Miesporukalla muisteltiin joulun merkittäviä tapahtumia. Useampi meistä mainitsi lapsena saamansa joululahjat, vaikka moni lahja oli ollut hyvin vaatimaton. Yksi kertoi myös ahdistavan kokemuksen, miltä tuntui, kun muut lapset ympärillä olivat saamassa lahjoja ja hän sai pelätä jäävänsä sinä jouluna kokonaan vaille lahjoja.
Rauhanturvaajien joulua ovat sävyttäneet konfliktialueella köyhimmille perheille ja lapsille joululahjojen muodossa annettu apu. Kokemus niistä on vähän yllättäväkin. Vielä merkittävämpää kuin saada lahja on olla lahjan antaja. Vanha sananlasku ”antaessaan saa” on tutkitusti ja kokemuksellisesti totta. Hyväntekemisen ja onnellisuuden tiedetään olevan myönteisessä suhteessa keskenään.
Reijo Loikkanen ja Ilkka Puhakka tekivät vuosia evankelioimistyötä Itä-Euroopan vankiloissa. Loikkanen oli uskoon tullut elinkautisvanki, Puhakka puolestaan evankelista. He vierailivat monet kerrat Venäjän vankiloissa kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Loikkasella oli tapana antaa rahaa kerjäläisille, varsinkin lapsille. Kun Ilkka Puhakka ihmetteli sitä, Reijo Loikkanen totesi: ”Luuletko, että olen niin köyhä, etten voi köyhempääni auttaa!”
Ihmisen sisimmässä on kyky tehdä hyvää, palvella. Jokainen ihminen tarvitsee kokemuksen, että on jollekin tärkeä ja että voi antaa toisille jotain. Eikä aina ole välttämättä kysymys tavarasta. Lapsille vielä lahjojakin tärkeämpää ovat vanhempien ja isovanhempien antama aika ja läsnäolo, sisarusten välinen yhteys ja hyvät kaverit.
Yllättävä lahja saa aikuiset pohtimaan vastavuoroisuutta. Naapureilta tai tutuilta saatu lahja ilahduttaa, mutta herättää tunteen, että eikö pitäisi antaa jotakin takaisin. Syntyy huoli kiitollisuudenvelasta. Ihmisen sisimpään on kuin kirjoitettu koodi, että lahja on ansaittava. Vasta sitten sen voi hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan. Ajatus vastavuoroisuudesta ei nujerru vähällä, mutta jos niin alkaa toimia, vaarantuu lahjan idea. Lahjasta uhkaa tulla enemmänkin palkinto, joka on korvattava tai ansaittava, jonka eteen on ponnisteltava.
Kun Jumala antaa lahjan, sisäinen koodi vastavuoroisuudesta ei toimi. Me haluaisimme sen toimivan, koska se tuntuisi jotenkin helpommalta. Mutta joulun lahjaa ei voi ansaita, sen voi ottaa vain ihmetellen ja kiittäen vastaan.
Ensimmäisenä jouluna Jumala syntyi ihmiseksi, tuli kaltaiseksemme. Jeesus syntyi Vapahtajaksi, sovittamaan syntimme ja lunastamaan meidät vapaiksi kaikesta pahasta. Tätä lahjaa ei voi ansaita. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mutta tänäkin jouluna saamme ottaa sen vastaan. Jumalan joululahjan nimi on Vapahtaja, ja tämä lahja annetaan paketissa, jonka nimi on armo. Jumalan armollisuus minua kohtaan. Jumalan hyvä tahto luo ihmisiin hyvää tahtoa.
Armo ei ole joutilas eikä toimeton, vaan vaikuttava armo. Tätä lahjaa ei tarvitse ostaa eikä ansaita – vain ottaa vastaan.
Toivotan Jumalan hyvän tahdon juhlan, joulun, iloa ja rauhaa!
Vesa Aurén
Kirjoittaja on Sastamalan seurakunnan kirkkoherra.
