Nyt 2023 vuonna voi susiin törmätä kaikissa Varsinais-Suomen ja Satakunnan kunnissa. Päivittäin tulee näkö ja jälkihavaintoja laumoista tai yksittäisistä susista. Viranomaiset kiistävät susien siirron. Ihmettelen, miksi siirrot kiistetään. Niitä tuotiin molempiin maakuntiin aivan 2000-luvun alussa useassa erässä. Silloin susien pannoitus Itä-Suomessa oli ”hulluimmillaan”. Susia tuotiin myös Venäjältä ja eläintarhoista siirrettiin yksilöitä luontoon.
Tarkka muistikuva vuodelta 2003. Olin tikkailla paneloimassa olohuoneen kattoa, kun radiossa haastateltiin RKT:ällän susimaisteria. Meinasin pudota tikkailta, kun kuulin maisterin kertovan ylpeänä, että nyt on 81:llä sudella seurantapanta kaulassa. Silloin susikannan arvioitiin olevan alle 200 yksilöä. Ajatelkaas, että Suomen susikannasta noin joka toisella on kaulassaan panta. Ymmärtäisin, että parilla sudella olisi panta tieteellisten tutkimusten tekemiseen, mutta 81 pantasutta Suomessa on ”sairasta” verovarojen tuhlausta.
Palaan Lounais- Suomen nykyiseen susikantaan. Yksilöitä on jo satoja ja laumojen piirtely kartoille on tullut mahdottomaksi. Kahdessakymmenessä vuodessa susikanta on kasvanut nollasta satoihin yksilöihin. Istutukset onnistuivat loistavasti, koska täällä oli runsaasti ruokaa. Hirvi-, peura- ja kauriskannat mahdollistivat suurten pentueiden onnistumisen.
Nyt sudet levittäytyvät täältä jo itään Pirkanmaalle ja Kanta-Hämeeseen. Molemmissa maakunnissa on uusille susireviireille hyvät menestysmahdollisuudet, koska erityisesti peurakanta on runsas. Koko ajan kerrotaan havaintoja todella suurista susilaumoista. Huittisten Suttilassa nähtiin syksyllä 2022 kahdentoista suden lauma ja hirvijahdissa passimiehen ohi loikki 8 suden jono Punkalaitumella. Susikanta tuplaantuu vuodessa. 2020-luvulla susikanta Suomessa kasvaa tätä vauhtia yli 1000:een yksilöön.
Tämä uusi tilanne muokkaa Lounais- Suomessa hirvieläintiheyttä. Peura- ja kauriskannat tulevat laskemaan. Erityisesti susikannan kasvu vaarantaa hirvikannan säilymisen. Jo tänä vuonna hirvikannan väheneminen näkyi susialueilla. Kaatolupia jäi käyttämättä. Metsästäjät kertoivat uudesta havainnosta. Hirvenvasoja näkyy normaalia vähemmän. Vasat ovat helppo saalis susilaumalle. Vasasta jää luontoon vain selkärangan pätkä. Kun vasoja on vähän, on seuraavina vuosina vähemmän lisääntymiskykyisiä hirvinaaraita.
Suurriistan vähetessä yleistyvät susilaumojen iskut kotieläimiä ja koiria kohtaan. Susi ei ole mitenkään uhanalainen laji, sen räjähdysmäistä kannan kasvua tulisi pikaisesti rajoittaa. Nyt Suomen luontoa mestaroivat kaupunkipoliitikot ja seuraukset ovat kaoottiset.
Jukka Tuori
agronomi
Huittinen
Mielestäni susiturkki pitäisi saada taas muotiin!
Kari Kaaja
Oliko muuta rakentavaa?
Ihan kuin olisi vaalit tulossa. Nyt sitten faktaa pöytään ja niitä todisteita. Susi on niin politisoitu eläin, että kaikki mahdollinen biologia ja etologia unohtuu tyystin, kuten tässäkin kirjoituksessa. Suden ihan tyypillinen ominaisuus on vaeltaa pitkiä matkoja vanhoille seuduilleen senkin jälkeen, kun kanta tuhotaan kokonaan. Miksi luoda salaliittoteorioita ja kauhukuvia näin vaalien alla, kun suden käyttäytymisestä ja biologiasta ei tunnu olevan oikeata käsitystä?
Tämä sama pätee kaikkiin Tuorin kirjoituksiin – annetaan näppäimistön laulaa faktoista välittämättä.
Arvoisa agronomi Jukka Tuori.
Susi on laji joka liikkuu paljon, myös laajaa reviiriään merkatessaan. Susi voi dispersoidessaan, eli lähtiessään synnyinlaumasta etsimään omaa puolisoa ja reviiriä jonne asettua ja perustaa lauma, liikkua satoja kilometrejä. Pantaseurannalla on saatu selville ettei tuhatkaan kilometriä ole mahdottomuus. Laumasta lähteneiden susien vaeltelu on lajin luontainen tapa levittäytyä. Ruotsissa kokeiltiin pantasuden siirtämistä useiden satojen kilometrien päähän sieltä missä se eli, tämä palasi joka kerta takaisin.
Susia ei ole mikään tarve siirrellä, ne osaavat siis siirtyä biologisten tekijöiden vuoksi ihan omin jaloin ja etsivät itse itselleen sopivan elinalueen. Ei itäisen ja läntisen Suomen välillä ole mitään estettä, miksi vaellus ei onnistuisi, kulkeehan sieltä niiden ikiaikainen reitti rannikolle muutenkin. Eikä susia ole vapautettu eläintarhoistakaan kuten valheellisesti väität.
Ravinnon runsaus on tottakai tae sille että susi viihtyy myös eteläisessä Suomessa, jossa sen pääravinto erityisesti juuri lounaisessa Suomessa on pitkälti vieraslaji valkohäntäpeurat. Maalaamasi kauhukuva hirvieläinkantojen laskusta on vailla todellisuuperää, susi on ollut Lounaisessa Suomessa jo parikymmentä vuotta eikä näköpiirissä ole että sorkkaeläimet sieltä olisivat häviämässä, hädin tuskin on saatu valkohäntäpeurakannan käsistä lähtenyt kasvu taittumaan ja sekin on ollut ison työn takana, jonka osa metsästäjistä kokee jo lähinnä taakaksi.
Susien pannoitus on lopetettu vuonna 2020.
Susi on Suomessa, sen luontaisella levinneisyysalueella erittäin uhanalainen laji, eikä tämä ole mikään mielipidekysymys https://punainenkirja.laji.fi/results/MX.46549?checklist=MR.424
Vaikea käsittää mihin tällaisilla, jo niin monesti valheellisiksi väitteiksi julkisuudessakin osoitetuilla kirjoitelmilla oikein pyritään.
Kiitos Reija selvennyksestä. En tuohduksissani kyentynyt itse.
Susien osalta faktaa on kuitenkin se, että ne aiheuttavat runsaasti kotieläinvahinkoja mm. syömällä koiria.
Sen lisäksi ne rajoittavat kohtuuttomasti ihmisten joka päiväistä elämää, koska lapsia ei joka paikassa uskalleta päästää yksin koulumatkalle ja ihmiset eivät uskalla liikkua luonnossa ja marjastaa.
Nuo kaikki edellä mainitut ovat arkipäivää maaseudulla susien reviireillä.
Toisekseen on aivan turha väittää susilla olevan 1000 km vaellusmatkoja. Suomessa se tarkoittaisi Vammalasta Inariin. Jos puhutaan Etelä-Suomen susilla olevan 70-100 km liikkumisalueet, niin ollaan aikalailla oikeassa suuruusluokassa.
1000 km sadut voi jättää omaan arvoonsa.
https://susilife.fi/fi/ajankohtaista/263
Satuja? Yllä olevasta linkistä voi tutustua alustavasti aiheeseen nuorien susien vaellus.
Mitä tulee tuohon “rajoittaa kohtuuttomasti ihmisten elämää” liikkumisen ja eräilyn suhteen, niin se tuntuu olevan ihan ihan ihmisestä kiinni. Toiset eivät astu ulos, kun on yksikin huhu pedosta ja toiset jopa yöpyvät susilauman ydinreviirillä pelotta marjastaen ja sienestäen. En ole vielä koskaan ydinreviirillä liikkuessani törmännyt jalkaisin suteen, vaikka olen ollut lähellä laumaa. Se, mikä on arkipäivää susialueilla riippuu ihan siitä, mikä on asenne petoja kohtaan. Todellisuus ja etologia on eri asia.
Jos ajatellaan realistisesti, niin kuinka paljon muita vaaratilanteita koulumatkalla sattuu joka päivä, jotka ei millään tavalla liity petoihin? Moniko muksu meinaa jäädä auton alle päivittäin? Puhumattakaan siitä mukana olevasta luurista, jossa on nykyaikana pääsy kaikkeen mahdolliseen. Sitä voi jokainen hetken miettiä.
Yksi ainoa tiedetty pitkä ’vaellus’. Todistusaineistona se ei paljon paina.
Minä en vähättelisi lasten turvallisuutta, koska itselläni lapsia on.
Kylmä totuus on, että sudet eivät mahdu suomalaiseen kansallismaisemaan.
Ihmisten joka päiväistä elämää rajoittava elukka ei saa sanella elämisen ehtoja.
Jerry, kun et lasten turvallisuutta vähättele – päästätkö heitä liikkumaan yksin? Saavatko he esim. lasketella tai pelata sählyä? Mm. näissä aktiviteeteissa riskit ovat absoluuttisesti suuremmat kuin susien suhteen.
Mitä yritän sanoa on, että moni on valmis sietämään susiin liittyvää riskiä huomattavasti vähemmän kun riskin sietämistä verrataan muihin riskitekijöihin. Tämä vesittää turvallisuusargumentin muuna kuin tunneperäisenä.
Sudet eivät vaani lapsia netissä. Ne eivät groomaa pikkytyttöjä seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Ne eivät muodosta aseistautuneita katujengejä. Ne eivät hyökkää armeijana naapurimaan kimppuun. Suhteellisuudentajua, Jerry!