Näyttelyn avajaisissa paljastettiin Sastamala-seikkailun hahmo – “Iloinen, hymyilevä ja halittava”

Marttilan eskarit lauloivat avajaisyleisölle.

Miltä näyttää Sastamala lasten näkövinkkelistä?

Siihen saa hyvän tuntuman Sastamalan pääkirjastoon avautuneessa Mikä on parasta Sastamalassa?-näyttelyssä.

Esillä on piirroksia ja valokuvia.

Valokuvat tarjoavat mahdollisuuden katsella asioita lasten silmin, ja piirroksista välittyy luovuus aidoimmillaan – niin kuin se lapsilla on.

Avajaisia vietettiin perjantaina 17.5. juhlallisesti hauskojen ohjelmanumeroiden siivittämänä.

Varhaiskasvatuksen hankekoordinaattorit Satu Rautanen ja Milja Moilanen iloitsivat hyvin onnistuneesta avajaisjuhlasta.

Avajaisjuhlassa tehtiin yhdessä aamujumppaliikkeitä ensi alkuun. Sen jälkeen yleisö sai nauttia Marttilan koulun eskarilaisten lauluesityksestä, ja ajankohtaisesta, huumoripitoisesta uutiskatsauksesta.

Kasvatusjohtaja Pekka Kares piti lämminhenkisen, lapsille suunnatun puheenvuoron – ja loppuhuipentumana nähtiin lakanan alla piilossa ollut Sastamala-liikuntaseikkailun hahmo.

Sen oli taiteillut kuvittaja ja graafinen suunnittelija Anu-Riikka Lampinen lasten piirrosten pohjalta.

Sastamalan alueen kaikki eskarilaiset saivat suunnitella oman seikkailijansa – ja osallistua näin hahmon syntytarinaan.

“Lasten piirroksista nousi esille sellaisia ominaisuuksia kuin karvaisuus, ystävällisyys, iloisuus, hymy ja halittavuus”, luetteli Anu-Riikka Lampinen. Niitä hän halusi luomaansa olentoon sisällyttää.

Mielenkiintoinen tehtävä oli taiteilijalle myös haastava.

“Karsinta oli hankalin vaihe, lapset olivat piirtäneet niin hyviä seikkailijoita. Yhdistelin niiden eri ominaisuuksia. Hahmon muoto on oikeastaan suoraan kopioitu erään lapsen piirroksesta”, Lampinen paljasti.

Uutiskatsauksen uutisankkurit olivat Lyyti Saksi, Aino Koivuniemi, Miisa Tuomisto ja Enni Jokinen.

Ohjelmaosuuden ajan lapset kuuntelivat hyvin keskittyneinä.

“Lapset jaksoivat oikein hyvin kuunnella, ehkä lakanan alla oleva otuskin jännitti sen verran, että se saattoi osaltaan vaikuttaa asiaan”, tilaisuutta juontanut Leiki ja liiku-hankekoordinaattori Satu Rautanen arveli.

“Olimme positiivisesti yllättyneitä, kuinka paljon porukkaa tänne tuli paikalle. Täällähän oli tupa täynnä”, iloitsi puolestaan Uudet lukutaidot-hankekoordinaattori Milja Moilanen.

Yhdessä puuhanaiset olivat ponnistelleet näyttelyn rakentamiseksi, joten hyvin mennyt avajaisjuhla tuntui palkitsevalta.

“Piirrosten hahmot ovat lähes kaikki positiivisia ja iloisia. Sieltä nousee esiin myös kaveritaitoja, joissakin piirroksissa on tekstiä mukana”, Rautanen oli huomannut.

“Valokuvia katsellessa näkee, mitkä paikat lasten mielestä ovat Sastamalassa parhaita. Valinnat ovat yllättäviäkin. Tunnetut paikat, kuten Herra Hakkaraisen talokin kuvissa näkyy – mutta myös aivan toisenlaisia kohteita. Esimerkkeinä vaikkapa Sastamalakoti – “koska mummu asuu siellä”. Niin, ja Prisman irtokarkkihylly”, Moilanen selvitti.

Jännitys oli huipussaan kun kaikki odottivat näkevänsä, minkälainen hahmo lakanan alla piilottelee. Satu Rautanen, Anu-Riikka Lampinen, Vilho Anttila ja Usva Virtanen saivat tehtäväkseen nostaa lakanan pois.

Näyttely osoittaa jälleen todeksi sen, kuinka kekseliäitä, luovia ja yllätyksellisiä lapset ovat.

Seikkailijahahmon piirtäminen oli innoittanut lapsia paljon –  ja mitä kekseliäämpiä olentoja näkyikin näyttelyn piirroksissa.

Lasten ottamat valokuvat ja niihin kirjoitetut perustelut siitä, miksi kuvassa oleva paikka oli “parasta Sastamalassa” herättivät monenlaisia tunteita. Liikutuin ja nauroin niitä katsellessani.

Näyttelyyn kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Kun katsoo ympärilleen lapsen silmin – voi yllättyä näkemästään.

Se, minkä moni ohittaa arkisena asiana, voi lapselle olla se ihan paras juttu.

Mikä on parasta Sastamalassa? -näyttely on auki 26. toukokuuta saakka Sastamalan pääkirjastolla.

Näyttelyvieraat voivat jättää seikkailijahahmolle nimiehdotuksen laatikkoon.

Avajaisissa vieraita viihdyttivät myös Kirjastokettu Kipinä ja Kirjastokissa Kiti. “Heittäytyminen on helpompaa hahmona”, tärkeää työtä lasten parissa tekevät Kipinä (Petra Mäkelä) ja Kiti (Riina Lappalainen) kertoivat. 
Anu-Riikka Lampinen taiteili uniikin Seikkailijahahmon lasten piirrosten inspiroimana. Piirroksia oli 150, joten tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta haastava. “Rotumääritelmä ei ole selvillä, se selviää varmaan siinä vaiheessa, kun nimi on selvillä.”
Shani Kilittuwa Camage ja Miisa Tuomisto pitivät seikkailijahahmoa omaperäisenä ja onnistuneena. Kumpikin jätti nimiehdotusen laatikkoon. “Se näyttää vähän lampaalta.”
Marttilan koulun esiopetuksessa työharjoittelussa olevan Anton Grönstrandin mielestä lasten piirrokset olivat mielenkiintoisia. “Hienoa, että lapset ovat saaneet olla vaikuttamassa hahmon syntyyn.”

Katso kuvakooste – pieni maistiainen siitä, mitä näyttelyssä on esillä.

Lennokkaita ideoita ei lasten piirroksista puuttunut.
Kissamainen seikkailija.
Mielenkiintoinen otus.
Kun luovuus on huipussaan, syntyy näinkin erikoisia olentoja.
Piirroksessa oleva teksti kertoo jo kaiken oleellisen.
Kolmevuotias Vilja oli kuvannut traktorin.