Seurakuntapastori toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hankki moottoripyörän

Seurakuntapastori Otso Järvi kertoo omasta rippipapistaan jääneiden hyvien muistojen vaikuttaneen päätökseen hakeutua teologisten opintojen pariin.

1. Kuka olet?
Otso Järvi, 29, seurakuntapastori. Harrastuksiin kuuluvat muun muassa musiikki eri muodoissaan, moottoripyöräily ja miniatyyrit (WH40k).

2. Olet työskennellyt pappina Sastamalassa viime kesäkuusta. Miten olet kotiutunut paikkakunnalle sekä seurakuntaan?
”Hyvin. Sastamala on itselleni aika sopivan kokoinen ja oloinen paikka. Pienisuuri kaupunki, ei suurkaupungin melskettä, mutta ei kuitenkaan tuppukyläkään ja tarvittaessa loputkin palvelut löytyvät Tampereelta.
Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat ottaneet vastaan lämpimästi. Lähetyksen ja kansainvälisen työn työala on minulle uusi ja mielenkiintoinen, mutta myös mielekäs. Paljon uutta opittavaa vielä tältä työalalta löytyy, mutta päivä vain ja hetki kerrallansa!”

3. Miksi sinusta tuli pappi? Entä mikä on parasta työssäsi?
”Lukiossa olin varma, että minusta tulee poliisi, mutta sairastuin lukiovuosina 1. tyypin diabetekseen, joka teki tuon suunnitelman mahdottomaksi. Omasta rippipapista jäi aikanaan positiiviset muistot ja kun jotain uutta piti keksiä, tuntui teologian opiskelu hyvältä ajatukselta. Olin papin ammattia miettinyt ensimmäisen kerran jo oman rippikouluni jälkeen, mutta se jäi muiden suunnitelmien jalkoihin, kunnes se jäi ainoana jäljelle.
Parasta työssä ovat ehkä toistuvat kohtaamiset, esimerkiksi kasteperheiden kanssa. Minulle on aina ollut tärkeää asua työpaikkakunnalla juuri siksi, että siellä kaupan kassalla voi törmätä vaikkapa siihen vuodentakaiseen kasteperheeseen tai rippikoulunuoreen, joilta on mukava kysyä vaikka kuulumisia. Vastaavanlainen kohtaaminen oman rippipappini kanssa aikanaan on suuri syy siihen, että papiksi päätin opiskella.”

4. Sastamalan seurakunnassa on käytetty luovuutta ja järjestetty niin bluesmessu kuin ämpärikirkkokin. Koetko, että kirkon on osattava uudistua pysyäkseen ajassa kiinni?
”Kyllähän se hyvä on elää samaa vuosituhatta muun maailman kanssa. Seurakunnat ovat uudenlaisten haasteiden edessä, kun esimerkiksi omalle sukupolvelleni perinteinen kokoava toiminta ei ole ihan yhtä vahva toiminnan muoto kuin se on joskus ollut.
Vaikka uusia ja erilaisia lähestymistapoja kehitetäänkin, pysyy työn ydin kuitenkin samana: armon ja rakkauden sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen ristinkuolemasta meidän puolestamme.”

5. Mistä ilahduit viimeksi?
”Ei nyt ehkä ihan viimeisin, mutta viimeiset 15 vuotta olen suunnitellut moottoripyörän ostamista ’sitten isona’. Viimeiset 7 vuotta olen ajellut milloin keneltäkin lainatuilta moottoripyörillä. Nyt kuukausi sitten oli vihdoin tilaisuus ostaa juuri sellainen moottoripyörä, jonka ostoa olen suunnitellut jo puolet elämästäni.”

6. Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?
”Poistaisin kostonhalun.”

7. Mikä on rakkain lapsuusmuistosi?
”Varmaankin monet reissut isän kanssa milloin mihinkin. Perheen puutarhassa kasvatettiin pääasiassa kurkkuja ja tomaatteja. Kesälomilla olin usein isän mukana viemässä vihanneksia tukkuun Helsinkiin.
Kun puutarha vaihtui moottoripyörien jälleenmyyntiin, olin useamman kerran mukana Saksassa niitä hakemassa.”

8. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?
”Vakituisen viran myötä mahdollisuus asettua ensimmäisen kerran elämässä.”

9. Entä mikä on parasta Sastamalassa?
”Varmaankin jo mainittu ”pienisuuri kaupunki” kauniin luonnon ympäröimänä.”

10. Terveisesi kuntapäättäjille:
”Tänne tarvitaan koirapuisto!”