Eurooppa on vihdoin herännyt siihen todellisuuteen, että mannerlaatat järkkyvät maailmanpolitiikassa. Venäjä hyökkää rajusti Ukrainassa ja muodostaa uhan myös koko Euroopalle. Kiina pyrkii maailman vallaksi sekä mahdollistamalla Venäjän sodankäynnin että lisäämällä taloudellista mahtiaan ympäri maailmaa. USA on tällä hetkellä levottomissa käsissä, missä Maga-hengessä tavoitellaan lyhyen ajan voittoja myös kumppanien kustannuksella.

Tässä maailmassa Euroopan tulee ottaa paikkansa ja olla se aikuinen huoneessa. Viime aikoina Eurooppa onkin ryhdistäytynyt. USA:n Grönlannin tavoitteluun reagoitiin vahvasti eikä Trumpin tulliuhkauksiin alistuttu. Taloudellisesti Eurooppa on niin suuri ja vahva, että sillä on keinoja vastata, vaikka minkälaisiin uhitteluihin. Sen sijaan sotilaallisesti Eurooppa on ollut heikko, mutta vahvistuu nyt nopeasti. Tästä kunniaa on annettava myös Trumpille, joka on vaatinut muita NATO-maita varustautumaan vahvemmin. Erityisesti Saksa, Ranska ja Iso-Britannia Euroopan vahvoina valtioina ovat nyt tässä oikealla tiellä.

Euroopan Unioni on nyt lähtenyt rohkeasti etsimään uusia kauppakumppaneita suurvaltojen ulkopuolisesta maailmasta. Ensin tehtiin vapaakauppasopimus Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa ja heti perään Intian kanssa. Molemmat luovat valtavasti mahdollisuuksia. Valitettavasti Mercosur-sopimus tulee viivästymään Euroopan parlamentin äänestyksen vuoksi, mutta toivottavasti senkin voimaantuloon löytyy ratkaisu nopeasti.

Suomelle nämä molemmat kauppasopimukset tuovat enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, koska meidän BKT:sta 40 % tulee viennistä ja uusien kasvavien markkinoiden avautuminen on iso mahdollisuus. Suomi on niin pieni maa, että monille yrityksille kasvu on mahdollista vain viennin kautta. Tämä koskee myös Sastamalan suurimpia teollisuusyrityksiä. Mercosurin osalta on toki tärkeää varmistaa kotimaisen maataloustuotannon kilpailukyky myös jatkossa. Mercosur-sopimus onkin tarkoitus huomioida EU:n maatalousbudjetissa.

Euroopan Unioni on itsenäisten valtioiden liitto, ei liittovaltio kuten USA. Sen vuoksi päätöksenteko on aika ajoin hitaampaa ja vaatii jatkuvia neuvotteluja. Euroopan on myös vaikeampi puhua yhdellä äänellä kuin USA:n, Venäjän tai Kiinan, joissa valta on hyvin keskittynyttä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että tosi paikan tullen Eurooppa kykenee toimimaan ja puolustamaan omia etujaan. Tämä on myös Suomen etu. Yksin olemme liian pieni vaikuttaja, vaikka Tasavallan presidentin henkilökohtaisten suhteiden ansiosta olemmekin kokoamme suurempi.

Puolustuspolitiikassa NATO on edelleen keskeinen toimija. Sen eurooppalainen osa vahvistuu nyt nopeasti, kun puolustukseen panostetaan selvästi aiempaa enemmän. Trumpin puheista huolimatta käytännön tasolla yhteistyö NATO:n sisällä USA:n kanssa sujuu hyvin, eikä USA ole lähdössä Natosta mihinkään. On kuitenkin tervettä kehitystä, että Eurooppa vähentää USA-riippuvuutta myös sotilaallisesti. Euroopan on oltava sotilaallisesti niin vahva, että se ennaltaehkäisee Venäjän laajentumispyrkimykset. Nyt näyttää siltä, että askeleita tähän suuntaan on otettu ja se on Suomen etu.