Kymmeniä vuosia huittislaiset ovat joulupäivänä kokoontuneet Huittisten Seurahuoneelle juhlimaan ja tapaamaan tuttuja. Ensi viikolla on ensimmäinen joulupäivä miesmuistiin, jolloin DJ Maukan levyt eivät pyöri yläkerrassa, eivätkä diskovalot välky alakerrassa.

Seurahuoneen kiinteistössä on toiminut vajaan parin vuoden ajan kankaanpääläislähtöinen Lumiainen Oy. Jo aiemmin tänä vuonna yritys siirsi Huittisten liiketoimintansa uudelle yritykselle Satakinnis Oy:lle. Nyt Seurahuoneen ovet on suljettu ja Satakinnis haettu yrityssaneeraukseen.

”Yrittäjät perustelivat liiketoiminnan lopettamista kannattamattomuudella. Myynti jäi liian vähäiseksi”, Seurahuoneen kiinteistön omistava Jouko Lehtonen tietää.

Perinteisen joulupäivän Seken puuttuminen puhuttaa kylillä ja harmittaa Lehtosta.

”Seurahuone on aina toiminut kokoontumispaikkana. Joulupäivä on ollut se vuoden kovin ilta, jolloin huittislaiset ja kotiseuduille joulua viettämään tulleet entiset huittislaiset ovat tavanneet Sekellä.”

Myös tänä vuonna Lehtonen olisi halunnut avata Seurahuoneen juhlijoille joulupäivän ajaksi, mutta tämä ei yrityksestä huolimatta ollut mahdollista.

”Lumiaisen toiminta Huittisissa päättyy virallisesti vuoden viimeisenä päivänä, joten siihen asti tilat ovat heidän käytössään”, hän harmittelee.

Lasinsirut kertoivat menestyksestä

Seurahuonetta ei tarvitse nimittää legendaariseksi ainoastaan joulupäivien perusteella. Vaikka viimeisten vuosien aikana meno vähän hiipui, Seurahuone tunnetaan edelleen valtakunnallisestikin.

”Olemme kovia matkustamaan ja reissuilla tulee puhuttua ihmisten kanssa. Pääsääntö on, että lähes kaikki ovat käyneet joskus Seurahuoneella tai vähintään kuulleet siitä tarinoita”, Lehtonen sanoo.

Parhaina iltoina Seurahuone veti puoleensa tuhat juhlijaa, eikä ollut mikään harvinaisuus, että täyteen tupaan jonotettiin melkein torilla asti.

”Menestystarina satakuntalaisten nuorten bailausmestana sai alkunsa 1979, kun koko nykyinen kiinteistö jäi Seurahuoneen käyttöön. Sen jälkeen Sekellä nähtiin suuria tähtiä ja kuuluisia bändejä.”, Lehtonen kertoo.

Välillä meno yltyi suorastaan riehakkaaksi, sillä esimerkiksi Irwinin esiintyessä repesivät paljeovet, kun kansa rynni katsomaan suosikkiaan. Lehtonen tietää, että tahmea lattia tai tukkeutunut vessa eivät olleet huonoja merkkejä.

”Mitä enemmän lasinsiruja tanssilattialla oli, sitä parempi meno illalla oli ollut. Ravintoloitsijan näkökulmasta se tarkoitti myös hyvää myyntiä”, Lehtonen naurahtaa.

Mistä jatkaja? 

Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Huittisten Seurahuone toimi aluksi kahvilaruokalana ja matkustajakotina Keskuksen nimellä. Sittemmin samoissa tiloissa istuttiin myös Huittisten käräjiä.

Nykyinen Seurahuoneen rakennus kohosi paikalleen 1963, edellisen liikerakennuksen tuhouduttua tulipalossa.
Samana vuonna maaseuturavintolaan saatiin anniskeluoikeuden Mailis ja Veikko Saarelan toimesta. Se oli harvinaista, sillä siihen aikaan oikeuksia oli vain niin sanotuilla vanhoilla kauppaloilla, kuten Vammalalla ja Loimaalla.

”Tyttäreni Kaisa Lehtonen seurasi minua ravintoloitsijana vuonna 1998, mutta valitettavasti hän joutui luopumaan toiminnasta terveydellisistä syistä 10 vuotta myöhemmin. Omista lapsistani ei siis harmillisesti ole jatkamaan Seurahuoneen toimintaa”, Lehtonen sanoo.

Jouko Lehtonen tietää, että aika ei ole yökerhoille helpoin mahdollinen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla kilpailu kävijöistä on kovaa. Silti miehellä riittää uskoa Seurahuoneen suosion palauttamiseen.

”Nyt kun Seurahuoneen ovet ovat olleet kiinni, joku on jatkuvasti puhumassa, että sitä kaivataan ja se pitäisi saada auki. Ei muuta kuin kokeilemaan, olen valmis antamaan oman tietämykseni ja kokemkseni uuden yrittäjän käyttöön.”

Lue koko juttu keskiviikkona ilmestyneestä Alueviestistä.