Alueviestin pääkirjoitus 8.11. oli varsin yksipuolinen näkemys ajankohtaisista asioista. Edes joskus odottaisi, että asioista kirjoitettaisiin myös työelämän heikomman osapuolen kannalta.

Pääkirjoituksessa siteerataan SY:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäistä, joka toivoo ay-väen muistavan, että jos ei ole työnantajia, ei ole työpaikkojakaan. Asian toinen puoli on se, että ilman työntekijöitä ei ole yrityksiäkään, eikä ilman työntekijöiden panosta synny lisäarvoa.

Työelämää olisi pitänyt uudistaa jo vuosikymmeniä sitten, mutta ei niin kuin Pentikäinen tai työministeri Satonen esittävät. Nykyaikaiseen työelämään tarvitaan työpaikkademokratiaa, mikä tarkoittaa, että työntekijöiden vaikutusvaltaa yrityksissä lisätään ja heidän osuuttaan yrityksen kokonaistuloista kasvatetaan. Kaikki pidetään mukana ja kaikki piilevä osaaminen otetaan käyttöön. Hyvin motivoituneet työntekijät tekevät huipputulosta – pakottamalla ja uhkaamalla ei ketään saada sitoutumaan mihinkään.

SY:n renkipojan (Pentikäisen) ajatteluun ei kuulu, että työntekijät ovat ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, joilla myös on unelmia ja tavoitteita. Heillä on oikeus luotettaviin, sopimuspohjaisiin työ- ja palkkaehtoihin, joilla heidän toimeentulonsa on kohtuullisesti turvattu.

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu oleellisesti yrittäjäriski. Oikeistohallituksen työelämää koskevien heikennysten tavoitteena näyttää olevan yrittäjäriskin vähittäinen siirtäminen työnantajilta työntekijöille. Tämän on jo työministerikin julkisesti vahvistanut. Pentikäinenkin vähättelee työelämämuutosten suuruutta.

Hallituksen ohjelmissa kysymyksessä on paradigmatasoinen muutos. Mikäli pakko- ja sakkolait tulevat voimaan, ne estävät työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työehtoihinsa ja heikentävät työntekijöiden irtisanomisturvaa, esim. potkulaki. Vastaavasti työnantajapuolen mahdollisuudet saneluratkaisuihin lisääntyvät. Tämän kaltaisen vastakkainasettelun luulisi olevan vierasta tämän päivän työelämälle.

Yhteistoimintahenki työpaikoilla, jota nyt kipeästi tarvittaisiin, tulee uusien lakien myötä heikentymään radikaalisti, kun tasavertainen neuvottelu- ja sopimismahdollisuus lainsäädännöllä estetään. Orpon hallitus ajaa esityksillään työmarkkinoita syvään epätasapainoon ja epävakauteen – työtaisteluiden tielle.

Suomen talouselämän vaikutusvaltaisin nainen Anne Brunila sanoo haastattelussaan (HS visio 10.11.), että yritysvastuuseen liittyy myös taloudellinen vastuu ja sosiaalinen vastuu, johon kuuluu olennaisesti henkilöstön työoloista huolehtiminen. Brunila toivoo, että suomalaiset yritykset olisivat näissä asioissa maailman huippua. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.

Pohjoismainen malli tarkoittaa talouspolitiikan, hyvinvoinnin ja vahvojen työmarkkinaosapuolten yhdistelmää ja niiden keskinäistä, tasavertaista vuorovaikutusta. Tätä eivät oikeistohallituksen ministerit näytä ymmärtävän.

T.O.Rille