
Pirasen luomutila syksyisenä keskiviikkoaamuna. Nurmi kimmeltää aamukasteessa, ilma on vielä kolea, mutta päivästä on tulossa lämmin ja aurinkoinen. Sauna sauhuaa, muttei mikä tahansa löylypyhättö vaan talkkunasauna. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kupeessa keitellään kohta paikallisen perinneherkun aineksia.
Tiia-Mari Pirasen valmistamat talkkunajauhot tehdään niin kuin ne on tehty ehkä vuosisatoja: suolavedessä keitetyistä omista kauranjyvistä, seassa ripaus hernettä. Keittämisen jälkeinen kuivatus saunassa kestää pari päivää.
Valokuvaaja Mikko Joonan tehtävänä on kuvata ruuan valmistuksen vaiheet, ja toinen kotiseutumies, Marko Vesterbacka, dokumentoi kuvaukset ja kerää tietoja. Kaksikolla on syksyn ja talven aikana edessään vielä monet vastaavat kuvaussessiot ympäri laajaa Sastamalaa.
Kustantaja Vesterbackan, valokuvaaja-graafikko Joonan ja toimittaja Pirjo Silverin toimesta on syntymässä vahvasti visuaalinen ruokaperinnekirja, joka sisältää tietoa Sastamalan alueen ruokakulttuurista.
Kirjantekijöiden mukaan kyseessä ei ole keittokirja eikä ensyklopedia. Teos pyrkii tarjoamaan runsaan ja rehevän kokonaiskuvan perinneruuista, niiden valmistamisesta ja esimerkiksi pidoista, kattauksista ja muusta ruokaan ja juomaan liittyvästä.

Paikallinen ruokakulttuuri yllättää
Millaista on sastamalalainen perinneruoka?
”Siinä yhdistyvät satakuntalaiset, pirkanmaalaiset ja hieman myös varsinaissuomalaiset ruokaperinteet. Eri puolilla Sastamalaa on voitu jo valmistaa jotakin ruokaa toisistaan poikkeavalla tavalla, esimerkiksi tyrvääläisessä ja kiikoislaisessa klimppisopassa on varmasti eroja”, Pirjo Silveri sanoo.
Klimppisopasta puheen ollen, kirjassa sitä valmistaa tunnettu keittiömestari.
”Odotamme mielenkiinnolla millainen soppa ravintolan keittiössä syntyy. Kirja ei katso vain menneeseen, vaan pyrkii myös luomaan uusia versiota vanhoista keitoksista. Kyse on elävästä perinteestä.”
Mikko Joona tuumailee, että kirjaa lukiessaan saattaa kokea yllätyksiä sen suhteen, miten monipuolinen ja rikas paikallinen ruokakulttuuri on.
”Teoksessa liikutaan pitkin poikin Sastamalan kylillä. Kaikkea emme halua etukäteen paljastaa, mutta seuraavan viikon sisällä kuvaamme rosvopaistin tekoa ja leivontahetkeä. Käymme myös Mouhijärvellä Herkkujuustolassa.”
Silverin mukaan entisajan ruoka oli ekologista ja eettistä. Se oli aina lähellä tuotettua ja vaihteli satokauden mukaan.
”Ruoka kiinnostaa ja puhuttaa, ja moni vanha asia on tässä ajassa uudelleen pinnalla. Parhaimmillaan teoksemme kannustaa perinneruokien pariin, maistamaan ja versioimaan niitä, luomaan uusia ruokatrendejä.”
Kirjan idea on lähtöisin Facebookin Tyrvää-ryhmästä, jossa Vesterbacka kyseli viime joulukuussa, millaisista aiheista ryhmän jäsenet haluaisivat lukea. Toiveissa toistuivat useamman kerran ruoka ja kylät.
”Viisaus ei asu yhdessä päässä, ruokaperinnekirja on sastamalalaisten yhteinen asia. Hienoa huomata, että innostusta on ja moni taho on lähtenyt kirjantekoon mukaan”, Marko Vesterbacka miettii.

Millaista on tyrvääläinen varitaikina? Osaisitko valmistaa sitä? Lue koko juttu 12.9. Alueviestistä.
Hakusessa vanhoja valokuvia, reseptejä sekä syöminkeihin liittyviä tarinoita
Ensi kesänä julkaistavaan kirjaan kaivataan vielä materiaalia. Onko sinulla ruokaperinteisiin liittyviä valokuvia tai muuta aineistoa kuten tarinoita tai reseptejä? Ota yhteyttä: pirjo.silveri@gmail.com, marko.vesterbacka@warelia.fi tai mikko@valokuvaus.fi. Aineistoa voidaan skannata Tyrvään Prykissä Marttilankadulla, joten alkuperäisistä dokumenteista ei tarvitse luopua.
Mulla on Satakuntakainen keittokirja vuodelta 1969
Vammalan kirjapaino OY.