Apteekkarin valloittavat apsot tuovat iloa elämään – Rodun iloisuus ja itsetietoisuus kiehtoo

Anne Lehtonen Remun ja Bonon kanssa. “Ne ovat perheenjäseniä.”

Apteekkarina Sastamalassa tutuksi tullut Anne Lehtonen on innokas koiraharrastaja. Hänen perheeseensä on aina kuulunut koiria.

”Lapsuudenkodissani oli metsästyskoiria, ja omassa perheessäni on ollut lhasa apsoja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – meillä on ollut myös kodinvaihtaja dobermanni. Valitettavasti kyseisen dobermanin elämä ei ollut kovin pitkä, koska sillä oli vaikea sairaus, ja se jouduttiin lopettamaan jo nuorena”, kertoo Lehtonen.

Tällä hetkellä hänellä on kaksi nuorta apsoa, kolmivuotiaat Bono ja Remu.

”Apsot ovat yleensä melko terve rotu, ja ne elävät jopa 18-vuotiaiksi asti”, tietää Lehtonen.

Lhasa apso on hyvin vanha alkuperäinen tiibetiläinen koirarotu. Kirjallisuuden mukaan apsoja tiedetään olleen jo aikana ennen Kristuksen syntymää.

”Munkit suojelivat rodun puhtautta, ja niitä annettiin lahjoiksi erityisenä suosionosoituksena. Ensimmäinen länteen tuotu yksilö tuli Englantiin 1920-luvun alussa, ja Suomeen rotu on tullut 60-luvulla”, kertoo Lehtonen. Tiibetiläiset kutsuvat rotua nimellä ”apso seng kyi”, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa ”pitkäkarvaista vartioivaa leijonakoiraa”.

”Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli vartioida palatsin sisällä, eli toimia niin sanotusti ovikelloina. Tarkan kuulonsa ansiosta ne kyllä ilmoittavat tehokkaasti, jos joku on tulossa.”

Lehtosta kiehtoo seura- ja kääpiökoirien ryhmään kuuluvan rodun iloisuus ja itsetietoisuus.

”Ne kulkevat vierellä, tosin ne eivät ole kovin miellyttämisenhaluisia”, hän kuvailee.

”Pentuina ne ovat supersuloisia ja näyttävät aivan pehmoleluilta. Sen takia niiden luonteen suhteen voi erehtyä – sillä ne ovat melko itsepäisiä. Muiden koirien tavoin ne vaativat koulutusta, rajoja ja rakkautta kasvaakseen kelpo perhekoiriksi.”

Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa pysyäkseen hyvässä kunnossa.

Anne Lehtonen on kokenut apsojen sitoutuvan vahvasti perheeseen.

”Ne ovat perheenjäseniä. Meillä Remu on herkkusuu ja sitä on helppo kouluttaa ja jujuttaa herkkupaloilla, mutta Bonoa ei saa narrattua herkuilla, ja siksi se onkin huomattavasti haasteellisempi koulutettava”, hän naurahtaa.

Lapsenlapset ovat koirista myös innoissaan. Lapsiin koirat olivat tottuneet jo kasvattajakodissa.

”Apsoista voi tulla myös äreitä, sillä ne ovat helposti mustasukkaisia oman perheen suojelijoita.”

Lehtosilla koirat ottavat vieraat vastaan lajinsa mukaisesti haukkumalla, ja yleensä ne ovat niin innoissaan, että pieni toppuuttelu on paikallaan.

”Ne pääsevät tervehtimään uusia ihmisiä vasta sitten, kun vieraat ovat ehtineen istahtamaan alas”, linjaa Lehtonen.

”Pakollisen ja touhukkaan tervehtimisen jälkeen ne yleensä rauhoittuvat ja siirtyvät tarkkailemaan tilannetta.”

Koirien kanssa puuhaillessa aika kuluu mukavasti. 

Pitkäkarvaisena rotuna apsojen turkki vaatii paljon hoitoa, ja se vie runsaasti aikaa. Lehtonen pesee koirat yhden-kahden viikon välein ja kuivaa ne huolellisesti föönaamalla.

”Viikkopesuun kuivauksineen menee aikaa pari-kolme tuntia per koira. Lisäksi täytyy huolehtia kynsien leikkaukset, tassujen välien puhdistukset, hampaiden harjaukset sekä korvien puhdistukset”, luettelee Lehtonen.

Hän kokee hoitotoimenpiteet rentouttavina ja on huomannut koirienkin nauttivan niistä.

”Toiset nauttivat golfin peluusta, minä puuhailen mieluiten koirien kanssa.”

Bono saapui Lehtosten elämään Keminmaalta kolme vuotta sitten.

”Itse asiassa kun edellinen koira vanhuuttaan kuoli, meidän ei edes pitänyt ottaa uutta koiraa. Mutta niin siinä sitten kävi, että puolisen vuotta koiran kuolemasta Bono muutti meille.” Koiranäyttelyihin Lehtonen innostui lähtemään miniänsä kannustamana.

”Hän sanoi, että Bono on kaunis koira ja ehdotti sen viemistä pentunäyttelyyn. Siitä se lähti. Aluksi miniä esitti Bonon ja nyt käymme näyttelyissä koiran kanssa kahdestaan.” Lehtonen ei ota näyttelyistä paineita.

”Olemme Bonon kanssa amatöörejä, ja käymme näyttelyissä silloin kun siltä tuntuu, ja kun näyttelyt ovat suhteellisen lähellä. Menestystäkin on tullut, saimme viime vuonna Suomen muotovalio-tittelin”, Lehtonen summaa. Hänellä ei ole mitään suuria tavoitteita, näyttelyissä käyminen on enemmänkin mukavaa ajanvietettä.

”Näyttelyistä on tullut myös paljon uusia ystäviä.”

Näyttelykokemukset ovat olleet positiivisia ja mukava lisä koiraharrastukseen.

Toinen apsoista, Remu, viettää tavallisia kotikoiran päiviä.

”Sekin on muutaman näyttelyn käynyt pentuna, mutta sen ujo luonne ei oikein sovellu siihen.
Huomasin, että se ei oikein siitä hommasta nauttinut”, Lehtonen toteaa. Remun turkki on ajettu lyhyeksi, kuten usein käytännöllisistä syistä kotikoirilla tehdään.

”Se helpottaa paljon hoitoa ja on kevyempikin kesähelteillä”, perustelee Lehtonen.

Hän haluaa muistuttaa kaikkia koirasta haaveilevia vastuullisuudesta.

”Kun miettii koiran hankkimista, kannattaa pohtia, onko perheen elämässä aikaa ja tilaa koiralle. Koira on pitkäikäinen hankinta ja se vaatii säännöllistä ulkoiluttamista, ruokkimista ja kouluttamista. Myös eläinlääkärikuluihin tulee varautua, ne voivat olla huomattavia”, linjaa Lehtonen.

Koira ei koskaan myös voi olla pelkästään perheen lasten vastuulla.

”Oikeanlainen koirarotu kannattaa myös pohtia tarkkaan. Koiraa ei tule valita vain ulkonäön perusteella, vaan tutustua eri rotujen ominaisuuksiin ja terveyteen”, hän huomauttaa.

”Ja koira pitää tietysti hankkia vastuulliselta kasvattajalta, josta löytyy tietoja kennelliiton sivuilta.”

Apteekkari tietää, että koiralle on hyvä kotona olla varattuna lääkkeitä äkillisiä tarpeita varten.

”Koiran kotiapteekkiin on hyvä varata sidetarpeita, haavanpuhdistusainetta ja ripulilääkettä. Tarvittaessa voi olla hyvä pitää varastossa myös korvan- ja silmänpuhdistusainetta ja jotakin antiseptista voidetta, kuten pihkavoidetta”, Lehtonen sanoo.

Koiran kiputilat hoidetaan aina eläinlääkärin ohjeen mukaan ja kipulääkkeet ovat reseptilääkkeitä.

”Mikäli kyy pääsee puraisemaan, tulee lemmikki immobilisoida esimerkiksi kantaa autoon ja viedä välittömästi eläinlääkäriin. Kyypakkauksen tabletteja ei tulisi käyttää kyyn puremaan, sen sijaan niitä voi käyttää esimerkiksi silloin, jos ampiainen pääsee pistämään koiraa kuonoon tai suuhun”, Lehtonen painottaa.

Yksi tärkeä ja omistajan vastuulla oleva asia on säännöllinen koiran madotus.

”Kesällä kannattaa huolehtia myös punkkisuojasta, siihen on monenlaisia vaihtoehtoja ja kysymällä asiantuntijoilta löytyy juuri omalle eläimelle sopiva vaihtoehto.”

Jätä kommentti