Äidinkielen ja luovan ilmaisun opettaja Merja Ristolainen aloitti työt Karkun evankelisella opistolla vuonna 1989.

Halikossa syntynyt ja Turun yliopistossa pätevöitynyt nainen oli nähnyt vammalalaisen kansanopiston rekrytointi-ilmoituksen, joka antoi vaikutelman kotoisasta ja lämminhenkisestä työpaikasta.

”Ajattelin, että se oli jotain samaa, mitä olin vastavalmistuneena opettajana kokenut pienessä Kemiönsaaren koulussa, jossa aloittelin uraani.”

Evankelisella opistolla Ristolainen on tehnyt töitä yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka paria jaksoa lukuun ottamatta. 1990-luvulla hän lähti kolmeksi vuodeksi töihin suomalaiseen kouluun Japaniin, Kioton lähelle. Toinen pidempi tauko tuli vanhempainvapaista, kun Ristolaisille syntyi tytär.

Yleinen käsitys lienee, että työtekijälle ja hänen ammattitaidolleen tekisivät hyvää työpaikan vaihdokset aika ajoin.

”Itselläni työpaikka ei ole vaihtunut, mutta työn sisältö on muuttunut monta kertaa eri syistä. Kansanopistolinjat elävät oppilasmäärän mukaan. Jos jonkun koulutuksen vetovoima hiipuu, tilalle kehitetään uusi.”

Maahanmuuttajalinja pystyyn nopealla aikataululla

Myös suomalaisen koulutusjärjestelmän ja opetussuunnitelmien uudistustahti on ollut Ristolaisen mukaan hengästyttävä.
Hän muistelee hetkeä, jolloin Karkun evankelinen opisto päätti salamana ottaa vastaan pakolaisia, kun heitä alkoi tulvia Suomeen vuonna 2015.

Maahanmuuttajalinja on toiminut siitä lähtien – ja pyörii yhä edelleen. Tällä syyskaudella hän opettaa ko. linjalla suomea, Suomen kulttuuria sekä edistää kotoutumista.
Äidinkielen opettaja ei olisi voinut uransa alkuvaiheissa edes aavistaa, miten kansainväliseen työhön hän Karkussa päätyy.

Kansanopistossa opettaja tekee kokonaistyöaikaa eli ei käy vain yksittäisiä tunteja pitämässä.

”Työn ydintä on opiskelijan yksilöllinen kohtaaminen. Koska ryhmät ovat pienehköjä, opiskelijoista tulee läheisiä ja heidät oppii tuntemaan hyvin. Tauoilla, ruokailuissa ja tuntien jälkeenkin riittää juteltavaa.”

Ristolainen pitää kriittisesti pohdiskelevista oppilaista ja värikkäistäkin keskusteluista.

”Mielipiteiden ilmaisu on arvokasta ja siihen olen kannustanut. Opiston ovet ovat avoinna jokaiselle – katsomuksesta riippumatta.”

Viidennen rehtorin alaisuudessa

Opettajan työtä rikastuttavat erilaiset opistolla järjestettävät kurssit, kuten Suomeen vaihto-oppilaiksi saapuvien perehdysjaksot tai vaikkapa Naisten pysäkki -tapahtuma, joka tarjoaa tulijoille monipuolisia sisältöjä ja virkistystä.

”Olen saanut työpaikallani tanssia, jumpata, laulaa kuorossa ja syventää hengellistä elämää. Puolisoni kanssa olen osallistunut opiston avioliittoleireille ja -viikonloppuihin.”

Pitkällä kansanopistouralla esimiehet ovat ehtineet vaihtua. Nyt Ristolainen työskentelee viidennen rehtorin alaisuudessa.

”Arvostan johtajuudessa inhimillisyyttä sekä erilaisen osaamisen tunnistamista, kunnioittamista ja huomioon ottamista. On tärkeää, että työyhteisössä hyväksytään kaikenlaiset tunteet: pelko, epäonnistuminen ja epätietoisuus, mutta myös kiitollisuus, huumori ja ilo onnistumisesta.”

Karkun evankelisen opiston linjoille otetaan opiskelijoita ympäri vuoden.
Tälläkin viikolla voisi siis aloittaa opinnot lukiossa, maahanmuuttajalinjalla, tutkintoon valmistavassa koulutuksessa sekä oppivelvollisille suunnatussa opistovuodessa.

”Tällainen joustavuus on tavanomaisiin oppilaitoksiin verrattuna poikkeuksellista. Se on loistava mahdollisuus niille, jotka tahtovat pois esimerkiksi suuresta koulusta, haitallisesta kaveripiiristä tai kaipaavat turvallisten aikuisten tukea.”

Merja Ristolainen suunnitteli tekevänsä tänä syksynä puolikasta työaikaa, mutta toisin kävi:

”Maahanmuuttajalinjan oppilasmäärä oli elokuussa sitä luokkaa, että sain kutsun tehdä työtä täysillä. Tekemistä on paljon, mutta niin on iloakin!”
Konkariope tunnustaa, että kirjava oppilasryhmä sulattaa sydämen aina vaan uudestaan.

Teksti ja kuva: Erja Taura-Jokinen