Herään Märketin majakassa, vanhassa majakanvartijan huoneessa, syyskuisena aamuna ja kävellessäni portaita alas tunnen kahvin tuoksun. Joku muukin on siis hereillä. Keittiövastaava on ehtinyt hauduttaa jo puuronkin.

Istun ikkunan ääreen syömään aamiaista ja katselen majakan ikkunasta tyrskyävän Ahvenanmeren horisonttiin. Mittari majakan seinällä näyttää tuulen nopeudeksi 14 metriä sekunnissa, puuskissa 17. Normaali tuulispäivä kuulemma täällä.

Mutta miten minä tänne päädyin, kahden maan rajalla sijaitsevalle majakkasaarelle, keskelle Ahvenanmerta?

Olen ollut aina kiinnostunut majakoista ja kun luin mahdollisuudesta hakea talkoolaiseksi syrjäiselle Märketille, tuntui kuin kohtalo olisi puuttunut peliin. Täytin Suomen Majakkaseuran jäsenhakemuksen, ja hieman myöhemmin talkoohakemuksen, ja jäin odottamaan kutsua majakanvartijaksi. Sain pestin, ja työtehtäväkseni talkoopäiväkirjan kirjoittamisen.

Omalla talkooviikollani syyskuun loppupuolella oli seitsemän muuta talkoolaista, naisia ja miehiä: viisi konkaria, ja kolme meitä ensikertalaisia. Nuorin porukastamme oli 30-vuotias, vanhin 75.

Osa konkareista tunsi tai tiesi toisensa jo ennakkoon, mutta suurimmalle osalle kaikki olivat ennestään tuntemattomia. Ennen talkooviikkoa meillä oli jo Whatsapp-ryhmä, mutta kasvokkain tapasimme vasta laivassa kohti Maarianhaminaa.

Laivalla emme vielä tienneet, lähteekö kuljetus Eceröstä majakalle vielä illalla vai vasta aamulla. Joskus kyyditystä on jouduttu odottelemaan useampikin päivä, sillä Märketin majakka on Suomen tuulisin ja myrskyisin paikka.

Me pääsimme lähtemään lauantaiaamuna, ja teimme luodon pohjoispuolella vahdinvaihdon edellisen talkooviikon porukan kanssa. Meitä kuljettanut vene kiinnittyi kallioon, sillä laitureita Märketillä ei ole. Ne eivät siellä kestä.

Märketin majakka on Suomen läntisin rakennus ja luoto Suomen läntisin kohta. Suomen ja Ruotsin välinen raja kulkee saaren yli, ja rusetinmuotoinen raja on ainutlaatuinen maailmassa.

Ympärillä avautuu aava meri vaarallisine karikoineen, jotka ovat upottaneet aikoinaan kymmenittäin aluksia. Juuri vaarallisten karikoiden vuoksi majakka Märketille vuonna 1885 rakennettiinkin.

Majakan historia on kiinnostava, enkä saa sitä tiivistämälläkään tähän juttuun mahdutettua. Näen mielessäni vuoden 1885 keväisen myrskyn, jolloin aallot vyöryivät Märketin ylitse ja rakennusmiehet meinasivat hukkua. Jos haluat tietää majakan dramaattisista vaiheista enemmän, löytyy kirjoista ja netistä niistä lukemattomia tarinoita.

Majakan valo Märketillä syttyi 10.11.1885 ja majakkaa vartioitiin aina vuoteen 1976 saakka, jolloin valo automatisoitiin kaasulla toimivaksi. Vuonna 1989 valo sähköistettiin ja nykyisin se saa voiman aurinkopaneeleista.

Vuoden 1977 jälkeen majakka autioitui ja noin 30 vuotta se saikin rapistua rauhassa, kunnes keväällä 2007 Suomen Majakkaseura teki vuokrasopimuksen Merenkulkulaitoksen kanssa ja aloitti majakan kunnostustyöt. Siitä lähtien majakkaseura on tehnyt arvokasta kunnostustyötä tuolla vaikeapääsyisellä luodolla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen säilymiseksi.

Majakkaseuran väki myös opastaa kesäkaudella Märketille saapuvia matkailijoita ja kertoo majakan historiasta. Luodolle pääsee kelien salliessa omalla veneellä tai opastetulla veneretkellä Ahvenanmaalta.

Vierailijat eivät voi yöpyä saarella, toisin kuin majakkaseuran talkoolaiset ja radioamatöörit, joille Märket onkin kiinnostava keräilykohde, sillä se on harrastajien maalistauksessa oma maansa.

Talkooviikon aikana vapaaehtoiset tekevät etukäteen suunniteltuja töitä, kuten remonttihommia, erilaisia ylläpitotöitä, opastavat turisteja, pitävät talkoopäiväkirjaa ja huolehtivat ryhmänsä ruokahuollosta.

Omalla talkooviikollani turistiryhmiä ei Märketille enää kelien vuoksi saapunut, mutta päivät kuluivat pieniä, vuorovastaavan suunnittelemia hommia suorittaen. Liikenevän vapaa-ajan käytin horisonttiin tuijotellen ja upeita tyrskyjä ihaillen. Kun laskeva aurinko värjäsi koko taivaanrannan oranssiksi, muu maailma tuntui olevan kovin kaukana myös ajatuksissa. Maantieteellisestihän se olikin.

Illan pimetessä Märketin yllä loistivat miljoonat tähdet ja linnunrata näytti luonnossa siltä, miltä se näyttää photoshopatuissa valokuvissa. Auringonlaskun aikaan syttyvä ja auringonnousun jälkeen sammuva majakan valo toi kaikuja menneisyydestä ja sai ajattelemaan niitä majakanvartijoita, jotka vuodesta 1885 vuoteen 1976 saakka sytyttivät valon käsipelin, ja elivät tuolla pienellä puuttomalla luodolla, meren armoilla.

Majakkaseuran toiminta perustuu talkootyöhön

Suomen Majakkaseura on perustettu vuonna 2003 suojelemaan ja ylläpitämään majakoita ja majakkakulttuuria, ja työtä toteutetaan sekä kunnostamalla, että ylläpitämällä majakoita ja muita merimerkkejä, sekä keräämällä varoja tähän työhön tuotemyynneillä ja jäsenmaksuilla. Työ on vapaaehtoista talkootyötä. Jäseniä seuralla on tällä hetkellä hieman yli 2000.

Majakkaseuran puheenjohtaja Ari Valio kertoo, että suurin osa majakoista on edelleen käytössä, vaikka niiden merkitys ammattimerenkululle on pienentynyt.

”Majakat rakennuksina ovat tärkeitä historiallisesti ja ne ovat suojeltuja rakennuksia. Kiinnostus majakoita kohtaan on ollut aina suurta ja Majakkaseura omalta osaltaan tarjoaa mahdollisuuden ihmisille tutustua niihin”, Valio kertoo.

Majakkaseura tekee aktiivista yhteistyötä Väyläviraston, Metsähallituksen, Museoviraston ja muiden viranomaisten kanssa, sekä muiden majakoiden ja erilaisten paikallistoimijoiden kanssa.
Lisäksi mukana on myös useita varsinaiseen kunnostukseen liittyviä tahoja.

Majakkaseuran kohteita ovat Gustavsvärn Hangossa, Märket Ahvenanmaalla, sekä Yttergrund Siipyyssä.

”Gustavsvärn ja Märket ovat seuran pitkäaikaisia kohteita, jotka seura on peruskunnostanut ja joita nyt lähinnä ylläpidetään. Yttergrund on kolmatta vuotta ollut seuran kunnostuksessa ja majakan pihapiiri on raivattu esiin ja rakennuksia kunnostetaan. Majakkaseuralla on lisäksi ollut ja tulossa useampia lyhytaikaisia kunnostuskohteita, mutta näistä kerromme lähemmin talven mittaan”, Valio toteaa.

Majakkaseuran toiminta perustuu täysin vapaaehtoiseen talkootyöhön ja siihen, että majakoille saadaan innokkaita ihmisiä auttamaan majakoiden säilyttämisessä.

”Talkoolaiset osallistuvat sekä varsinaiseen ylläpitoon ja kunnostukseen majakoilla, että myös avustavat myynti- ja kiertuetöissä, joilla keräämme varoja toimintamme mahdollistamiseen. Kaikki saamamme tulo tulee näistä talkoolaisten tekemästä työstä, ja se käytetään lyhentämättömänä majakoiden kunnostukseen. Palkattuna työntekijänä majakkaseuralla on vain puolipäiväinen sihteeri”, Valio selvittää.

Ari Valio tietää, että majakat aiheuttavat ihmisille tietynlaista riippuvuutta, ja moni palaa uudestaan kokemaan jatkuvasti muuttuvaa ympäristöä, minkä merellinen maisema tarjoaa.

”Jokainen käyntikerta on erilainen helteisen tyynestä kesäkelistä kulkemisen estävään syysmyrskyyn. Märketillä varsinkin pitää varautua odottamiseen sekä sinne pääsyn kanssa, että myös poistumisen kanssa. Jumiin jääminen tekee aina juuri siitä reissusta erityisen, vaikkakin jossakin vaiheessa on välttämätöntä alkaa pitämään purkkiruuasta”, Valio naurahtaa.