1. Kuka olet?
”Mäkisen Jokke, 65-vuotias Antikvariaatti Tyrwään yrittäjä. Minulla on kaksi lasta, joista toinen on kuollut sekä kaksi lastenlasta. Elän avoliitossa Kipin kanssa. Harrastan kirjoja, moottoripyöräilyä, kalastusta, luonnon tarkkailua ja kirjoittamista. Olen työhullu. Palaveeraan kirjojeni kanssa ilman lomia jopa pyhinä.”

2. Olet Antikvariaatti Tyrwään isäntä. Miten sinusta tuli vanhojen kirjojen kauppias? Mikä kirjoissa viehättää?
”Liki 20 vuotta olen työskennellyt kirjoja kierrättäen. Pitkän työttömyysputken potkimana hankin ensin vuonna 1997 valokuvaamon ja pian myös antikvariaatin, joka oli ollut haaveenani jo monia vuosia. Kirjoihin sekosin jo 6-vuotiaana. Niissä kiehtovat tarinat juonineen sekä yleissivistävä ote maailman menoon.”

3. Antikvariaatti muutti vuosi sitten Onkiniemenkadulta Marttilankadulle. Miltä sastamalalainen elämänmeno näyttää kirjakorttelista katsottuna?
”Mennyt vuosi Marttilankadun uusissa kirjatiloissa on mennyt hyvin. Oli oikea ratkaisu muuttaa. Vanhat asiakkaat ja liuta uusia ovat löytäneet kivasti tiensä kirjakadun puotiini. Esimerkiksi nokialaisten käynnit ovat rutkasti lisääntyneet.”

4. Mikä lukemasi kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Miksi?
”Tuhansista lukemistani kirjoista ei mikään nouse yli toisen. Ehkä liika tarjonta on sumentanut arvostelukykyni? Jokaisessa painetussa kirjassa on jotain hyvää. Ei huonoa kirjaa ole tehtykään.”

5. Mistä ilahduit viimeksi?
”Keväällä 2018 ilahduin liikuttumiseen asti, kun Nurmijärveltä kantautui viesti Kiira-Sofian, toisen lapsenlapseni syntymästä. Ja nyt syksyllä ilahduin, kun morsmaikkuni Kipi valmistui Jyväskylän ammattikorkeakoulusta kuntoutuksen ohjaajaksi. Ja työpaikkakin hänellä oli jo valmiina uusiin haasteisiin.”

6. Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?
”Ohjaisin kehitysmaihin rahan sijasta aivovientiä. Koulutetut agronomit tai muut maatalousalan ammattilaiset voisivat lähteä kouluttamaan sikäläisiä ihmisiä maanviljelyksessä. Kai mitä vaan pystytään kasvattamaan missä vaan, kun on oikeat ihmiset asialla? Mukaan voisi pakata sastamalalaisia Nira-pumppuja.”

7. Mikä on rakkain lapsuusmuistosi?
”Rakkain lapsuusmuistoni lienee vuodelta 1963, kun olin 10-vuotias. Olin kärttänyt isältäni kunnon jääkiekkomailaa. Isäni oli VaPSin miehiä jalkapallon puolella ja arvelin hänen saavan ”Montrealin” seurahintaan. No, isä toi mailan ja ehdotti samalla elokuviin menoa. Hautasin uuden mailani Bion kulmalla olevaan lumikinokseen jemmaan. Elokuvana oli Mikko Niskasen Pojat. Se jäi mieleen jännittävänä ja osin traagisena tarinana. Jäihän Vesa-Matti Loiri hylätyksi äidin lähtiessä saksalaisen sotilaan, Kurt-sedän matkaan…”

8. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
”Parasta elämässäni tässä hetkessä on olla mieluisassa työssä kirjojeni parissa. Mukavat asiakkaat ja jännitys siitä, mikä on seuraava eli 19. vientimaa. Italiaan lähetin syyskuussa Rapalan viehekuvastoja.”

9. Entä mikä on parasta Sastamalassa?
”Parasta ovat tuhannet ystäväni ja tuttuni, jotka kaikki ovat niin ihania. Puodissa parannetaan maailmaa liki päivittäin. Myös luonto on täällä mahtava järvineen, metsineen, peltoineen ja eläimineen.”

10. Terveisesi kuntapäättäjille:
”Älkää tehkö uimahalli-asiasta liian vaikeaa, vaan karsikaa turhat toiminnot pois. Pororannan Kävelykadun puoleisella nurmikolla on riittävä tila ja tarpeeksi parkkipaikkoja. Ei muuta kuin monttu maahan, altaaseen kymmenen 50 metrin rataa ja kylkeen kahvio. Ne riittävät.

Liekosaari kannattaisi myös ottaa työn alle. Sinne sopisi komea seikkailupuisto, jossa olisi kaikkea mahdollista peikkomaailmasta kiipeilyrataan ja jousiammuntaan. Kaalisaaresta voisi matkata saareen lautalla ja Kaukolan pellolle tehdä ison parkkipaikan. Pellon reunasta rakennettaisiin kaarisilta saareen.
Kesäisin puisto toimisi työllistäjänä, kun ainakin 20 sastamalalaista nuorta saisi sieltä kesätyöpaikan.
Herra Hakkaraisen talon ja seikkailupuiston ansiosta Sastamalaan voisi moni matkailija jäädä oikein yöpymään.”