Alueviestin odotettu lukijamatka suuntautui tänä syksynä Napolinlahden maisemiin. 40 hengen porukkamme lensi ensin Roomaan, jossa matkaoppaamme, legendaarinen Italian asiantuntija Silja Tuominen, oli ryhmäämme vastassa. Matkaisäntämme rovasti Osmo Ojansivukin oli lennähtänyt ikuiseen kaupunkiin jo etukäteen.
Roomaan emme tällä kerralla jääneet, vaan lähdimme ajelemaan Apenniinien vuorten saattelemana Aurinkomoottoritietä pitkin Napolinlahdelle ja sieltä edelleen Sorrenton niemimaalle, Unescon maailman luonnonperintömaisemiin ja majoittauduimme Sorrentoon.
Lomalinja oli räätälöinyt matkamme toiveidemme mukaisesti yhdessä Silja Tuomisen kanssa, joten saimme osamme alueen parhaista paloista.
Sorrentosta teimme kokopäiväretken Amalfin rannikon upeisiin maisemiin. Unescon maailmanperintölistallakin oleva Amalfi on yksi Italian kauneimmista rannikoista ja sen romanttiset kaupungit maailmankuuluja. Tutustuimme Amalfiin kylään sekä Ravelloon, jossa vierailimme muun muassa Villa Rufolossa ja sen upeassa näköalapuutarhassa.
Toinen kokopäiväretkemme suuntautui Caprille, Välimeren paratiisisaarelle, joka on ollut historiansa aikana taiteilijoiden ja kuuluisuuksien suosikkikohde. Caprilla vierailimme tietenkin ruotsalaisen lääkärin Axel Munthen huvilalla, joka sijaitsee korkealla Anacaprilla. Munthe nousi maailmanmaineeseen vuonna 1929 kirjallaan Huvila meren rannalla.
Neljän Sorrennon yön jälkeen pakkasimme matkatavaramme ja lähdimme kohti Napolia. Kiertelimme Herculaneumissa, joka on kuuluisaa Pompeijia suppeampi, mutta paremmin säilynyt muinaisitalialainen kaupunki. Vuonna 79 jKr Vesuviuksen purkautuessa tuhoutuneen kaupungin esiin kaivetuilla kujilla historia avautui silmiemme eteen. Ihmeellistä, miten hyvin säilyneitä freskoja ja mosaiikkikoristeita oli vielä nähtävissä.
Vierailimme myös esille kaivetussa Oplontiksen hulppeassa huvilassa, joka on mahdollisesti kuulunut keisari Neron vaimolle Poppealle. Sen seinillä säilyneet freskot ovat merkittävimmät niinkutsutun Pompeijin toisen maalaustyylin esimerkit.
Saimme kuulla, että Vesuviuksen tulivuorenpurkaus on ensimmäinen, josta on säilynyt aikalaiskuvaus. Misenumin laivastotukikohdan komentajan Plinius vanhemman sisarenpoika kertoo kirjeessään historioitsija Tacitukselle enonsa toimista ja menehtymisestä Vesuviuksen purkauksessa.
Plinius nuoremman kirjeet ovat säilyttäneet tietoa purkauksen tapahtumista ja hänen kuvaustensa mukaan purkauksen ensimmäisen vaiheen purkauspilveä kutsutaankin nykyisessä vulkanologisessa tutkimuksessa pliniaaniseksi purkaukseksi. Oli taianomainen hetki, kun oppaamme luki meille koko Plinius nuoremman kuvauksen Vesuviuksen purkautumisesta.
Napolissa tutustuimme myös maailman merkittävimpiin kuuluvaan arkeologiseen museoon. Vesuviuksen tuhoaman seudun elämästä kertovat pronssi- ja marmoriveistokset, mosaiikit, hopea-, pronssi-, keramiikka- ja lasiesineet sekä hiljattain restauroidut freskosalit eivät varmasti jättäneet ketään kylmäksi.
Pompejin kaivauksissa löytyi muuten paljon eroottisia kuvia ja vuonna 1815 Napolin kuningas Francisco I tuohtui löydöksistä niin, että määräsi esineet suljettavaksi salaiseen huoneeseen, johon saattoi päästä käymään poikkeusluvalla ainoastaan “moraaliltaan luja ja äärimmäisen hurskas mies”. Nyt kokoelma on kuitenkin kaikkien nähtävissä huoneessa, jota edelleen salaiseksi kutsutaan.
Napoli itsessään oli myös kokemus. Aito, kaoottinen ja rouhea, mutta toisaalta kiehtovakin miljoonakaupunki näytti meille myös, että tarinat taitavista varkaista ovat totta. Eräältä seurueemme jäseneltä napsaistiin keskellä iltapäivää kultainen ketju kaulasta. Varas juoksi moottoripyörän tarakalle, ja hämärämiehet katosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin suurkaupungin vilinään. Napolin pääpoliisiasemalla rikosilmoituksen teko kuitenkin onnistui yllättävänkin jouheasti, vaikka poliisimies ei englantia puhunutkaan. Elekielen hallinta tuntui muutenkin olevan kovassa kurssissa Napolissa.
Napolinlahden ympärille Vesuvius-tulivuoren kupeeseen levittäytyvän metropolin ihmiset ovat oppaamme mukaan omaksuneet jo äidinmaidossa carpe diem- eli tartu hetkeen -asenteen. Vesuvius on edelleen aktiivinen tulivuori, joka voi purkautua käytännössä minä hetkenä hyvänsä tuhoisin seurauksin. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta kukaan tiedä. Capre diem, eli tartu hetkeen. Elä tätä päivää. Käypä neuvo meille kaikille.
Lukijamatkalaisen kynästä:
LUKIJAMATKALLA ITALIASSA
Kuin lokki valkeilla, pitkillä siivillä
me lensimme ikuiseen Roomaan,
Apenniinien varjossa linjapiilillä
Saapasmaan kesäiseen huomaan.
Oli lämpöä, kukkien, yrttien tuoksua,
rinnetaloja vaalean ruskeissa sävyissä.
Tie täynnänsä autojen juoksua;
kirkas silmä tarkkana etelän näyissä.
Osmo ohjasi hengellä laumaansa
kohti Napolinlahden odottavaa rantaa.
Silja Tuominen tarinoi parhaansa;
voiko kukaan enempää antaa!
Ohi Vesuviuksen Sorrennon niemeen:
tien varrella pinjat, oliivit ja muut.
Zi Teresan ruoka, ja emännän viereen
kohta vaipui monella väsyneet luut.
Aamun kävely keskustan kujille,
ja saavuimme meren rantaan:
sateenkaaren edessä sulimme;
ryhtyi luonto parhaansa antaan.
Kohde seuraava, Amalfin vanha satama
ja tuomiokirkon taiteen ihmeet
olivat mykistäviä tunteita antavat.
Lisäks´ Osmon virren sointeet.
On varsin vaikea kuvata kaikkea,
missä ihaillen vapaalla kävi kukin.
Villa Rufolosta näkymä huikea,
siellä puut, pensaat kaunein kukin!
Ei Caprin näkymiä voita mikään.
Katamaraanilla saavuimme sinne.
Siniaallokko tuuditti niin ikään,
oli vastassa saaren vuoristorinne.
Ees-taas tien serpentiinejä mentiin
Axel Munthen upeaa huvilaa kohti.
Joutui Silja kovaan elämäkertatenttiin,
kun meidät lääkärin tarinaan johti.
Muotihuoneet katsellen ohitimme.
Tuli eteemme Augustuksen puutarhat.
Unelmien näköalaterassin tavoitimme:
meri, Sorrento, huippunäkymät parhaat!
Tuhkasta Herculaneum oli kaivettu esille;
muinaiskaupungin katuja kuljimme.
Sen ajan hengestä selville vesille
viimeiset piirrot, kun silmät suljimme.
Vielä Oplotis/Villa di Poppea tutkittiin,
mosaiikkitaidetta, marmoria ihmeteltiin.
Keisari Neron vaimon huvilaksi arveltiin.
Lounasviinit menneille ajoille ”zingattiin”.
Vielä ”nudistitaide” ja fallokset nähtiin;
paikka oli valtava museo akeologian.
Täti ujompi tuijotti seiniin ja tähtiin,
kun hokasi paljaana miehen anatomian!
Freskosalit ja moninaiset taide-esineet
Silja selosti meille: ”Katso tuota ja tuota!”
Kraaterin rikkikentälle olemme ehtineet
Pozzuolin lahden huippumaisemien luota.
Jäi vuorelle näköala ja valkea lounaspaikka;
hurja reitti taas bussilla alas rinnettä siis!
Veti katseet Napolin rantabulevardi, vaikka
satamassa merien suurin Harmony of the Seas.
Nilkat paksuna bussilla Roomaan palattiin,
ei kävelty enää pitkää etappia sinne.
Lähtöhetkellä järjestäjät mielellä halattiin:
upea oli matkamme, seuraava ties minne?
Timo Kouttu
Kuvasatoa matkalta:
Kuvat: Maija Latva ja Eeva Rasinperä
Vesuvius on edelleen aktiivinen tulivuori, joka voi purkautua käytännössä minä hetkenä hyvänsä tuhoisin seurauksin. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta kukaan tiedä. Carpe diem, eli tartu hetkeen. Elä tätä päivää.
Herculaneum on kuuluisaa Pompeijia suppeampi, mutta paremmin säilynyt muinaisitalialainen kaupunki.
CNN valitsi viime vuonna Toledon metroaseman Euroopan vaikuttavimmaksi.
Terveisin Maija ja Eeva Alueviestistä.
Terveiset teille kaikille matkalla olleille. Toivottavasti tapaamme ensivuoden matkalla jos Osmo, Maija ja Eeva meille sellaisen järjestävät. Olisi ollut kiva lähteä tänä vuonnakin reissuun tapaamaan tätä ihanaa väkeä. Jokaiselle oikein hyvää ja lämmintä joulun odotusta.