
Kiikoisten kirjastossa leijuu suloinen piparintuoksu.
Pöydälle on aseteltu erilaisia, taidokkaasti koristeltuja piparkakkutaloja kokonaisen kylän verran – lisäksi esillä on Muumilaakson asukkaita, hevosia, koirankoppeja ja muita piparkakkuleivonnaisia.
Luomusten takana ovat PipariPlikat, sisarukset Kia Niittumaa ja Nea Kotajärvi.
”Tämä villitys on alkanut jo suunnilleen syöttötuoli-ikäisestä”, Nea kertoo.
”Äiti opetti meidät leipomaan, kun olimme aivan pieniä. Sitten kun jo osasimme homman, leivoimme usein mummulassa, koska siellä oli paljon tilaa. Mummula kun oli vanhassa kansakoulussa”, hän jatkaa.
”Kun olin seitsemänvuotias, tein kaksi piparkakkutaloa oman luokan joulupöytään myyntiin.”

Bisnes laajeni, ja peruskoulun kolmos-nelosella ollessaan Nealla oli jo kokonaan oma myyntipöytä koulun joulumyyjäisissä.
”Vitosluokalla homma lähti lopullisesti lapasesta, ja palkkasin viidellä eurolla Kian kaulitsemaan taikinaa ja auttamaan muutenkin”, paljastaa Nea.
Rekrytointi oli kannattava, sillä näppärästä siskosta oli suuri apu. Homma alkoi kasvaa, ja yhdessä saatiin enemmän aikaan.
Koulumyyjäisten lisäksi piparkakkutaloarkkitehdit saivat pitää Vammalan kirjastossa piparkakkunäyttelyn.
Ja edelleen joka vuosi valmistuu huikea määrä tuotteita joulutapahtumien myyjäisiin.
PipariPlikat-kaksikon työnjako on selkeä.
”Minä myyn ja leivon”, ilmoittaa Kia.
”Ja minä kokoan ja koristelen”, mainitsee Nea. Koristelussa tosin Kiallakin on omat vahvuutensa.
”Bravuurini on mantelikaton teko – siinä onkin tekemistä, kun tökkii mantelilastuja vieri viereen.”

Sisarusten äiti, Kiikoisten kirjastonhoitajana toimiva Tiina Mannelin on myös mukana kuvioissa.
”Äiti ei saa koskea kaulimeen, mutta hänellä on lupa paistaa ja paketoida. Äiti on myös hyvä myymään”, Kia kertoo.
Logistiikassakin äidistä on apua. Piparituotteiden pakkaaminen laatikoihin ja kuljettaminen myyntipaikkoihin on nimittäin oma projektinsa.
Kaikesta näkee, että hommaa on harjoiteltu – siinä on ammattimainen meininki.
Kiinteistövaurioita taloihin tulee hyvin harvoin kuljetusten yhteydessä.
”Joskus on katto mennyt poikki, mutta se on saatu koristelulla piiloon”, naurahtaa Nea.

Mukava harrastus on piristys arkeen, vaikka rutistus joulun alla onkin aina myös voimia vievä.
”Pipareita en kykene syömään itse enää ollenkaan, se kiintiö on tullut täyteen”, tunnustaa Kia.
Nea tekee päätyötäänkin ruuan parissa.
”Olen ammatiltani ravintoloitsija.”
Kia puolestaan saa mukavia lisätienestejä piparkakkujen myynnistä.
”Olen aspergerin takia kuntoutustuella, näistä saa kivaa lisätuloa”, Kia iloitsee.
PipariPlikat myyvät luomuksiaan joulun alla Rakennuskulttuuritalo Toivon vanhan ajan joulutorilla Porissa, Kiikoisten Perinteisissä joulumyyjäisissä sekä kauppakeskus Elon joulunavaustapahtumassa.
”Olemme huomanneet, että parhaat paikat ovat pienemmillä markkinoilla. Valtavissa suurtapahtumissa on niin paljon kaikkea, että sinne vähän hukkuu joukkoon.”



