Se oli ystävyyttä ensitapaamisella. Kun Maija-Liisa Uusi-Erkkilä, 82, ja Anna-Liisa Kukola, 90, kohtasivat, löysivät naiset heti yhteisen sävelen.

“Kuinkas kauan me olemme olleet ystäviä? Ainakin neljä vuotta”, kaksikko laskee.

Naiset tapaavat Anna-Liisan kotona Vammalan keskustassa melkein joka viikko, ja jos eivät tapaa, ainakin soittavat.

Anna-Liisan päivät kuluvat pitkälti vuoteessa makoillessa. Vaikka järki leikkaa kuin partaveitsi ja silmissä on huumorin pilke, eivät jalat tahdo kantaa. Hyvinä päivinä hän pääsee kulkemaan rollaattorin kanssa keittiöön kahville ja syömään.

Ystävät löysivät toisensa Anna-Liisan tyttären Marjatta Pirttimäen ansiosta.

“Aloin tarvita apua ulkoilun kanssa, ja Marjatta ryhtyi selvittämään mistä apua voisi saada.”

Kaksikon yhdisti SPR:n Ystäväpalvelu. Maija-Liisa on toiminut ystävänä sen kautta jo 10 vuotta. Auttavaa vapaaehtoistoimintaa hän toteuttaa myös Eläkeliiton Vammalan yhdistyksessä. Ystäviä on ollut vuosien saatossa useita, ja kaikkia Maija-Liisa muistaa yhtä lämpimästi.

“Naapurin rouva aikoinaan esitti, että lähde sinäkin ystäväpalveluun. En ole katunut”, nainen naurahtaa.

Yhteistä aikaa ystävykset viettävät sään ja terveydentilan salliessa ulkoillen. Usein Maija-Liisa työntää Anna-Liisan pyörätuolin torin suuntaan. Samalla hoidetaan kauppa-asiat. Välillä on istuttu pihassa juttelemassa.

“Siinä työnnellessä ei niin paljon jutella, kun liikenne pitää meteliä. Muuten puhumme kaikista maailman asioista.”

Voiko vanhemmalla iällä ystävystyä? Kyllä, toteavat naiset yhdestä suusta.

“Ystävyys on tärkeää kaikenikäisenä, myös vanhempana.”

Sitä, mikä omassa ystävässä on parasta, ei kaksikon tarvitse kauaa miettiä.

“Sinä olet tuollainen ilopilleri”, kehaisee Maija-Liisa.

“Ja sinä niin hyväsydäminen”, Anna-Liisa säestää.