksiani. Kun katsoo kirjaani, kuvituksia kehuisin keskiössä keräävän kunniaa kynäilijän kikkailuja komeammin. Koen kirjaani kohtaan kohonneen kiinnostuksen kuitenkin kunniana. Kiitos! Kesäterveiset kaikille, kirjapäivillä kohdataan!”