Ajelin marraskuisessa tihkusateessa kahden paikallisen asukkaan kanssa pieniä metsäteitä pitkin Vuohijoen suljetulle, paljon puhutulle kaatopaikalle. Syvällä metsässä pysähdyimme, ja näin suuren heinikkoisen mäenkummun, josta pilkisti esille muovisia putkia. Maassa ei vielä ollut lunta, joten maaston näki selvästi.

”Nuo ovat ilmastointiputkia, joiden kautta höyryt pääsevät pois – on hyvä, että siinä on sellaiset”, Kiimajärvellä asuva kyläaktiivi Maija Siuko selvitti. Toinen asukkaista ei halunnut nimeään mainittavan lehdessä.

”Kaatopaikka on aikanaan peitetty metrin-parin maakerroksella. Kahdeksan hehtaarin kokoisesta kaatopaikasta on kuitenkin peitetty vain osa. Alue on todellisuudessa paljon suurempi, kuin tuo tuossa näkyvä mäki”, Siuko selvitti.
”Asia käy ilmi ilmakuvista ja vanhoista kartoista. Oletan, että lopettamisen yhteydessä osa jätteestä on peitelty todellisuudessa maastoon tasauksena”, jatkoi toinen asukas.

Kävelimme eteenpäin ja saavuimme puiden ympäröimän lammikon luokse.
”Tämä on kaatopaikan valuma-allas, joka tulisi tyhjentää kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Näin ei kuitenkaan ole toimittu”, Siuko kertoi.

”Minä olen tutustunut alueesta viime vuosina laadittuihin KVVY:n (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry) tutkimusraportteihin. Nähdäkseni niissä mainittuja toimenpiteitä ei ole tehty, kuten pitäisi. Pumput eivät ole ilmeisesti vuosiin olleet lainkaan käytössä”, toinen asukas mainitsi.

”Vasta nyt kun asiasta on pidetty meteliä, kaupunki on luvannut toimia asiassa ja hankkia uudet pumput. Eri asia sitten on, koska ne saadaan toimintaan.”

Rämmimme metsässä valuma-altaan toiselle reunalle, jossa on puupöngällä ”lukittu” sähkökaappi.
”Täältä pumppu pitäisi saada kytkettyä käyntiin, mutta ei tänne taida tulla sähköäkään. Ja tänne kaappiinkin voi tulla kuka vain räpeltämään, ei tässä ole lukkoa ollenkaan”, asukkaat kauhistelivat.

Katselin sähköjohtoja, joita kulki lammen reunalla. Osa niistä hipoi melkein maata. Rivistö vanhoja katulamppuja oli paikoillaan kauempana maastossa.
”Ne ovat valaisseet kaatopaikka-aluetta, kun tämä on ollut toiminnassa”, Siuko sanoi.
Sähkökaapilta kuljimme valuma-allaslammikon toiselle puolelle.

”Tästä putkesta ei periaatteessa saisi tulla mitään maastoon.”
Putken suusta lorottelee kuitenkin jatkuvana norona likavettä metsäojaan. Ojan reunamilla on muovia, ja muovia näkyy maastossa muutenkin siellä täällä.
Valuma-altaan vesi on likaista. Linnuntietä ojalta on Kiikoisjärveen matkaa vain viitisen kilometriä.

Asukkaiden mukanaan tuomasta Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristölupadokumentista selvisi, että kaatopaikalle on sijoitettu muun muassa teollisuudesta tullutta kumi- ja muovijätettä, asbesti- ja teurasjätettä sekä vetoketjujen valmistuksessa syntyviä jätejakeita. Kyseisessä, vuonna 1999 kirjoitetussa dokumentissa luki lisäksi, että ”alueelle varaudutaan ottamaan vastaan myös öljyisiä maita.”

Kaatopaikan hoidosta kyseisissä papereissa luki seuraavaa:
”Talvisin täyttöalueen päälle satanut puhdas lumi aurataan pois jätetäytön valuma-alueen ulkopuolelle. Kesällä ja syksyllä kaatopaikkavesiä sadetetaan vanhan jätetäytön päälle haihdunnan tehostamiseksi ja jätetäytön stabiloitumisen edistämiseksi.”
Pumppausvelvoite, jolla jätealtaan ylivuoto maastoon estetään, sisältyy myös kaatopaikan sulkemissuunnitelmaan vuodelta 2000.

“Ainakin sitä velvoitetta on rikottu jopa kymmenkunta edellistä vuotta”, asukkaat paljastivat.
“Kuivana kautena kaatopaikkavesiä  tulisi sadettaa ajoittain myös käytössä olevalle täyttöalueella tarkoituksena ehkäistä kaatopaikkapalojen syttyminen.”

Asukkaiden mukaan kaatopaikkaa ei ole hoidettu asianmukaisesti, vaan hoitoa on laiminlyöty vuosikaudet. Kaatopaikan kunto, ympäristöriskit jo nyt – ja sen lisäksi suunniteltu tuulivoimahanke, ja sen myötä alueen myllääminen huolestuttavat heitä suuresti.

”Aluetta ei tulisi missään nimessä käyttää tuulivoimarakentamiseen. Sen sanoo jo maalaisjärki”, painotti Siuko. Toinen asukas oli samoilla linjoilla.
”Suojaetäisyyden pitäisi olla ainakin 500 metriä, jotta ympäristökatastrofilta vältytään. Kaatopaikan lähialueen kaavoitus tuulivoimatuotantoon olisi keskeytettävä välittömästi. Lisäksi olisi käynnistettävä kaatopaikan vahinkojen rajoittaminen ja vuotojen esto, ympäristölupaehtojen täyttäminen – sekä jätteiden koostumuksen, riskien ja ympäristölle vaarallisten jätteiden uudelleenkäsittelytarpeiden kartoittaminen.”

Tämän hetkinen tilanne Kärmekallion tuulivoimahankkeen suhteen on se, että menossa on YVA eli ympäristövaikutusten arviointimenettely, jossa tarkastellaan kolmea eri vaihtoehtoa. Vaihtoehdot ovat, että hanketta ei toteuteta, hankealueelle rakennetaan enintään seitsemän tuulivoimalaa tai hankealueelle rakennetaan enintään viisi tuulivoimalaa.

Viimeisin yleisötilaisuus hankkeesta järjestettiin Sylvään koulun auditoriossa 29.11.2023.

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta voi jättää mielipiteitä 15.12.2023 saakka toimittamalla ne Pirkanmaan ELY-keskukseen postitse osoitteeseen Pirkanmaan Ely-keskus, PL 297 33101 Tampere tai s.postitse osoitteeseen kirjaamo.pirkanmaa@ely-keskus.fi

NÄIN kaupunki vastaa aiheeseen liittyviin kysymyksiin:

Sastamalan kaupunki vastasi kaatopaikkaan liittyviiin huolenaiheisiin – ”Kaupunki seuraa ja arvioi YVA-prosessia”