Kuvittele, että olet yksinyrittäjä. Teet pitkää päivää, laskutat työstäsi ja maksat ensin yritystoiminnan kulut, verot ja muut pakolliset menot. Vasta sen jälkeen näet, paljonko sinulle jää käteen. Silti eläkeyhtiö voi arvioida, että sinun pitäisi maksaa eläkemaksuja suuremmasta summasta kuin mitä todelliset tulosi ovat. Näin voi käydä, vaikka sinulla ei olisi tuloja. Maksat, tai itket ja maksat.

Tämä on ollut Marinin hallituksen YEL-uudistuksen keskeinen ongelma.

Yrittäjän eläkemaksut ovat tähän asti perustuneet niin sanottuun työtuloon. Työtulo ei tarkoita käteen jäävää tuloa, vaan arviota yrittäjän työpanoksen arvosta. Arvioinnissa on voitu katsoa esimerkiksi liikevaihtoa ja toimialan palkkatasoa, vaikka ne eivät kerro suoraan sitä, mitä yksittäiselle yrittäjälle jää lopulta käteen.

Tämä on näkynyt erityisesti yksin- ja pienyrittäjien arjessa. Siivousyrittäjällä, kampaajalla, remonttimiehellä tai pienellä palveluyrittäjällä voi olla liikevaihtoa, mutta siitä maksetaan ensin tarvikkeet, tilat, laitteet, polttoaineet, vakuutukset, verot ja muut kulut. Jos eläkemaksu määräytyy tämän jälkeen arvion perusteella, joka ei vastaa todellista maksukykyä, lasku voi monesti olla kohtuuton.

Pahimmillaan YEL-maksut ovat vieneet aivan liian suuren osan siitä rahasta, jolla pitäisi pyörittää yritystä ja elättää itsensä. Silloin herää kysymys siitä, kannattaako yritystoimintaa jatkaa lainkaan?

YEL-järjestelmää on puolustettu sillä, että osa yrittäjistä on valinnut maksaa liian pieniä eläkemaksuja. Jos YEL-työtulo pidetään matalana, myös tuleva eläke ja muu sosiaaliturva jäävät pieniksi. Tämä on aito ongelma. Mutta ongelmaa ei ratkaista sillä, että pienituloisia yrittäjiä pakotetaan maksamaan enemmän kuin mihin heidän tulonsa todellisuudessa riittävät.

Valtiovarainministeri Riikka Purra nosti YEL-järjestelmän ongelmat esiin jo vuonna 2024. Nyt hallitus taannoisessa kehysriihessään päättikin YEL-uudistuksesta, jossa yrittäjä voi jatkossa valita, perustuuko eläkemaksu todellisiin verotettaviin ansiotuloihin vai nykyiseen laskennalliseen työtuloon.

Tämä korjaa ongelmia merkittävästi:Maksujen tulisi seurata paremmin todellisia tuloja, ei yksittäisiin tilanteisiin sopimattomia arviota. Pienituloisille yrittäjille muutos tuo mukanaan helpotusta maksuihin. Uudistusta ehtikin jo juhlistamaan mikro- ja yksinyrittäjät ry, joka totesi tiedottessaan: ”tätä on odotettu vuosia!”

Jos taas yrittäjän todelliset ansiot ovat selvästi nykyistä työtuloa korkeammat, maksut voisivat nousta, mutta samalla myös tuleva eläke- ja sosiaaliturva paranisivat merkittävästi. Uudistuksessa VM arvioi etenkin pienituloisemmat yrittäjät selkeiksi hyötyjiksi.