
Väki seisoi ja Satakunnan laulu kajahti ilmoille Äetsän koulun jäähyväisjuhlan alkajaisiksi perjantaina 4. huhtikuuta.
Ulla Yli-Hongisto totesi koulun viimeisenä rehtorina sammuttavansa valot koulusta, jossa on tällä hetkellä 157 oppilasta. Syksyllä heistä osan koulutie jatkuu Sylväällä, jonne siirtyy Äetsän koulusta myös 14 opettajaa, kaksi koulunkäynnin ohjaajaa ja palvelusihteeri.
“Olemme täällä tänään juhlistamassa omaksi tullutta hienoa koulua ja yhteisöä, joka on toiminut vuodesta 1957 lähtien, alkaen Kiikan-Keikyän Yhteiskoulusta. Ensi vuonna koululle olisi tullut täyteen ihmisikä, 70 vuotta.”
Äetsän koulun vahvuus on ollut rehtorin mukaan yhteisöllisyydessä ja yhdessä tekemisessä. Se on oppilaiden hyvinvointia tukeva koulu.
“Maailma muuttuu ja koulu siinä mukana: oppilasmäärä vähenee, mutta tuen tarve kasvaa”, hän sanoi.
“Äetsän koulun loppuminen on menetys tälle alueelle ja perheille, mutta katsomme avoimesti tulevaan. Olemme olleet suunnittelemassa taideaineiden Taitotaloa Sylväälle ja haluamme suunnitella toimintakulttuuria yhteiseen uuteen kouluumme.”
Sylväällä on ensi syksynä 619 oppilasta ja 70 opettajaa. Liikunhalli valmistuu vasta lokakuussa, mutta muuten kaikki on elokuussa valmista ja entisen Äetsän alueen oppilaita odottavat puhtaat ja uudet luokkatilat. Uimahalli valmistuu koulun naapuriin 2028.
“Sillä periaatteella menemme, että entäs jos kaikki meneekin hyvin”, Yli-Hongisto kiteytti.

Pettymyksestä iloon
Äetsän koulu loppuu lukukauden päättyessä keväällä. Kiikan Sarkia-lukiosta kirjoittivat viimeiset ylioppilaat vuonna 2016. Lukion tilojen saneerausta suunnitellessa paljastuivat kiinteistössä piilleet riskirakenteet ja kosteusvauriot. Tämä johti siirtotilojen hankintaan sekä päätökseen koulun lakkauttamisesta.
Ulla Yli-Hongisto totesi seitsemän vuotta pois käytöstä olleiden koulun tilojen olevan avoinna vierailijoille ja kannusti jättämään puumerkkinsä liitutauluihin.
Käytävillä ja luokissa kierrellessä korva poimi monenmoisia kommentteja ja puheita. Kuultavissa oli koko tunteiden skaala aina surusta, pettymyksestä ja ärtymyksestä tuttujen kohtaamisista juontuviin ilon pirskahduksiin ja toiveikkuuteen.

“Pistäs mölli”
Puhe pulppusi ja nauru raikui, kun Äetsän koulun entiset oppilaat Heli Tala, Tuula Aarinen, Heli Vinha ja Marja Putti kohtasivat. Helit tuumasivat olleensa yhteisellä koulutaipaleella 12 vuotta, aina Pehulan koulusta Sarkia-lukioon saakka.
“Olo on nyt haikea, mutta samaan aikaan toiveikas”, totesi Sylvään koululla koulunkäynninohjaajana työskentelevä Putti illan tunnelmasta.
Hauskat muistot saivat mielialan nopeasti taas kohoamaan.
“Me pehulalaiset olimme reteitä. Sanoimme, että pistäs mölli, kun pyysimme karkkia. Te kiikkalaiset puhuitte makeisista”, Tala muisti.
“Ja apua, kerran eräs poika sai sidottua minut rintsikoista kiinni tuoliin”, Putti nauroi.

Markku Pärssinen ja Tapani Haapasalo poikkesivat muistojen polulle hekin. Entisiä yläkoulun oppilaita molemmat, mutta rinnakkaisluokilta.
“Olemme muuten tämän kevään riemuylioppilaita. Saimme valkolakin päähän Kiikassa vuonna 1976”, Pärssinen kertoi.
“Etkös sinä ollut kova lentopallon pelaaja?” kysyi Pärssinen Haapasalolta.
“Olin. Monenlaista tuli koettua sen lajin parissa, kun Laaksosen Olavi valmensi”, tuumi Haapasalo.

Elsa Hynnä, Isabella Kulmala ja Hennastiina Kallio raapustivat nimmarinsa pitkään suljettuna olleen luokkahuoneen liitutaululle.
“Tulimme kiertelemään ja katselemaan, kun oli mahdollisuus. Kiinnosti nähdä millaisia nämä ei-käytössä olevat tilat ovat. Tämä olisi meidän yläkoulumme, jos sitä ei lakkautettaisi. Nyt menemme syksyllä Sylväälle”, he kertoivat.
Elsa ja Hennastiina ovat Kiikan koulun kuudesluokkalaisia ja Isabellan koulu on Keikyän Helmi. Miltä heistä tuntuu mennä yläkouluun Sylväälle?
“Uteliaalla mielellä menemme. Ei se ainakaan jännitä”, kuului vastaus.












