Miko Bergbom, 26, Sastamalan Mouhijärvi. Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen, Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varapuheenjohtaja. Bergbom pyrkii omien sanojensa mukaan sitoutumaan rakennusalalla toimivan perheyrityksensä tehtäviin, jotta ote yksityiseltä sektorilta ei katoaisi poliittisen työn vuoksi kokonaan. Harrastaa kitaran soittoa sekä kirjojen lukemista ja kuuntelua.
Tamperelainen Ida Leino, 28, on kotoisin Sastamalan Vammalasta. Hän on Kokoomusnuorten puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu, hyvinvinvointialueen strategia- ja tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Vapaa-ajallaan Leino käy kuntosalilla ja nauttii kulttuurista.
Aleksi Sandroos, 27, kuvailee itseään pojanklopiksi Keikyästä. Osoite on Helsingissä, mutta kirjoilla hän on Sastamalassa. Työskentelee täysipäiväisesti Keskustanuorten puheenjohtajana. Tehtävän hoitaminen on Sandroosin työ, opinnot ja harrastus, mutta osan ajastaan hän kuluttaa hallintotieteiden opintojen parissa Vaasassa sekä Vaasan yliopiston hallituksessa.
Peräti kolmen suuren puolueen nuorisojärjestön puheenjohtajalla on juuret Sastamalassa. Onko se sattumaa vai onko täällä jotakin, mikä innostaa nuoria mukaan päätöksentekoon?
”Minua ei nähty vain nuorena, vaan aitona vaikuttajana”
Miko Bergbom ei muista mitään yksittäistä hetkeä tai tapahtumaa, joka olisi herättänyt hänen kiinnostuksensa politiikkaan.
”Yläasteella se varmasti alkoi, kun lähdin mukaan sekä oppilaskunnan että nuorisovaltuuston toimintaan. Myös omakohtainen kokemus pk-sektorin haasteista ajoi vaikuttamaan.”
Bergbom näkee kaupungin panostuksen nuorisovaltuustoon merkityksellisenä.
”Kyllä sillä on iso rooli. Sastamalassa nuorisovaltuustoon suhtaudutaan vakavammin kuin monessa muussa kunnassa. Esimerkiksi paikat valtuustossa ja lautakuntien pöydissä tuovat nuorille vastuuta ja hyvän paikan harjoitella päätöksentekoa”, hän miettii.
Ida Leinon kiinnostus politiikkaan virisi television Itse valtiaat -sarjan myötä.
”Muistan tuolloin, noin 10-vuotiaana, kysyneeni äidiltäni, mitä puolueet ovat. Kuudennella luokalla pyrin ensimmäistä kertaa oppilaskunnan hallitukseen ja yläkouluikäisenä toimin Huittisten nuorisovaltuustossa. 16-vuotiaana liityin Sastamalan Kokoomusnuoriin ja pääsin heti tekemään Arto Satosen eduskuntavaalikampanjaa”, Leino kertoo.
Hänen mielestään Sastamalassa on hyvät väylät nuorille vaikuttaa ja nuorten ääntä myös kuunnellaan. Lisäksi puolueet ovat kiinnostuneita ja kannustavia nuoria kohtaan.
Aleksi Sandroos tuumaa suorittaneensa politiikan oppikoulun sastamalalaisen nuoriso-osallisuustyön kautta.
”Olen elämässäni aina nähnyt asioita, joita pitäisi muuttaa tai tehdä paremmin. Politiikan pariin päädyin Vammalan lukion oppilaskunnan ja Sastamalan nuorisovaltuuston kautta 15-vuotiaana. Kun haluaa muuttaa asioita paremmaksi, pitää tarttua toimeen, eikä vain valittaa”, hän sanoo.
Kun nuorille annetaan vastuuta, se motivoi ja opettaa. Kolmen sastamalalaisjuurisen nuoren päätymisessä puolueidensa nuorisojärjestöjen piikkipaikoille on silti sattumallakin osansa, Sandroos miettii.
”Itselleni apua on ollut oman puolueeni tuesta paikallisesti. Minua ei ole nähty ”vain” nuorena, vaan aitona vaikuttajana.”
Some on nuorille tärkeä väylä tavoittaa poliitikkoja
Kansalaisten äänestysinnosta ollaan aina välillä huolissaan. Onko politiikka ”out”? Miten saada ihmiset vaaliuurnille?
”En usko, että politiikka on “out”. Kyse lienee enemmänkin sykleistä. Ja siitä tapahtuuko politiikassa jotain niin merkittävää, että se saisi ihmiset liikkumaan äänestyspaikoille”, Bergbom vastaa.
Hän nostaa esille aluevaalit, jotka olivat ensimmäiset laatuaan Suomessa. Niitä ei saatu ”markkinoitua” kansalaisille kovin kiinnostusta herättävällä tavalla.
”Kun katsoo, miten nopeasti uudistusta on tehty, ei ole ihme, että suurin osa ihmisistä on hieman ulkona hyvinvointialueiden toiminnasta ja syistä olla olemassa”, Bergbom tuumaa.
Yhtenä keinona äänestysaktiviisuuden lisäämiseen Bergbom näkee vaalien yhdistämisen.
Ida Leino ja Aleksi Sandroos eivät hekään näe tässä ajassa merkkejä siitä, että kiinnostus politiikkaan olisi hiipumassa. Päin vastoin. Yhteiskunnalliset asiat puhuttavat, ja sosiaalinen media on tuonut poliitikkoja lähemmäs kansalaisia ja tekee heistä lähestyttävämpiä.
”Poliitikkojen tulee puhua asioista, jotka koskettavat nuoria ja kansalaisia sekä puhua sellaisella kielellä, jota helposti ymmärtää. Sosiaalinen media on etenkin nuorille tärkeä väylä saada tietoa ja tavoittaa poliitikkoja”, Leino sanoo.
Aleksi Sandroos näkee nuorisojärjestöjen johtajien roolin merkityksellisenä.
”Meillä on myös vastuu pitää poliittinen toiminta siistinä, miellyttävänä ja mielenkiintoisena. Vanhemmilla on vastuu opettaa nuorille, että äänestämässä pitää käydä, ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.”
Kapinallisia vain hyvästä syystä
Perussuomalaiset katkaisi välinsä edelliseen nuorisojärjestöön ja yhdistys lakkautettiin. Miko Bergbom, uskaltaako nykyinen nuorisojärjestö olla eri mieltä emopuolueen kanssa?
”Uskaltaa kyllä. Ensin täytyy tietenkin löytää syy kapinoinnille. Kapinointi vain anarkian vuoksi ei ole hyödyllistä. Nuorisojärjestön tehtävän näen niin, että se tarvittaessa kirittää puoluetta ja tuo esiin nuorten näkemyksiä puolueen linjoista.”
Bergbom sanoo olevansa huolissaan Suomen taloustilanteesta ja erityisesti valtion velkaantumisesta: ”En keksi, miten tämä maa pysyy pystyssä, ellei turhia julkisia menoja ryhdytä karsimaan ja vauhdilla. Tämän lisäksi tarvitsemme lisää kannustimia työntekoon, kuten veroalennuksia.”
Entä mitä asioita Leino ja Sandroos haluasivat nostaa enemmän esille ja keskusteluun?
”Kokoomus on sivistyspuolue ja toivoisinkin, että koulutusasioita nostettaisiin enemmän esille. Esimerkiksi peruskouluissa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa ja opettajat ovat kuormittuneita. Olen iloinen Kokoomuksen tulevasta välikysymyksestä liittyen vanhustenhoitoon”, Leino toteaa.
”Keskusta ei osaa toimia nykyisessä kärjistyneessä valheiden täyttämässä politiikassa, pitäisi puskea päälle vaan rohkeammin”, Sandroos napauttaa.
”Toivoisin enemmän keskustelua etenkin nuorten miesten tilanteesta yhteiskunnassamme. Monet voivat pahoin, eikä tulevaisuudenkuvaa ole. Se aiheuttaa lieveilmiöitä esimerkiksi somessa, kuten naisvihaa ja epäsopivaa kielenkäyttöä”, hän lisää.
