Sastamalassa voi tutustua ihmisen ja koneiden yhteistyöllä syntyneeseen taiteeseen Jussi Jokisen (s. 1977) Ulottuvuuksia-nimisen näyttelyn myötä. Se avautui Funkkistalossa perjantaina.

Jokinen on Vammalassa syntynyt ja varttunut, nykyään Tampereella työskentelevä monialainen visualisti, joka löysi digitaalisen pikselitaiteen jo 80-luvulla, kotitietokoneiden alkuaikoina. Sittemmin harrastuksesta tuli työ. Jokinen onkin työskennellyt monipuolisesti visuaalisen suunnittelun, taiteen ja kokeellisten tekniikoiden parissa jo yli 20 vuoden ajan.

”Päivätyössäni hyvä design on rajoitusten huomioimista. Taiteessa ei sen sijaan ole rajoitteita. Voin antautua löytöretkeilemään kiinnostavien taiteellisten tai teknisten ongelmien parissa ilman tulospaineita”, Jokinen sanoo.

Supersivellin ja uudelleen valjastettua tekniikkaa 80-luvulta

Näyttelyn työt on luotu käyttäen ohjelmointia ja hallittua satunnaisuutta. Algoritmien avulla tietokoneesta on kehkeytynyt supersivellin, jolla on luotu unenomaisia, mielikuvituksellisia näkyjä. Menetelmää kutsutaan generatiiviseksi taiteeksi, jossa taiteilija itse hallitsee prosessia alusta loppuun. Samalta kuulostavasta nimestään huolimatta tekniikkaa ei pidä sekoittaa generatiiviseen tekoälyn luomiin kuviin.

Kun algoritmit ovat valmiit, teokset on toteutettu kokonaan tai osin kynäpiirtureilla. Samalla periaatteella toimivat piirturit olivat yleisessä käytössä teknisten piirrosten tuotannossa vielä 80- ja 90-luvuilla, esimerkiksi arkkitehtitoimistoissa. Viime vuosina piirtureille (eng: pen plotter) on löydetty uusia, taiteellisia sovellutuksia, joita Jokinenkin teoksissaan hyödyntää.

Näyttelyn teosten luomiseen on käytetty erilaisia ja erikokoisia piirtureita.

”Olen rakentanut osan piirtureista itse, yksinkertaisista ja helposti saatavilla olevista komponenteista. Osa taiteellista prosessiani on nimenomaan piirturien rakentaminen, huoltaminen ja virittely – uuden oppiminen osana luovaa toimintaa. Piirturi ei toimi koskaan aivan täydellisesti, siksi lopputulokset ovat orgaanisen mielenkiintoisia”, Jussi Jokinen kertoo.

”Piirturin työskentelyn seuraaminen on meditatiivista vastapainoa digitaalisten älylaitteiden nopeudelle – töiden piirtäminen kestää lyhimmilläänkin tunteja, pisimmillään vuorokausia.”

Ulottuvuuksia tarjoaa teoksia kolmesta sarjasta

Ulottuvuuksia-näyttelyssä on teoksia kolmesta eri sarjasta:

Khronos-teossarja sai alkunsa Suomen kansallismuseon laajennusosan taidekilpailutyöstä, jossa etsittiin taideideaa Atlas-nimiseen laajennusosaan. Rengasmaiset teokset kuvaavat ajan syklistä, mutta muuttuvaa luonnetta.

Kasvot-sarjassa ihmiskasvojen yksinkertainen kolmiulotteinen hahmo on hajotettu ja rakennettu uudestaan algoritmisesti monilla eri tavoilla.

Madot-sarjan kiemurtelevat muodot leikittelevät orgaanisen satunnaisuuden ja kynäpiirturin mekaanisen tarkkuuden välimaastossa.

Jokisen näyttelyyn voi tutustua maksutta joulukuun loppuun saakka.