Alueviestin toimitukseen yhteyttä ottanut lukijamme oli huomannut verkkosivuillamme julkaistun työministeri Arto Satosen Sastamalan kaupungin ja seurakunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2024 pitämän puheen.

“Samaisessa juhlassa kuultiin toinenkin todella hyvä puhe. Kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi Sastamalan Opiston ja musiikkiopiston rehtori Sini-Mari Lepistö. Voisitteko julkaista myös hänen puheensa”, lukijamme kirjoitti.

Toki voimme. Tässä, olkaa hyvä:

Mitä yhteistä on sivistyksillä ja sienillä, koulutuksella ja kukkapenkistäkin löytyvällä kudelmalla?

Itsenäisen Suomen historia rakentuu koulutuksen menestystarinan varaan. Koulutus on keskeinen tekijä vahvan ja kehittyvän – itsenäisen – yhteiskuntamme kivijalassa. Vahvan tästä perustuksesta tekee koulutuksellinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo: Koulutus on kaikkien saavutettavissa riippumatta syntyperästä, sukupuolesta tai varallisuudesta.

Suomi on koulutuksen ihmemaa. Tämän iskulauseen saan kuulla usein eurooppalaisten koulutusalan ammattilaisten suusta. Suomi on haluttu kumppani kansainvälisissä koulutuksen kehittämishankkeissa, sillä meiltä löytyy vertaansa vailla olevat mahdollisuudet elinikäiseen ja jatkuvaan oppimiseen.

Maksuton ja laadukas opinpolku varhaiskasvatuksesta tohtoritutkintoon saakka herättää ihailua, mutta suurinta hämmästelyä saa aikaan aikuiskoulutuksen joustavat mahdollisuudet ja eritoten vapaa sivistystyö.

Suuressa osassa maailmaa, Euroopassakaan, ei osata edes kuvitella sellaista yhteiskunnan tarjoamaa luksuspalvelua kuin kansalaisopisto – oppilaitosta, johon kuka tahansa voi tulla opiskelemaan ikään, opintotaustaan ja varallisuuteen katsomatta missä tahansa elämänsä vaiheessa – ilman tutkintotavoitteita, oman opinjanonsa johdattamana.

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Opiskelun ja itsensä kehittämisen mahdollisuudet ovat merkittävimpiä onnellisuutemme takeita.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän maine elää maailmalla, vaikka kotimaassa järjestelmän rapistumista kritisoidaan. Tuoreen sivistysbarometrin mukaan suomalaiset ovat huolissaan lukutaidon ja elämähallintataitojen rapautumisesta. Peruskoulun opettajien puheissa nousee esiin huoli lasten ja nuorten oppimistulosten ja keskittymiskyvyn heikkenemisestä. Insinööriliitto murehtii, mistä löytyy tulevaisuuden sillanrakentajat, kun tarvittavat matemaattiset taidot ovat nykyopiskelijoilta kateissa vielä yliopistoonkin tullessa.

Koulutusta, myös sivistystä, tarvitaan infrastruktuurin rakentamiseen, ilmastokriisin ratkaisemiseen, talouden haasteiden selättämiseen, uskottavaan maanpuolustukseen, kansanterveyden ylläpitämiseen, sairauksien parantamiseen – ja paremman elämän luomiseen noin ylipäätään.

Sivistystä ja koulutusta tarvitaan myös yhteisen arvopohjan rakentamiseen. Kouluissa ja kursseilla opitaan demokratiaa, ihmisten yhdenvertaisuutta ja kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja konfliktien ratkaisemista rauhanomaisin keinoin. Sivistys, koulutus ja kasvatus luovat perustan paitsi oppimiselle ja tieteellisiin innovaatioihinkin johtavalle osaamiselle, myös rauhalle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle.

Opettajat ovat arvojen juurruttajina valtaapitäviä vaikuttajia – todellisia influenssereita.
Ne, jotka ovat olleet hereillä koulun biologian tunneilla ehkä muistavat, että maan alla elää näkymätön valtakunta, sienirihmaston ja kasvien juurten muodostama uskomattoman tiheä verkosto. Suoraksi oikaistuna yhdessä teelusikallisessa maa-ainesta voi olla jopa 10 kilometrin mitalla sienijuurta eli mykorritsaa.

Symbioottiseen verkostoon liittyneiden sienten ja kasvien välillä liikkuu paitsi vettä, hiiltä ja elintärkeitä ravinteita, myös monenlaista informaatiota myrkyistä, taudinaiheuttajista ja muista vaaratekijöistä. Informaation avulla verkoston jäsenet vahvistavat puolustuskykyään ja mukauttavat toimintaansa. Maanpinnan alla kiihkeänä käyvä viestintä jää meiltä näkemättä, kuulematta ja ymmärtämättä.

Mykorritsan merkitykset ovat meille ihmisille vielä monilta osin mysteeri. Ymmärtämättä jää myös sivistyksen ihmisiä yhdistävä voima silloin, kun koulutuksesta halutaan säästää. Verkoston vioittamisen pitkän kantaman vaikutuksia emme valitettavasti kykene näkemään.

Mykorritsa on kuin tahmeaa elävää ommelta, joka pitää maaperää koossa – aivan niin kuin koulutus pitää koossa yhteiskuntaa. Niin kuin mykorritsaverkostoon, myös koulutuksen varaan rakentuvaan yhteisöön voi liittyä aina uusia jäseniä. Koulutus ja sivistys eivät kulje geeniperimässä eivätkä ne ole sidottuja synnyinmaan multaan.

Koulutuksella luomaamme arvoyhteisöön voi liittyä uusia jäseniä, sillä Suomessa oppiminen ja opiskelu on mahdollista aloittaa yhtä hyvin viisi-, kuin yhdeksänkymmentäviisivuotiaana.

Vastakkainasettelun, kuplaantumisen ja hybridivaikuttamisen varjostamassa maailmassa yhdistävän verkoston arvoa ei voi kyllin korostaa. Koulutus ja siitä kumpuava sivistys luovat yhteisyyttä ja yhteishenkeä, saavat meidät näkemään toisissamme enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Jaettu sivistys antaa parviälylle mahdollisuuden jalostaa ideoita ja levittää innovaatioita.

Meillä ei ole varaa antaa mykorritsamme murentua ja päästää maaperää valumaan rantatörmiltä Itämereen. Vaalimalla itsenäisyyttämme voimme varmistaa sivistyksen sienijuuren kukoistuksen myös tulevaisuudessa.

Teksti: Sini-Mari Lepistö