”Konstaapeli Pertti Matikainen Sisä-Suomen poliisista tässä hei, onko teillä tili Osuuspankissa? Olemme saaneet tiedon, että tilillänne tapahtuu epäilyttävää toimintaa, oletteko viime aikoina matkustellut esimerkiksi Baltian maissa…?”
Tähän tyyliin voi alkaa huijauspuhelu, ja vaikka konstaapelin nimi on tässä tapauksessa toimittajan keksimä – niin huijarit voivat käyttää aivan oikeiden, olemassa olevien viranomaisten nimiä.
”Moni suomalainen kunnioittaa erittäin paljon viranomaisia, ja kun esimerkiksi ”poliisi” soittaa, se otetaan helposti todesta ja ehkä vähän säikähdetäänkin. Lisäksi kun omalla pankkitilillä kerrotaan olevan epäilyttävää toimintaa, niin moni luonnollisesti hätääntyy”, kertoo Sastamalan Kärppälässä kesiään viettävä, pääkaupungissa asuva Helsingin lautamiesyhdistyksen puheenjohtaja, herastuomari Jaakko Ojanne. Työnsä puitteissa hän on ollut seuraamassa useita petoksiin liittyviä oikeudenkäyntejä ja kuullut monien uhrien tarinoita.
”Homma jatkuu niin, että kun puhelun vastaanottaja on saatu hätääntymään, tarjotaan ”turvallista ratkaisua” ongelmaan. Mukana juonessa on toinenkin huijari, eli ”konstaapeli” lupaa yhdistää puhelun pankin turvaosastolle, josta toinen henkilö – joka hänkin voi esiintyä oikeastikin pankissa työskentelevän virkailijan nimellä – kertoo mahdollisuudesta siirtää varat turvatilille. Tässä vaiheessa vielä korostetaan sitä, että on tärkeää toimia nopeasti”, kuvailee Ojanne puhelun kulkua.
”Kun vielä vakuutetaan ”pankkivirkailijan” suulla, että siirron voi suorittaa itse täysin turvallisesti kotoa käsin omilla pankkitunnuksilla – niin lankaan voi helposti mennä. Monihan ajattelee, että koska pankkitunnuksiakaan ei luovuteta ulkopuolisille, kaikki on ihan kohdallaan”, Ojanne sanoo.
”Mikäli päädytään rahansiirtoon saakka, varat siirtyvätkin ”turvatilin” sijaan rikollisten tilille, mahdollisesti suoraan ulkomaille. Uhrille saatetaan puhelun lopuksi vielä sanoa, että tulkaa tiettyyn pankin konttoriin tiettynä ajankohtana, siellä avataan aivan uusi tili, jonne varat tältä väliaikaiselta pankin turvatililtä siirretään.”
Sovittuna aikana kyseiseen konttoriin menneet ovat tajunneet vasta siellä tulleensa huijatuiksi, kun pankista ilmoitetaan, että heillä ei ole mitään tekemistä tällaisen asian kanssa. Tällöin rahansiirrosta on kulunut rikollisten kannalta jo mukavan paljon aikaa.
”Ja surullisen usein rahat jäävät pysyvästi sille tielleen, eikä niitä saada koskaan takaisin. Hyvin pieni osa petoksella hankituista varoista saadaan palautettua. Rahat saatetaan muuttaa hyvin pian kryptoiksi, joka tapauksessa ne kulkeutuvat nopeasti pois maasta”, Ojanne toteaa.
Pahimmillaan huijareiden matkaan on lähtenyt huomattavia summia.
”Tiedän tapauksia, joissa on menetetty tuhansia, kymmeniä tuhansia ja jopa satoja tuhansia euroja.”
Ihmisen tullessa huijatuksi, hän kokee usein häpeää ja tuntee itsensä ”tyhmäksi”.
”Haluan kuitenkin korostaa sitä, että häpeä ei kuulu rikoksen uhrille, vaan rikoksen tekijälle”, painottaa Jaakko Ojanne.
Koska huijareista on varoiteltu ahkerasti eri medioissa, osaavat useat heitä jo varoa.
”Moni haistaa ”palaneen käryä”, kun tällainen soitto tulee, mutta edelleen uusia uhreja tulee, ja siksi näitä aiheita on tärkeää pitää esillä”, toteaa Ojanne. Rikolliset keksivät myös ahkerasti koko ajan uusia keinoja huijata ihmisiä.
”Petoksia tehtaillaan ihan ammattimaisesti. Ja aivan kuten laillista ja normaalia puhelinmyyntiäkin harjoitetaan soittamalla paljon puheluita päivän mittaan, on näillä rikollisillakin omat toimipisteensä, joissa puheluita luukutetaan jatkuvasti”, Ojanne täsmentää.
”Spiikki hiotaan huolella valmiiksi, ja soittaja voi lukea sen vaikka iPadilta. Soittelijoiksi värvätään pikkuisen hämärään kallellaan olevia tyyppejä, jotka ovat joko suomalaisia tai puhuvat hyvin suomea, ja jotka ovat kipeästi rahan tarpeessa. Heille luvataan osuus onnistuneesta huijauksesta. Varsinaiset pääjehut istuvat aivan muissa pöydissä, he eivät itse vietä päiviään luuri kädessä”, tietää Ojanne. Puheluita soitetaan prepaid-liittymistä, joita on vaikeaa jäljittää.
”Kun tällaisia rikoksia lähdetään selvittämään, onnistutaan joskus paikantamaan puhelu. Näissä tapauksissa poliisi tutkii lähialueiden kioskien valvontanauhoja – josko niistä näkyisi prepaid-liittymien ostajia. Näin on jotkut tekijät saatu narautettua”, Poliisin toimintaa hän pitää Suomessa erittäin korkeatasoisena.
”He kyllä osaavat ammattinsa ja tekevät hienoa työtä. Tällaiset huijarit ovat kuitenkin vaikea laji jopa poliiseille”, myöntää Ojanne.
”Mikäli soittelijoista joku jää kiinni, ja vaikka hänet tuomittaisiin korvauksiin – ovat nämä tyypit usein tyhjätaskuja pikkurikollisia. Uhrien kannattaa kuitenkin yhtyä syyttäjän syytöksiin, sellaistakin tapahtuu, että joku syytetty saa vaikkapa perinnön – jota kautta korvauksia voi ajan saatossa tulla, tai joku siirtyy lain oikealle puolelle – ja alkaa ansaita elantonsa rehellisin keinoin. Realismia on kuitenkin se, että rahojen takaisin saamisesta ei ole mitään takeita.”
Lautamiehenä Jaakko Ojanne on seurannut petosoikeudenkäyntejä, ja tutustunut tapauksiin aitiopaikalta.
”Olen istunut paljon näitä oikeusjuttuja. Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla on ollut oikea aalto huijaussoittoja, ja hyvin moni on tullut petetyksi”, harmittelee Ojanne.
Vaikka lautamiestyönsä kautta Ojanne onkin joutunut törmäyskurssille rikollisuuden kanssa, uskoo mies siitä huolimatta, että suurin osa ihmisistä on luotettavia.
”Puhutaan kukkahattutädeistä, minä olen sitten tällainen “Mari-paita-setä”. Uskon siihen, että 90% ihmisistä taustasta ja kansallisuudesta huolimatta on kunnollisia ihmisiä. Koska kuitenkin se 10 % on petolllista porukkaa, haluan muistuttaa, että tervettä maalaisjärkeä kannattaa aina käyttää. Ja huijareista on hyvä varoittaa myös esimerkiksi ikääntyneitä sukulaisia.”
Ojanne kehottaa myös ottamaan yhteyttä heti pankkiin, jos tajuaa tulleensa huijatuksi.
”Mikäli toimii todella nopeasti, voidaan rahat joissakin tapauksissa mahdollisesti vielä pelastaa, ja rikollisten jäljille päästä. Pankkiin soiton jälkeen tulee tehdä rikosilmoitus poliisille. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.”
Huijauksia on tehtailtu pitkään myös viestien välityksellä. Niissä on tekeydytty esimerkiksi uhrin omaksi lapseksi.
Uutta tällä rintamalla ovat aidon kuuloiset puhelut.
”Nykyään tekoälyn avulla voidaan lyhyestäkin äänipätkästä tehdä nauhoite, jossa puhutaan lapsen omalla äänellä. Jos siis rahaa pyydetään, niin tulee aina varmistaa, että kyseessä on aivan varmasti oma lapsi”, korostaa Ojanne.
”Myös kaikista vieraista lähteistä tulevien linkkien avaamista kannattaa vältellä, niiden kautta voidaan tietokoneeseen lähettää troijalaisia ja muita haittaohjelmia”, varoittaa Ojanne. Pahimmillaan kone voidaan hakkeroida.
Oma lajinsa ovat myös ”rakkaushuijarit”, jotka esimerkiksi Facebookin kautta lähestyvät ja alkavat luoda romanttista suhdetta uhriin.
”Jokainen haluaa tulla huomatuksi, kohdatuksi ja rakastetuksi – eikä siinä ole mitään väärää. Yksinäinen ihminen on helppo romanttisilla viesteillä saada päästään pyörälle. Nämä huijarit osaavat lirkuttelun taidon, ja he ovat myös pitkäjänteisiä. Moni kuvittelee oikeasti seurustelevansa amerikkalaisen sotilaan kanssa, ja avioaikeitakin otetaan esille, tapaamista suunnitellaan”, Ojanne kertoo.
”Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat rahapyynnöt vetoamalla vaikeaan tilanteeseen ja tilapäiseen tarpeeseen, usein ”vain lainaksi” – kannattaisi kyllä hälytyskellojen soida päässä. Kyseessä ei ole rakkaus vaan rikollinen toiminta, jossa jymäytetään räikeällä tavalla.”
Huijaamisen lajit ovat moninaiset ja tekoälyn myötä ammattimainen rikollisuus on saanut uusia keinoja käyttöönsä.
”Loppukaneettina voisin sanoa, että kaikki huijaaminen perustuu siihen, että ihmistä manipuloidaan luomalla luottamusta. Huijarit ovat taitavia tässä. Jos tulet huijatuksi, älä epäröi ottaa yhteyttä poliisiin.”
