Maalis-huhtikuu ovat monessa mielessä jo kevätkuukausia, tai niin ainakin haaveillaan, eikä syyttä. Aurinko porottaa jo lupaavasti maaliskuulla ja järvet vapautuvat jääpeitteestään ainakin virtapaikoilla lupaavasti. Jään vaikuttava ryske ja ”sointi” on monille jäällä kulkijalle ja pilkkijälle maaliskuulla lupaus keväästä ja lintujen paluumuutosta.
Vammalassa lokit leijailevat jo taivaalla ja lasketuvat ruoan toivossa pilkkijöiden lähelle. Laulujoutsen voi hyvässä lykyssä ylittää pilkkijät kevätlennollaan, eikä merikotkakaan ole enää perin harvinainen näky ainakaan Rauta- ja Kulovedellä.
Takatalvi yleensä yllättää vielä varsinkin huhtikuulla, eikä toukokuukaan ole pois luettu valkoisesta maapeitteestä. Viime keväänä runsas takatalvi tuli taivaalta maahan vielä 24. huhtikuuta. Se yllätti monet muuttolinnut. Seurasin muun muassa meriharakoiden ruoanhankintaa ja talsimista Rautaveden rannalla. Onneksi niiden melko pitkät jalat pelastivat tilanteen ja lintupariskunta pystyi liikkumaan maassa ja saivatpa pitkällä nokallaan matojakin maasta lumen alta napsittua.
Isoja muuttolintuja ei vahvempikaan lumikerros pahemmin haittaa, ruoka on vain hieman haastavampaa hankkia maasta tai järven sulapaikan pohjasta. Pakkanen ja maan jäätyminen pakottaa toisinaan linnut paluumuutollekin, kun ruoka luonnossa on silloin vähissä.
Isokoskelot, telkät, töyhtöhyypät, hanhet ja leivosetkin on Sastamalassa jo nähty. Laulujoutsenetkin jo tovi sitten. Kurkien päämuutto on vielä edessä lämpimämpien ilmavirtojen myötä. Kurjet ja monet muutkin Afrikassa majailevat linnut jotka käyttävät itäistä muuttoreittiä joutuvat ylittämään muun muassa Ukrainan. Sota ja aseiden pauke taivaalla sekä maassa voivat vaikuttaa tätä reittiä muuttaviin lintuihin, havaintojen mukaan jotkut lajit ovatkin kiertämässä pahimmat taistelutantereet.
Seuraavaksi maahamme odotellaan hyönteissyöjälintuja. Tämä venyy ehkä huhtikuun puolelle jos säät ja lämpötilat heittelevät pahasti. Kevät keikkuen tulee joka tapauksessa, sen tiesi jo vanha kansa. Ja västäräkistä on perinteisesti enää vähäsen kesään.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen
