Jykevät lauteet, seinien tunnelmallisesti tummuneet hirret ja savusaunan samettisen pehmeät löylyt. Sihahdus käy läpi kuumien kivien, joita massiivisessa kiukaassa on useampi sata kiloa – tarkalleen ottaen 550 kiloa.
Löylyä heitetään pahkasta veistetyllä kunnon kokoisella kauhalla, valoa tuo myrskylyhty.
Oma savusauna on Seija ja Lasse Myllymaan toteutunut unelma. Vaikka itse kiipeän ihastelemaan kylmänä olevaa saunaa, voin kuvitella löylyjen korkealla saunanparvella olevan vaikuttava elämys.
”Tänä kesänä tämä valmistui, ensimmäisen kerran pääsimme saunomaan juhannuksena. Sen jälkeen on käyty useampaan otteeseen”, Lasse Myllymaa kertoo.
Saunoja on tontilla ollut ennenkin – ja on yhä, nekin ovat edelleen käytössä. Punaisessa päärakennuksessa on yksi sauna, ja komeassa kivinavetassa toinen.
”Sisäsauna on jatkuvalämmitteinen, ja navetan sauna kertalämmitteinen”, täsmentää Lasse, jonka syntymäkoti tämä Kiikoisten Kuorsumaan kylässä oleva Kiilin tila on.
”Olen syntynyt täällä, pirtin kamarissa. Siihen aikaan lapset syntyivät kotona”, mies mainitsee.
Ja vaikka vaimo onkin Suodenniemen Sävin kylästä kotoisin, on hänkin aviopuolisonsa mukaan täysin ”kuasmalaistunut”. Pariskunta on pitänyt yhtä kouluajoista asti, toisiinsa he tutustuivat Lavian yhteiskoulussa.
”Olin 15-vuotias, kun aloimme seurustelemaan”, Lasse paljastaa.
”Viihdymme hyvin yhdessä”, hymyilee Seija.
”Voisi kai sanoa, että olemme kasvaneet yhteen. Ehkä meidän salaisuutemme on samanlaisuus, pidämme monista samoista asioista. Olemme molemmat myös suuren sisarusparven kuopuksia”, pohdiskelee Lasse.
”Meillä on kaksi jo aikuista lasta, tytär ja poika – ja neljä lastenlasta. He viihtyvät täällä myös hyvin, ja ovat savusaunankin jo testanneet.”
Lassen ja Seijan vakituinen asunto on Helsingissä. Kiikoisissa he viettävät kuitenkin aikaa mielellään aina, kun se vain on mahdollista.
”Täällä on aktiivinen kyläseura ja kaunista luontoa – hyvät marja- ja sienimetsät. Kyllä me käymme täällä ympäri vuoden”, he kertovat.
Savusauna ei ole ainoa Kiilin tilalle valmistunut uusi rakennus. Alkuperäisiä rakennuksia olivat talo, kivinavetta ja suuli. Uusina rakennuksina tontille on noussut pyöröhirsinen vierasmökki ja itse tehty grillikatos. Talon kuistikin on uusittu.
Mutta mistä tämä valtava saunainnostus kumpuaa, että kahden puusaunan lisäksi vielä piti savusauna saada?
”Kävimme kerran yhdellä reissullamme savusaunassa. Se jäi mieleen, ja aloimme miettimään, että sellainen olisi kiva itselläkin. Itse asiassa täällä Kuorsumaassa on pian viisi savusaunaa, sillä naapurillemme Antti-Matti Mattilalle tulee savusauna tuonne järven toiselle puolelle mökkirantaan, ja ennestään täällä on savusauna jo Rautavassa, Myllymaassa ja Alakoivulassa. Jos jo Kuorsumaassa on noin monta savusaunaa, kiinnostaisi tietää, paljonko niitä on koko Kiikoisissa?”, Lasse tuumailee.
Savusaunan hirsikehikko koottiin suulissa talvella 2024 ja siirrettiin kesällä nykyiseen paikkaansa. Sitten muurattiin kiukaan ja hirsien väliin palomuuri sekä itse kiuas.
”Sopivista seinähirsistä kuulimme Kiikoisten torilla. Ylikruuvin Taisto paistoi makkaraa, ja siinä häntä jututtaessa tuli puheeksi tämä sauna-asiakin. Taisto kertoi, että hänellä olisi hyviä hirsiä, ja kutsui katsomaan niitä. Hänen omasta metsästä tekemänsä hirret olivat olleet kuivumassa säältä suojassa jo kymmenen vuotta, ja odotelleet sopivaa käyttökohdetta. Ne olivat tarkoitukseen juuri sopivat”, muistelee Lasse.
Kehikko nousi miesvoimin hirsi hirreltä.
”Käsipelillä se saatiin tehtyä, ei tarvittu nosturia”, paljastaa Lasse.
Kuten muihinkin piharakennuksiin, haettiin savusaunallekin rakennuslupa.
”Piirsin rakennuspiirrokset itse, ja laitoin menemään lupapisteeseen. Koska kyseessä oli tulisijallinen rakennus, vaadittiin oikean ammattiarkkitehdin piirrokset. Niinpä meidän poikamme hyvä ystävä tuli apuun, hän kun on arkkitehti. Hän piirsi rakennuspiirrokset tekemieni piirrosten pohjalta sähköiseen muotoon, ja lupa saatiin”, Lasse muistelee. Hän on suunnitellut itse myös grillikatoksen ja vierastuvan, sekä talon kuistin.
Rakennusmateriaaleissa on käytetty mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Oman metsän puitakin on hyödynnetty.
”Savusaunan kuistiin löytyivät ikkunat navetanvintiltä. Emme tiedä, mistä ne on purettu, mutta siellä ne olivat”, kertoo Seija. Navetan ylisiltä ovat peräisin myös tikkaat, joita pitkin saunanparveen kiivetään. Ulkona olevan kaiteen pystypuut ovat omilta mailta.
”Ne on tehty suolla pystyyn kuolleista puista”, Lasse mainitsee. Ovet on tehty itse vanhan ajan tyyliin, ja oviaukko on sen verran matala – että lyhyempikin saa painaa pään kumaraan sisään kulkiessa.
”Tehtiin tähän tällainen pehmustekin, koska on siihen useampi nuppi kopsahtanut”, Seija kertoo, ja näyttää löylyhuoneen oven yläkarmiin kiinnitettyä vaahtomuovialustasta leikattua pehmustetta.
Näyttävät lauteet on rakennettu tuppeensahatusta haavasta, jotka nekin ovat omasta metsästä. Sisäkatto on niin ikään tuppeensahattua haapalautaa, kapeampaa tosin.
”Aika paljon on omaa puumateriaalia käytetty. Olemme sahauttaneet tavaran oman kylän sahurilla.”
Kiuas on muurattu punatiilestä ja kivien päällä oleva luukku on nikkaroitu vanhasta palo-ovesta.
Kun valtavankokoinen kiuas satoine kivikiloineen lämmitetään, on se syytä tehdä maltillisesti.
”Paras keino polttaa savusauna maan tasalle, on tuupata koko pesä täyteen ja lähteä käymään kaupassa”, tietää Lasse.
”Lämmittäminen pitää tehdä niin, että ensimmäiseen pesälliseen puita laitetaan vain neljäsosan verran, ja lisättäessäkin pesä saa täyttyä korkeintaan kolmasosan. Saunan lämmittämiseen menee aikaa viisi tuntia, joten se ei ole mitään hätäisen ihmisen hommaa.”
Vaikka lämmittäminen vie aikaa, niin lämpö myös pysyy. Kiukaan yhteydessä oleva 160 litrainen vesisäiliö lämpiää samalla kätevästi, joten reilu määrä lämmintä pesuvettäkin on saatavilla.
”Jos saunan lämmittää niin, että se on illalla valmis, ja kiukaan päällä olevan kannen sulkee yöksi – niin kyllä hyvät löylyt tulee vielä aamullakin. On kokeiltu”, vakuuttaa Seija.
”Jopa iltapäivälläkin voi vielä saunassa lämmitellä, vaikka mitään kovia löylyjä sieltä ei silloin enää saakaan.”
Kolme saunaa samalla tontilla on jo paljon, mutta sen lisäksi sauna löytyy myös Helsingin kerrostaloasunnosta.
”Kyllä, siellä asumme ylimmässä kerroksessa, ja se mahdollisti saunan rakentamisen sinnekin”, nauravat Seija ja Lasse.
Työelämässä ollessaan nyt eläkkeellä oleva pariskunta saunoi päivittäin. Seija teki pitkän uran parturi-kampaajana.
”46 vuotta tein sitä työtä, ja saunominen oli päivän päätteeksi hyvä tapa rentoutua”, hän kertoo. Lasse puolestaan on musiikkimiehiä.
”Valmistuin Sibelius Akatemiasta diplomi-laulajaksi, ja olen toiminut ammatikseni laulunopettajana”, Lasse selvittää.
Nykyään pariskunnan sauna lämpiää joka toinen päivä, siis joku niistä – valinnanvaraahan on.
