“Vaikea vuosi ei hellitä, erilaisten selviytymiskeinojen käytyä vähiin olen päättänyt hakeutua konkurssiin”, kuvailee tuntojaan Puistokadulla sijaitsevaa naistenvaateliike Kaijamaijaa pyörittävä Tiina Laurinolli-Valtanen.
Yrittäjä kertoo lopettamispäätöksen olleen mielessä jo elokuussa, vaatetoimittajat lupasivat kuitenkin tukensa ja joustaa edelleen maksujärjestelyin, joten hän pyörsi päätöksen.
“Mahdottomiin ei kuitenkaan kukaan pysty – ei tällaiselle kaupalle ole enää tilausta Sastamalassa.”
Laurinolli-Valtasen mukaan Kaijamaijan myynti on laskenut reilusti jo viime vuoden marraskuulta, huomattavaa lasku on ollut heinäkuusta lähtien.
“Suuntaus tuntuu jatkuvan, joten nyt on seinä tullut vastaan. Kun tällaisessa taloustilanteessa myynti laskee, valikoimakin pienenee, josta seuraa että ne vähätkin asiakkaat menevät muualle. Tällaisella pienten sarjojen kivijalkakaupalla ei ole varaa kovin suuriin heilahteluihin. Laitan konkurssihakemuksen Pirkanmaan käräjäoikeudelle maanantaina 16. marraskuuta.”
“Aloitan loppuunmyynnin heti. Se jatkunee siihen asti kun konkurssipäätös on lainvoimainen. Tästä päivästä siihen kulunee korkeintaan pari viikkoa.”
Multa pääsi poru!
Multa pääsi pieru!
Voi ei, harmillista.
Sama kohtalo tulee olemaan monella muullakin pikkuputiikilla. Isot ketjut jyräävät. Mutta ehkä tämä on sitä evoluutiota jota voi myös kutsua kehitykseksi. Asiakkaiden ostoskäyttäytymisen vääjäämätöntä seurausta.
Valitettavaa, mutta paikalliset asiakkaat itse tämän yleensä aiheuttavat. Yrittäjä kuvasi aivan oikein tapahtumaketjua. Tämä ei välttämättä ole viimeinen tälläinen kertomus meidän pitäjässä.
Ahneella on paskanen loppu. Lopetin aikoinani käymisen vaatteet oli vanhuksille tarkoitettuja ja pirun kalliita tälläiselle vähäpalkkaiselle.
Ahne ja ahne. Pitää kauppiaankin elää. Vuokra, varasto, palkat, pakolliset maksut, hävikki ja alennukset.
Kuinka paljon luulette, että kauppiaalle jää käteen?
Vammalassa kaikki on aina liian kallista. Ilmaiseksi pitäis saada tai 50% alennuksella.
Huomaa taas kuinka ihmiset eivät tiedä yrittämisestä yhtään mitään!!
Vammalassa käydessäni olen ihaillut näyteikkunasta upeita, kauniita vaatteita. Mutta arjen todellisuus on että suurin osa vanhemmista ihmisistä ei enää tarvitse uusia vaatteita kuin ani harvoin ja nuoremmat hakevat kirpputoreilta kun heillä ei ole varaa muuhun.
Yrittäjävaihdoksen jälkeen ei olisi saanut muuttaa mitään. Ei mitään.
Tsemppiä yrittäjälle jatkossa kovasti toivon!!!
Omistajanvaihdos vaikutti valitettavan paljon valikoimaan.
Surullista. Ja minä tunnen tuon surun. Sitä yrittää jatkaa ja kaikkensa antaa, että yritys toimisi. Mutta ilman ostavia asiakkaita se on mahdottomuus, ellei satu “harrastamaan” liikkeen pyörittämistä. Toivon, että päätös helpottaa ajan myötä. Vaikka sydämessään tietää, että tekee oikean ratkaisun, ei se silti ole helppo. Kaikkea hyvää, Tiina!
🙂 Jo se, että tietää jonkun jossakin ymmärtävän, helpottaa! Kiitollinen kaikista hyvistä sanoista ja tsemppauksista! Sitten vaan kohti uusia koettelemuksia!
Yrittäjän elämä ei ole helppoa sitä vain ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen yrittäjä.
Kuinkahan kauan tämä keppihevos SIRKUS kestää. Poikkesin kerran kaupassa kysymässä keppihevosen hintaa. Sinne jäi kauppaan ja moni muukin tavara.
Taas on joulu tulossa ja lapsille pitäisi jotain ostaa. Ne tenavat kun luulevat että kyllä pukki tuo. Kukahan ne loppujen lopuksi maksaa.
Aika hyvin, myös nykyhallitus häätää asiakkaita pois ostoksilta. Uhataan jos jonkinlaisella “jalkapuulla”, ellei olo maanmatosena ala maittaan. Sipilä ja Stubb tuijottaa vientiteollisuutta, kuin hukkuva oljenkortta. Kuitenkin maksavat asiakkaat toimivat sisämarkkinoilla. Heikko on molempien herrojen tietämys kansantaloudesta. Luulisi osaavien virkamiesten takovan järkeä päähän. Vai ovatko kyseiset herrat kovapäisiä?
Rahaa suomalaisilla on enemmän, kuin koskaan aikaisemmin.
Rahaa on ihan julmetun paljon mutta annan sen kaiken sotaa paenneille lapsille,saavat sitten ostaa jotakin kivaa kiinalaista rihkamaa ja 6 euron pitsaa sukulaisiltaan.Me suomalaiset olemme jo syntyessämme lottovoiton,kyllä sillä pitää tulla toimeen.
Pienellä paikkakunnalla ei ole todellakaan helppo olla pienyrittäjä.Jospa tämän ns.SuurSastamalan kaikki asukkaat ymmärtäisivät käyttää enemmän omia palveluita hyväkseen eikä lähteä merta pidemmälle kalaan. Eihän auto kulje vedellä. Hieman riisiä ja ruusuja. Riisiä se että keskustassa olevilla kauppiailla olisi todella suotuisaa saada yhtenäiset aukioloajat,tässä asiassa kehitys jurraa paikallaan.Ruusuja henkilökohtaisesta palveluhalusta.Tämäpä ei aina onnistu SuurMarketeissa.Uudet Silmälasit tarvitaan avaamaan uuteen kehitykseen!
Joo, ostetaan vaan kassikaupalla kiinassa lapsityövoimalla teetettyä tavaraa enemmän kun on edes tarve … sitten ihmetellään kun itselläkin työt loppuu … On vain yksinkertaista että jos ei kampaaja käytä toisen yrittäjän palveluita niin ei toinen yrittäjäkään tarvi kampaajaa. Kun ei ole yrittäjiä … ei tarvita kohta enää mitään palveluita. Suomi kun ei edes houkuttele turisteja että tulis tarjoilijan ja siivoojan töitä … ai niin eihän ne ketään kiinnosta kun on tuo eroraha, ansiosidonnainen ja kun hyvin keplottelee niin pääsee eläkkeelle … Tuo onni ei kohtaa edes yrittäjää tässä maassa missä kateus ja ahneus antaa rahat mieluummin isojen ketjujen kasvottomille ylipalkatuille jonninn joutaville herroille …