”Katse koneeseen”, Peltilintuleirin johtaja Janne Ropponen huikkaa ja saa viiden nuoren päät kääntymään kohti Tuulikki-Vampulan lentokentälle laskeutuvaa konetta.
Kiitoradalla on käynnissä jatkuva liikenne, koneita nousee ja laskee muutaman minuutin välein.
”Tämä on nuorille se leirin odotetuin osuus, he pääsevät kokemaan käytännössä sen, mitä aiempina päivinä on teoriassa opeteltu”, Ropponen sanoo.
Valtakunnallista, hyväntekeväisyysjärjestö MAF:in (Mission Aviation Fellowship) organisoimaa Peltilintu-ilmailuleiriä on järjestetty Huittisten Vampulassa, Tuulikki-Vampulan lentokentällä vuodesta 2009 lähtien.
”Leiriä oli järjestetty muutamia kertoja jo aiemmin, mutta 13 vuotta sitten sille alettiin miettiä uutta, sopivaa paikkaa. Joku keksi, että tämä Leevi K. Laitisen omistama kenttä olisi ihanteellinen paikka ja minä satuin vielä tuntemaan Leevin entuudestaan”, Ropponen muistelee.
Kun kenttää sitten käytiin sydäntalvella, korkeiden nietosten keskellä katsomassa sopivaksi ei osoittautunut ainoastaan ympäristö, vaan myös yhteinen halu tehdä töitä nuorten eteen.
”Siitä lähtien Leevi on toiminut myös leirin suojelijana”, Ropponen kertoo.
Ilmassa oleminen totta ja todellisuutta
Vuosien varrella Peltilintuleirillä Vampulassa on käynyt yhteensä parisataa nuorta. Osalle ilmailusta on tullut ammatti, osalle harrastus, mutta leirillä moni unelma on saanut siivet.
”On varmasti elämän huikeimpia kokemuksia päästä ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miten lentokone kaartaa. Ilmassa oleminen on täällä totta ja todellisuutta”, Ropponen tietää.
Leirin tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään lentäminen, vaan myös muunlaisten rakennusaineiden antaminen 14-18 -vuotiaiden leiriläisten elämään.
”Vanhemmat leirinvetäjät esimerkiksi kertovat omia tarinoitaan ja tuovat esiin sitä, miten ei kannata luovuttaa, vaikka välillä voi tuntua vaikealta.”
Oman tarinansa kertoo aina myös Leevi K. Laitinen.
Maanantaista lauantaihin kestävän leirin aikana nuoret oppivat lennon teoriaa ja lentokoneiden rakenneoppia, rakentavat omia lennokkeja, osallistuvat leiriolympialaisiin, pitävät elokuvailtaa ja ennen kaikkea pääsevät lentämään lennonopettajan kanssa.
”Tänä vuonna sääolosuhteet olivat valitettavasti sellaiset, että kuumailmapallolennon jouduimme perumaan”, Ropponen harmittelee.
Yhtenä leirin vetäjänä toimiva ja ensi vuonna vastuun leirin johtajuudesta ottava Sami Tuomainen kehuu, että Peltilintu on hänelle aina koko kesän kohokohta, joka pitää saada sopimaan kalenteriin.
”Minulle on tärkeää olla mukana nuorisotyössä ja lisäksi harrastan moottorilentämistä, joten tämä on aivan parasta, mitä nuorille ja sitä kautta itsellenikin voi olla tarjolla”, hän pohtii.
Vaikka keskiviikkona, toimittajan vieraillessa Vampulassa, leiri oli vasta puolivälissä, Tuomainen naurahti odottavansa jo ensi vuotta.
”Tämä on vaan niin parasta. Millään ei malttaisi odottaa koko vuotta, että pääsee tänne taas.”
Tuomainen ei ole ajatustensa kanssa yksin. Ropponen kertoo, että moni leirin vetäjä on ollut mukana aiemmin leiriläisenä.
”Tänä vuonna 14 nuoren joukossa on ensikertalaisia, mutta myös heitä, jotka ovat olleet leirillä jo aiemmin.”
Kummallista vapautta ja sopivaa jännitystä
Yksi ensikertalaisista on purjekoneen kyydistä nouseva Mirana Mäkelä. Jalat tärisevät kokemuksen jäljiltä vielä hieman, mutta nuori nainen on yhtä hymyä.
”Olo on hieno. Olen ollut lentokoneen kyydissä aiemminkin, mutta äsken pääsin ohjaamaan ensimmäistä kertaa.”
Mäkelän mukaan koneen ohjaaminen sujui yllättävän helposti, mutta sopivien kääntökulmien löytäminen vaati hieman tunnustelua.
”On vaikea kuvailla sitä tunnetta, minkä lentäminen antaa. Siinä on kummallista vapautta ja sopivaa jännitystä. Aluksi tuli vähän huono olo, mutta se helpotti nopeasti, kun huomasi, että homma todella sujuu.”
Lentäminen on kiehtonut Mäkelää aina ja se on myös yksi mahdollisista tulevaisuuden suunnista.
”Ainakin matkailuala minua kiinnostaa todella paljon, ehkä voisin kuvitella olevani ilmassa myös työkseni”, hän pohtii.
Iisakki Saari ottaa lentokoneensa kyytiin kolme nuorta ja rullaa jälleen kerran kiitoradan päähän. Turvallisessa korkeudessa lennonopettaja antaa vastuun lentämisestä vieressään istuvalle nuorelle.
Peltilintu-leirillä Saari on nyt ensimmäistä kertaa, mutta MAF:in työstä on tulossa hänelle sitäkin tutumpaa.
Pienestä asti lentäjän urasta haaveillut nuorimies tähtää MAF:in lentäjäksi aivan lähitulevaisuudessa.
”Olen ollut lähetystyössä ja minulla on halu tehdä sitä. MAF:illa sitä työtä on mahdollista tehdä lentokoneella, joten tämä on minulle aivan täydellinen mätsi”, hän kertoo.
Ennen lähetystyön aloittamista Saarella on menossa kokemuksen keräämisvaihe, sitä harjoitusta hän on hakemassa myös Vampulasta. Seuraavaksi Saari osallistuu osallistuu kirkon kansainvälisen työn erityiskoulutukseen, josta hänen on tarkoitus saada työhön vaadittavat henkiset ja hengelliset valmiudet.
”Realistisesti ajateltuna ehkä vuoden kuluttua voin olla tekemässä lähetystyötä jossain päin maailmaa. Todennäköisesti aluksi Afrikassa, mutta Papua on paikka, mikä itseäni tulevaisuudessa kiehtoisi kovasti.”
Saari uskoo, että myös Peltilintuleiriläisten joukossa on nuoria, jotka tulevat muutaman vuoden kuluttua kulkemaan samanlaista matkaa kohti MAF:in lentäjiksi.
”Se on hyvin mahdollista, mutta ensisijainen tavoitteemme ei ole saada täältä lentäjiä MAF:ille, vaan tarjota mahdollisuuksia nuorille”, Ropponenkin toteaa.
Lisätietoa MAF Suomen työstä: www.maf.fi
