“Alli Korva – kolmen sodan lotta” – lukijamme Marita Tuomilaakso esittelee yhden suosikkikirjoistaan

Alli Korva, kolmen sodan lotta -kirjan kansikuva (Iiro Kerkelä).

Alli Korva on sadan vuoden sankari, kirjaimellisesti. 1. joulukuuta 1922 syntynyt Alli Korva on myös kolmen sodan lotta, siitä myös Esko Rannan kirjoittaman kirjan nimi (Väyläkirjat).

Rovaniemeläinen Alli Korva valittiin vuoden 2023 lotaksi 101-vuotiaana, ja myös televisiosta tutuksi hän tuli itsenäisyyspäivän juhlassa 2023 Presidentinlinnassa. Hän herätti ihastusta lausuessaan ulkomuistista eloisasti Sirkka Seljan runon Älä tätä päivää sure.

Allin (s. Torvinen) tie synnyinkylästä Ounasjokivarren Patokosken kylästä Raahen seminaarin kautta Rovaniemelle Rantavitikan koulun opettajaksi ja rehtoriksi oli monivaiheinen. Hän oli vielä pikkulotta, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopussa 1939.

Seuraavana päivänä hän täytti 17 vuotta ja pääsi varsinaiseksi lotaksi. Sotatalvi kului monissa lottatehtävissä, ilmavalvonnassa ja evakkojen ruokkimisessa kylän suojeluskunnan talolla.

Alli oli päässyt opiskelemaan Raahen seminaarin, kun jatkosota seuraavana kesänä 1941 alkoi. Lottatyöt jatkuivat kesäisin. Lapin sota alkoi 1944, ja lappilaiskylistäkin jouduttiin lähtemään evakkoon. Alli toimi sotapapin kanslistina Raahessa, mutta käytyään kotona hän katseli paluumatkalla viimeisestä junanvaunusta, miten saksalaiset räjäyttivät Kemijoen sillan junan ehdittyä ohi. Lappi oli muuttunut mustaksi raunioksi, kun sota päättyi 27. huhtikuuta 1945.

Syksyllä Alli aloitti opettajan toimessa Kolarissa, mutta siirtyi parin vuoden päästä Rovaniemelle Rantavitikan koulun opettajaksi. Olot olivat alkeelliset, mutta jo alkuvuodesta 1949 valmistui uusi puukoulu.

Rovaniemen Korvaniemeltä kotoisin ollut Onni Korva valmistui Kajaanin seminaarista opettajaksi. Talvisodan syttyessä hän oli opettajana Sallan Saijassa, kun hänet komennettiin rintamalle. Jatkosotaan hän ei kelvannut huonon silmänsä vuoksi, ja hän palasi opettajaksi nyt Rovaniemelle.

Alli ja Onni vihittiin avioliittoon 1951. Opettajapariskunnan perhe kasvoi vuosien mittaan kolmella lapsella. Sotien jälkeen syntyivät suuret ikäluokat, ja Allillakin oli parhaimmillaan luokassa 44 oppilasta. Koululaitoksen perusteellinen uudistaminen käynnistyi Lapista, jossa siirryttiin peruskoulujärjestelmään 1972.

Alli Korva kertoo työnsä saaneen kuitenkin jatkua ilman kummempia murheita aina vuoteen 1983 eläkkeelle jäämiseensä asti. Seuraava haaste oli ajokortin suorittaminen.

Neuvostoliitto romahti 1991. Vuosi siten jälkeen perustettiin Suomen Lottaperinneliitto ry, ja 2002 perustettiin Lapin Lottaperinneyhdistys. Suomessa on elossa vielä puolensataa aikoinaan lottana toiminutta.

Onni Korva kuoli 2004 yli 90-vuotiaana. Alli Korva on jatkanut vireätä osallistumistaan Marttojen sekä Kalevalaisten Naisten toimintaan. Erityisesti hänet tiedetään runonlausujana, jonka ulkomuistivarastossa on puolensataa runoa.

“Kun olin täyttänyt sata ja yksi vuotta, minusta tuli julkku”, vitsaili Alli Korva hänestä kirjan kirjoittaneelle Esko Rannalle esiinnyttyään tänä keväänä Ylen dokumenttisarjassa Sadan vuoden sankarit.

Esko Ranta: Alli Korva – kolmen sodan lotta (Väyläkirjat) / kirjaesittely Marita Tuomilaakso

Arkistokuvassa jutun kirjoittanut Marita Tuomilaakso keskustelee runoilija-kustantaja Tommi Parkon kanssa Kirjakorttelin Yö -tapahtumassa Antikvariaatti Tyrwäässä. Kuva: Alueviestin arkisto / Minna Isotalo