Susien määrä on vuosien saatossa kasvanut ja levittäytynyt myös läntiseen Suomeen. Kasvanut kanta sekä ihmisarkuuden vähentyminen on osaltaan lisännyt konfliktien määrää suden ja ihmisen välillä. Pelkoa lietsomatta on todettava, että vaikkei ihmisvahinkoja ole vielä sattunut, ei sitä pidä jäädä odottelemaankaan. Pihakäynnit ja lisääntyneet kotieläinvahingot kielivät siitä, että susi ei enää pelkää ihmistä kuten aiemmin.

Tuotantoeläimien pito on monin paikoin mahdotonta kasvaneiden vahinkojen myötä. Tasaisin väliajoin joudumme lukemaan, miten esimerkiksi Satakunnassa sudet käyvät eritoten lampaiden kimppuun. Lisäksi lapsille joudutaan järjestämään koulukuljetuksia susien aiheuttaman uhan vuoksi. Niin ikään metsästäjille osoitettu hirvieläinkantojen kannansäätely ja perinteinen koirilla tapahtuva metsästys on paikoin mahdotonta kasvaneen susikannan myötä.

Satakuntalaisten hätähuuto on osaltaan kuultu, sillä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta löysi samanmielisyyttä susiongelman hoidon suhteen, käsitellessään kansalaisaloitetta suden kannanhoidollisesta metsästyksestä sekä susivahinkojen estämisestä. Valiokunta otti lausumissaan kantaa kannanhoidollisen metsästyksen puolesta ja edellytti, että sitä koskevat luvat myönnetään niin hyvissä ajoin, että muutoksenhaku on käytettävissä metsästysaikana ja että vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämistä sujuvoitetaan. Yhtenä tärkeänä lausumana susi ehdotetaan siirrettäväksi koko Suomen alueella luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V, jossa se ei ole yhtä tiukasti suojeltu. Kaikkiaan valiokunta antoi viisi kannatettavaa lausumaehdotusta.

Asia eteni myös eduskunnan täysistunnossa. Viime viikolla äänestimme suden kannanhoidollisen metsästyksen puolesta selkein luvuin 125-17. Siis vihdoin asia etenee ja ongelma tunnistetaan selkeästi laajemmin.

Kaikkia susia ei ole tarpeen poistaa ja susi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei ihmisten pihoihin. Ideologinen vastustaminen ja toiselta puolen Suomea tehtailluilla valituksilla kiusaaminen on saatava päätökseen. Koiria, kotieläimiä ja lapsia on suojeltava nykyistä paremmin. Kannanhoidollisella metsästyksellä voidaan kohdentaa toimet niille alueille, joilla ongelmia esiintyy ja lisätä kadonnutta ihmisarkuutta. Sen sijaan, että suojelu perustuu pelkästään genetiikan arviointiin, tulee yhtenä tärkeimmistä kriteereistä olla turvallisuus.

Järjen on nyt mentävä vihdoin susiongelman hoidossa edelle, tai muuten hukka meidät perii.

Petri Huru
Kansanedustaja (ps)