Tulipalossa tuhoutunutta Vammalan kauppalaa keväällä 1918. Tyrvään yhteiskoululaisia rautatieasemalla vuonna 1933. Kampaverstaan tunnelmaa Keikyässä 1950-luvulla. Ellivuoren hiihtokeskuksen avajaiset talvella 1964. Kilpa-ajaja Rantanurmi jäärata-ajoissa 1980-luvun alussa. Ilmakuvaa Vammalan keskustasta vuonna 1990.
Sastamalan Kirjakorttelin Tornihuvilassa juuri avautunut näyttely piirtää valokuvin laajan kaaren paikkakunnan elämänmenosta aina 1800-luvun loppupuolelta viime vuosiin saakka.
Sastamalan seudun museon uuden Kotiseutumme kuvaajat -näyttelyn kunnianarvoisat ensimmäiset vieraat saapuivat keskiviikkona Sastamalakodista. Punaisen nauhan leikkasi ja virallisen avauksen suoritti Pentti Lahtinen.
”Toivon, että tämä saksien klipsaus avaa tien historiaan meitä paljon nuoremmille”, Lahtinen lausui.
Tuttu fraasi kuuluu: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta kuvat myös kirvoittavat tuhansia sanoja ja ajatuksia. Näyttelyvieraissa ne herättivät suurta innostusta.
”Ai että, ihan tulee oma lapsuus ja nuoruus mieleen”, totesi Arja Mäkelä ja katsoi valokuvaa, jossa Karoliina Kaunisto lypsää kuttua Tyrvään Marjasuonmaassa vuonna 1938.
Kiikassa lähes koko elämänsä asuneen Mäkelän kotona oli hänen lapsuudessaan vuohi ja lampaita. Kuttu oli Mäkelän mukaan suursyömäri ja maisteli lähes kaikkea, mikä sen eteen osui.
”Serkkupoika oli usein meillä hommissa, ja kerran kävi niin, että hän ripusti nahkatakkinsa laitumella aidanseipääseen. Kuttu sen hoksasi, mutusti takkia ja takintaskussa ollutta rekisteriotetta. Taisi se ajokortistakin haukata”, Mäkelä nauroi.
”Kyllä nimismies oli ihmeissään, kun kuuli selityksen tapahtuneesta. Mutta uskoi sen kuitenkin”, Mäkelä kertoi.
Lähes koko seinän peittävä valokuvasuurennos Vammaskosken sillasta pysäytti Pentti Lahtisen ja Taisto Syrjäsen pitkäksi toviksi.
”Silloin ennen koski kuohui enemmän. Sillankaiteissa oli isot raot, ja lapsia sillan ylittäminen saattoi pelottaa. Ne kaiteet reunustavat toria nykyään”, Lahtinen mietti.
”Okun Paavo oli muistaakseni nimeltään mies, joka 1940-luvulla sukelsi usein sillalta jokeen”, hän tuumi.
Syrjänen on hiljattain kirjoittanut Vammaskosken sillasta runon ja lausui siitä ensimmäisen säkeistön:
”Vanha kivisilta aikaa uhmaten. Sen ylität, kun puree talven viima ja kesätuulen lämmön hyväillessä. Maisemat kuin Luojan akvarelli. Hän lahjan antoi, meitä helli.”
Maija Vuohelainen oli kiitollinen mahdollisuudesta päästä museoon. ”Putkahti paljon muistoja mieleen. Ei tule yksin lähdettyä, olen jo melkein 90-vuotias. Sukulaisten kanssa voisin tulla uudestaan.”
Valokuvissa näkyy elämän kirjo
Näyttelyyn on valikoitu kuvia, jotka kertovat elämän kirjosta: ilosta ja surusta sekä arjesta ja juhlasta, tiivisti museonjohtaja Marja Hänninen-Tolvi.
”Kuvien kautta välittyy ainutlaatuinen kuva entisajan elämästä, ihmisistä, maiseman muutoksista sekä myös tuotteliaista paikkakunnalla vaikuttaneista valokuvaajista.”
Vanhat valokuvat kiinnostavat ihmisiä. Amanuenssi Emma Kurjen mukaan valokuvakokoelma on Sastamalan seudun museon suosituin kokoelma. Sitä on kartutettu 1930-luvulta lähtien, ja se sisältää noin 15 000 valokuvaa. Kokoelman vanhimmat kuvat ovat henkilökuvia 1860-luvulta. Suurin osa kokoelman kuvista on saatu lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä, mutta se sisältää myös ammattilais- ja harrastajavalokuvaajien kuvia.
”Meiltä on kysytty jo pidemmän aikaa näyttelyä kuvakokoelmastamme. Täällä pääsee tutustumaan myös valokuvauksen ja kameran historiaan”, Kurki sanoi.
Näyttelyä rakennettaessa on mietitty myös lapsia ja nuoria, koululaisryhmien visiittejä sekä erilaisia työpajoja. Museolehtori Sonja Vistalan mukaan valokuvien avulla voi tukea lasten ja nuorten tunne- ja kuvanlukutaitoja.
”Kuvissa on paljon ihmisiä. Mitä kuvissa tapahtuu? Mitä ihmiset voisivat ajatella? Mitä kaikkea kuvat viestivät? Mitä tietoa niistä voi saada?” Vistala avaa asioita, joita lasten kanssa voi pohtia.
Nykyisessä kuva- ja viestitulvassa lasten medialukutaitojen vahvistaminen on tärkeää, Vistala muistuttaa.
Kun hyppykeppi tuli taloon
Näyttelyn valokuvat kertovat enemmän, jos samalla kuulee tarinoita ja ajankuvaa niiden tiimoilta. Mikäli ei ole paikallishistorian harrastaja, kannattaakin näyttelyyn tutustua museo-oppaan johdolla.
Näyttelyn helmiä ovat myös Arvi Karjalaisen Vammalassa 1950-1980-luvuilla kuvaamat kaitafilmit. Viiden kestoltaan muutaman minuutin mittaisen videopätkän katselu vie aikaa noin 15 minuuttia. Filmille on taltioitunut Karjalaisen perhepiiriä ja lasten leikkejä sekä vapun viettoa Vammalassa. On myös uimahyppyjä Kaalisaaressa, rakennustyömaita ja ajan kasvoja vauvasta vaariin.
Hilpeyttä herättää filmi, jossa taloon on saatu hyppykeppi. Sitähän testaavat miehet ja naiset vuoronperään vaihtelevalla menestyksellä.
Filminpätkä sai miettimään, mitä koko perhettä, sukua saati naapurustoa yhdistäviä ihmettelyn aiheita tai aktiviteetteja meillä enää on. Onko ihmisten leikkimielisyys vähentynyt kännyköiden töllötyksen myötä? Harvemmmin sitä nimittäin näkee varttuneempia aikuisia trampoliinilla pomppimassa tai potkulautaa testaamassa. Tai ehkä näitä hetkiä ei vain taltioida kaikkien nähtäväksi.
Mitä ajatuksia näyttelyn kuvat ja tarinat sinussa herättävät? Käy katsomassa.
Torstaina 15.2. kello tarjotaan mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle uuteen näyttelyyn. Vapaa pääsy. Opastukselle mahtuu 20 ensimmäistä. Näyttely on Tornihuvilassa 10.1.2026 saakka.