Kiivas puheensorina on täyttänyt Ripovuoren laelle rakentuneen laavun.
Raimo Ali-Raatikainen grillaa makkaroita ja huomaa kääntökahvan kuumaksi. Samassa Juha Suomela pomppaa pystyyn ja on jo nikkaroimassa klapista sopivaa väliaikaista kahvaa.
“Tämmöistä tämä touhu on tällä porukalla koko ajan ollut. Uusia ideoita tulee ja sitten jo tehdään”, Ilkka Isokallio naurahtaa.
Aivan ensimmäistä kertaa tulta ei maanantai-iltana sytytetty Ripovuoren laavun grilliin, mutta kovin montaa kertaa sitä ei ole vielä ehditty lämmittää.
“Nyt voi kuitenkin jo julistaa, että valmista on ja laavua saa käyttää”, Isokallio sanoo.
Näköalatornista se ajatus lähti
Elettiin syksyä 2020, kun Mikko Tihumäki oli yhteydessä Lios Club Huittisiin.
Tihumäkeä harmitti, että yksi Satakunnan komeimmista maisemapaikoista oli päässyt ränsistymään ja hän oli alkanut suunnitella Ripovuorelle näköalatornia, laavua ja laituria.
Iso hanke vaati kuitenkin taakseen vahvemmat voimat kuin yhden miehen. Lions Club Huittisilla oli aiempaa kokemusta laavujen rakentamisesta Kännölään, joten yhteistyötaho löytyi helposti.
Isokallio kertoo, että leijonissa Tihumäen ideasta innostuttiin heti.
“Mutta näköalatornin rakentaminen koettiin melkoisen vaativaksi projektiksi. Siihen olisi vaadittu suunnitelmien lisäksi EU:n rahoitus. Koimme, että laavun pystymme kyllä rakentamaan ihan omin voimin.”
Neuvotteluiden päätteeksi Huittisten kaupunki luovutti Ripovuoren alueen Lions Club Huittisten käyttöön 20 vuodeksi ja myönsi luvat laavun rakentamiselle.
Yli puolen vuoden ja 800 työtunnin projekti
Isokallio tarkistaa muistikirjastaan, että ensimmäiset laavun rakentamiseen tarvittavat kivet tuotiin Ripovuorelle 22.10.2021.
“Sitä ennen oli tietenkin ehditty pitää muutamia suunnittelukokouksia.”
Kevään aikana valmistuivat tukirakenteet ja toukokuussa paikalleen saatiin myös katto.
“Katon rakentamisessa olikin vähän isompi jobi. Siinä tehtiin koko porukka pari ihan täyttä päivää”, Ali-Raatikainen muistelee.
“Tällä hetkellä työtunteja on paiskittu tasan 804. Aktiivisia talkoolaisia on ollut mukana seitsemän ja sen lisäksi jonkin verran vaihtuvia apulaisia”, Isokallio kertoo.
Laavun rakentamista ovat tukeneet Jarttu Oy, Veljekset Mäkitalo, Jukka Hurri, Ilkka Ritakallio, Simo Hakasuo, Pentti Salonen, Huittisten Säästöpankkisäätiö, Piharakennus Suomela, Sasky:n kivilinja sekä Huittisten kaupunki.
“Tämä on ollut sellainen projekti, mihin on saanut helposti niin tekijöitä kuin tukijoita mukaan. Ripovuori on paikka, josta vähän jokaisella tuntuu olevan jotain muistoja, joten kaikki ovat ehdottomasti kannattaneet hanketta, jossa tehdään töitä paikan eteen”, Isokallio sanoo.
Ihan pieni ei riittänyt
Alun perin suunnitteilla oli vähän pienempi laavu, mutta kuten usein käy, nälkä kasvoi syödessä.
“Huittisissa lähti taas kerran lapasesta”, talkooporukka nauraa.
“Kyllä jo ihan tämä paikka vaati kunnollisen kokoisen laavun”, suunnittelumestarina toiminut Olli Tuominen tuumii.
Tulevaisuudessa laavussa voidaankin järjestää esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksia, kuten laavukirkkoja. Ilmassa lentää ideoita myös yhteislauluilloista ja piknikistä.
“Laavu on vapaassa käytössä, eikä sitä tarvitse varata mistään. Myös yöpyä saa. Lämmityspuut pitää tuoda itse”, Pasi Halkilahti ohjeistaa.
Heinäkuun aikana laavulle saadaan myös sähköt.
“Jos laavulla järjestää jonkun tilaisuuden ja haluaa käyttää sähköä, niin siitä pitää olla meihin yhteydessä. Sähkökaappi käydään avaamassa pientä korvausta vastaan”, Ali-Raatikainen kertoo.
Laavun laella aluetta valvoo jo yksi kamera. Lähiaikoina niitä on tulossa myös lisää.
“Olemme järjestäneet sellaisen valvontaringin. Paikka halutaan ehdottomasti pitää kunnossa, joten teemme voitavamme, jotta kaikki mahdollinen ilkivalta saadaan karsittua”, Isokallio sanoo.
Olisiko tarvetta tanssilavalle?
Aikoinaan Ripovuori tunnettiin tanssilavastaan. Leijonat kertovat, että kevään mittaan paikalla on piipahtanut useita ihmisiä lavaa muistelemassa.
“Mahtaisiko sellaiselle monitoimilavalle olla käyttöä, jos rakennetaan tänne sellainenkin”, Suomela heittää ilmoille idean.
“Eikä mahdoton ajatus ole sekään, että rantaan rakentaisi laiturin ja portaat laelle. Sillä tavalla paikka saataisiin paremmin veneilijöiden saavutettavaksi”, Ilpo Ojala heittää.
“Päivä päivältä nämä ideat vaan kasvavat, mutta kyllä tähän projektiin mahtuisi mukaan muitakin yhdistyksiä”, Isokallio vähän toppuuttelee intoa puhkuvaa porukkaa.
“Puita rannasta kyllä ainakin voisi kaataa, että saadaan maisema vielä paremmin esille”, Veijo Brunnila päättää.
