Jokaisessa meissä on sanat valmiina. Se, millä tavoin ne tulevat julki, riippuu ihmisestä.

“Yksi maalaa, toinen puhuu. Minä kirjoitan”, toteaa Saara Suihko.

Joensuussa asuva Saara istuu Kahvila KodinSydämen sohvalla ja on kuin kotonaan. Niin hän tavallaan onkin, sillä kahvilan omistaa Saaran isosisko Elina Honkamäki. Vaikka vaatteita peittää kahvilan esiliina ja Saara pyörähtää tämän tästä keittiön puolella, ei hän ole tullut Joensuusta asti kiireavuksi.

Saara kirjoitti torstaina kahvilan asiakkaille runoja.

Mistä tiesit tänne tulla?

Unelmasta alkusi saanut

pieni ja ihmeellinen aarteemme.

Pienten käsiesi suojassa 

keinuu elämän ensi henkäys. 

Uinu kehdossa rakkautemme

sinä pieni poika lokakuun.

Tällainen teksti syntyi ensimmäiselle asiakkaalle, pienen pojan tuoreelle mummolle.

“Olen kirjoittanut aina, jopa kauppakuittini ovat täynnä kirjoittamaani tekstiä. Sanat vain tulevat ilman, että joutuisin pusertamaan.”

Runot syntyvät usein pienistä arkisista tilanteista, kuten ihmisestä kerrostalon ikkunassa tai äidistä, joka pitää poikaansa kädestä bussiasemalla.

“Mieleni ottaa ikään kuin kuvan tilanteesta, joka on pakko kirjoittaa ulos.”

Elämän palasia. Sellaisiksi Saara runojaan kuvaa. Teksteihin on puristunut moni surullinen asia elämässä.

“Kriisin keskellä runot ovat kuin kyyneliä – joskus vuoropuhelua elämän ja kuoleman kanssa.”

Saara toivoo, että kaikki löytäisivät itselleen sopivan tavan tuoda tunteitaan julki, etteivät ne jäisi mytyksi sisimpään.

Lausujaksi Saara ei itseään miellä. Siksi hän ei kahvilassakaan lausu kirjoittamiaan tekstejä kaikkien kuullen, vaan runoon aiheen antanut saa kuulla sen kahden kesken. Hän kertoo olevansa nöyrä ja vaatimaton.

“Suurin kiitos on saada ihmiseltä hymy tai halaus kiitokseksi runosta. Vain murrettu leipä on yhteinen, sanoi äitini. Sanojen jakaminen on minulle leivän murtamista.”

Saaran runoja voi lukea Facebookissa Sanojen saartama -sivulla.