Sastamalan Sammaljoen vanhassa kansakoulussa sijaitsevan taidegallerian kesä käynnistyy kuvataiteilija Olavi Laineen (1922-1983) ”Elämäni tie”- 100-vuotisjuhlanäyttelyllä. Näyttelyssä olevat työt ovat Seppo Taatilan mittavasta taidekokoelmasta.
”Ainoastaan kaksi taulua on näyttelyä varten lainassa taiteilijan tyttäreltä, muut ovat omista kokoelmistani”, kertoo Taatila.
Näyttely kuljettaa katsojan sisälle taiteilijan elämäntarinaan kiehtovalla tavalla. Tunnelmallisen kansakoulun korkeissa huoneissa ja suurten ikkunoiden kauniisti lankeavassa valossa maalaukset pääsevätkin oikeuksiinsa. Olavi Laineen rohkeat, reippaat ja vahvat siveltimenvedot vaativatkin sen, että maalauksia pääsee katsomaan kauempaakin. Siihen gallerian avarat tilat antavat hyvän mahdollisuuden.
Näyttelyä kiertäessä maalaustyylissä voi huomata selkeän muutoksen. Kierros alkaa nuoren taiteilijan ensimmäisistä teoksista 40-luvulta. Silloin siveltimenvedot olivat varovaisempia, vaikkakaan eivät siloteltuja silloinkaan. Tyyli muuttui ajan mittaan, ja 50-luvulta lähtien siveltimet vaihtuivat huomattavasti suurempiin. Töissään Laine ei sievistele, ne on maalattu isoilla, väkevillä liikkeillä – rouheasti. Värejä on monissa eri kerroksissa ja niillä on leikitelty epäröimättä.
Näyttelyn nimi on lainattu eräästä esillä olevasta maalauksesta, ”Elämäni tie” onkin monen mielestä yksi Laineen vaikuttavimmista teoksista. Hänen elämäntiestään näyttely kertookin – niin taiteilijana kuin ihmisenäkin.
Olavi Laine kävi läpi myös sota-ajat. Hän ei palvellut jalkavammansa vuoksi rintamalla, vaan oli musikaalisena miehenä mukana viihdytysjoukoissa. Useissa Laineen teoksissa kulkeekin mukana melankolisuus. Sota jätti jälkensä häneenkin, ja taiteilija käsitteli sotamuistoja palaamalla maalaamaan silloin näkemiään maisemia vielä myöhemminkin. Näissä töissä näkyy tummia surun sävyjä.
Vaimonsa Tyynen Laine löysi sodan jälkeen. Perheeseen syntyi kaikkiaan viisi lasta.
”Olavi Laine elätti taiteellaan koko perheen, vaimon ei tarvinnut käydä töissä”, tietää Taatila.
Ranskasta tuli Laineen ”toinen kotimaa”, ja siellä vietetyllä ajalla oli suuri merkitys myös hänen uralleen. Hän vietti aikaa Ranskassa asumalla siellä useampaan otteeseen ja sittemmin oleskelemalla maassa lyhyempinä jaksoina.
”Olavi Laine teki aikamoisen vedon 50-luvulla, myi kaiken irtaimistonsa ja osti junaliput Nizzaan. Sinne he perheineen asettuivat asustamaan, lapsia oli siinä vaiheessa kolme. Laine opiskeli siellä taideakatemiassa, koska Suomessa ei vastaavaa koulutusta siihen aikaan saanut”, innostuu Taatila kertomaan. Taiteilija ei elänyt kuitenkaan ”villiä taiteilijaelämää” uudessa maassa, vaan perhekeskeisenä miehenä tärkeintä hänelle oli opin hakeminen, taiteen tekeminen ja edelleen sen kautta perheensä elättäminen.
Näyttelyn pysäyttävin teos on mielestäni maalaustelineelle esille nostettu omakuva, joka jäi taiteilijan viimeiseksi työksi. Ja keskeneräiseksi. Hän maalasi sen aivan viimeisillä hetkillään. Kankaalla olevilta kasvoilta voi nähdä kuoleman varjon. Luopumisen ja luovuttamisen, mutta myös vahvasti eletyn elämän.
”Olavi Laine kuoli kotonaan sydänkohtaukseen 61-vuotiaana”, Seppo Taatila sanoo.
Laineen taulut kuitenkin elävät yhä – ja vaikuttavat katsojiin. Ne kertovat ainutlaatuisesta elämän tiestä ja elämäntyöstä.
”Elämäni tie” 100-vuotisjuhlanäyttely on avoinna 26.5.-20.6.2023
Ti-Su klo 12-18 Sammaljoen koulun Taidegalleriassa
Paikalla on koko ajan kokoelman omistaja Seppo Taatila, joka osaa kertoa taiteilijan elämästä ja teoksista. Osa teoksista on myynnissä.
