Esko Kalevi Virtanen syntyi Kiikassa 18.6.1944 käsityöläisten sukuun. Puolivuotiaana hinkuyskän seurauksena hän lähes kuuroutui. 1950-luvulla kansakoulu, normaaliluokassa kuulevien lasten seurassa, ei aina sujunut helposti. Mieluisimpia oppiaineita olivat käsityöt ja piirustus parhailla arvosanoilla.

Rohkeutta ja heittäytymistä haasteisiin ei nuorelta pojalta puuttunut. Uimakoulussa hän suoritti jo muutaman tunnin jälkeen maisterin tutkinnon. Hiihdossa palkintokaappiin kertyi lukuisia lusikoita. Kerrotaan, että jossakin jääkiekko-ottelussa Esko teki Kiikan Pallokerhon ainoan maalin. Mäkihyppyäkin piti kokeilla koivupuusta veistetyillä suksilla, kunnes Karausvuoressa suoritetun hypyn alastulossa nilkkojen nivelsiteet vaurioituivat, mutta sitkeästi hän polki pyörällä 6 km kotiin suksien kanssa. Urheilu on vaarallista, siis kohti uusia haasteita.

Rahaa ei ollut 50 markan pajatson pelaamiseen baarissa. Pajatson toimintaperiaate selvisi tarkalla silmäilyllä, ja muutamassa päivässä vaatimattomilla työkaluilla valmistui täysin toimiva 5 markan pajatso.

Heti ajokortin saatuaan kiinnostus kohdistui autoihin ja lähinnä italialaisiin moottoripyöriin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut ja kolhujakin tuli. Mutkat piti myös autolla ajaa kahdella pyörällä, kunnes lopulta päätyi katolleen. 70-luvulla Esko K ajoi Fiat Abarthilla myös kilpaa SM-tason rata-ajoissa ja jääradoilla, sijoittuen parhaimmillaan kolmen joukkoon.

Taitavana metallin käsittelijänä ja hitsaajana hän oli 60-luvulla mukana putkihuonekaluja valmistavassa perheen yrityksessä, joka siirtyi valmistamaan avaimenperiä ja muita nahkatuotteita yritysten liikelahjoiksi. Eskon oma yritys Bagtek Oy syntyi 80-luvun puolivälissä ja alkoi myös meistinterien ja muiden tarvikkeiden valmistus mm. laukkuteollisuudelle. Suomen liikennemerkkien tuotantoa varten hän valmisti kuvioterät värikalvojen leikkaamiseksi. Erilaisten muototerien tekeminen oli hänen huippuosaamistaan, mutta myös muihin haastaviin töihin löytyi aina idea ja ratkaisu. Eskon suunnittelema ja valmistama pilkkijakkaran ja repun yhdistelmä arvioitiin 1996 Erälehden testivoittajaksi. Naganon olympialaisten ampumahiihtojoukkueelle hän suunnitteli, valmisti ja lahjoitti erityisvarustellut aselaukut.

Noin 20 vuotta sitten Esko sai sisäkorvaistutteen, kuuli ensimmäisen kerran lintujen laulun ja pystyi keskustelemaan helpommin ihmisten kanssa. Operaation suorittanut kirurgi on myöhemmin kertonut, ettei ollut koskaan nähnyt yhtä mustia käsiä – ne olivat syntyneet vuosien kuluessa paljain käsin rautaa työstäessä. Erilaisten tuotteiden valmistamiseksi työkalut oli valmistettava itse ja myös monen yhteistyökumppanin tarpeita varten syntyi mitä ihmeellisimpiä viritelmiä. Romukaupoista löytyivät materiaalit vaikka robottikoneen syöttölaitteelle, alihankkijoiden avulla syntyi telineitä turvabokseille, vuorivillaleikkureita, muovi- ja kumiosia eri yritysten tarpeisiin. Osalla tuotteista on patentteja ja mallisuojia.

Kaksi ja puoli vuotta sitten todetut sairaudet eivät kuitenkaan lannistaneet, vaan yritystoiminta jatkui vielä tämän vuoden kevääseen asti. Viimeinen kesä oli luopumisen aikaa ja mustat kädetkin ehtivät valkaistua, mutta uusia ideoita oli loppuun asti. Oman mökin pihalla hän sai lähteä 30.8. Huonoon seuraan ei hän poistunut – viikkoa ennen Loiri, samana päivänä Gorbatshov ja viikkoa myöhemmin Elisabet. Toiveensa mukaisesti siunaus on toimitettu läheisimpien läsnä ollessa, ilman suuria juhlallisuuksia.

Jäljelle jääneet viisi sisarusta kiittävät ¨Eskon toimistojen¨ Pehulan Kyläkahvilan ja Myllytuvan porukkaa, sairauden aikana tukeneita, sukulaisia, ystäviä ja yhteistyökumppaneita muistelemisista ja osanotoista.

Sisarukset: Usko, Osmo, Unto, Seija ja Risto