Sastamalan seurakunnan kappalainen Jouni Pihlajamaa kertoo, ettei ole koskaan kyseenalaistanut perinteisiä kristillisiä oppeja.

”Siksi ei ole tarvinnut hapuilla, ja siitä on vapautunut valtavasti energiaa”, hän miettii.

On Pihlajamaalla silti ristinsäkin pappina ollut.

”Minulla on kova itsekritiikki, ja olen kärsinyt ujoudesta. Se on ollut yksi kipuilun aihe”, hän paljastaa.

Aika ja vuodet ovat kuitenkin tuoneet helpotusta jännitykseen, ja rohkeus olla ja puhua suuressakin ihmisjoukossa on kasvanut.

”Nykyään jopa pidän esiintymisestä”, hän toteaa.

Pihlajamaa on yksi Sastamalan seurakunnan pitkäaikaisimmista työntekijöistä, mutta eläkepäivät häämöttävät nyt tämän kuun lopussa.

”Edessä on uusi, kutkuttava elämänvaihe ja mietinkin jo, miten voin toteuttaa pappeutta jatkossa. Pappeus on kuitenkin elinikäinen kutsumus”, hän muistuttaa.
Pihlajamaa on suunnitellut osallistuvansa entistä enemmän ainakin kotiseurakuntansa Nokian toimintaan, mutta ilmoittanut myös Sastamalan seurakunnalle olevansa käytettävissä esimerkiksi sairauslomien sijaisena.

Lääketiedekin kiinnosti

Pihlajamaa vihittiin papiksi 29.12.1985 Tampereella, joten 40 vuotta pappina tulee täyteen loppuvuodesta. Ennen kuin hänet valittiin Kiikan kirkkoherraksi vuonna 1993, hän toimi pappina Somerolla, Lopella, Janakkalassa, Hollolassa ja Ikaalisissa.

Uskonnot ja hengelliset aatteet ovat Pihlajamaata kiinnostaneet niin kauan kuin hän saattaa muistaa, mutta teologian opinnoista hän innostui todenteolla vasta lukion loppuvaiheessa hänen löydettyään oman paikkansa seurakuntanuorissa.

”Lääketiedekin kiinnosti, mutta sairastuin kunnolla ennen lääkiksen pääsykokeita”, hän kertoo.

Yksi Pihlajamaan uran ehkä haasteellisempia vaiheita oli se, kun seurakuntaliitosten myötä Kiikan seurakunta liittyi Sastamalan seurakuntaan vuonna 2009. Pihlajamaasta tuli Sastamalan seurakunnan kappalainen, ja seurakuntalaiset harmittelivat, kun ennen niin aktiivinen toiminta Kiikassa väheni tai peräti loppui.

”Asiaa ei ollenkaan helpottanut, että seurakuntien yhdistymistä ohjanneen työryhmän vetäjä rovasti Osmo Ojansivu jäi siinä yhteydessä eläkkeelle. Seurakuntien yhteen hitsaamisessa oli paljon haasteita, ja lähtökohdat Sastamalan seurakunnalle olivat aika huonot. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut”, hän pohtii.

”Kateeksi ei käy seurakunnan nykyistenkään päättäjien työtä, sillä seurakunnat painiskelevat samanlaisten ongelmien kanssa kuin kaupungit ja hyvinvointialueet, eli rahaa ei ole riittävästi, kun taas seiniä on liikaa.”

Seurakuntataloista luopuminen on Pihlajamaan mukaan harmillista, ja surutyötä tehdään pitkään.

”Silti olen vankasti sitä mieltä, että yksi seurakuntatalo Sastamalan kokoisessa seurakunnassa pitäisi olla”, hän toteaa painokkaasti.

Maailma, ja kirkko, ovat muuttuneet

Maailma, ja samalla myös kirkko, on muuttunut kovasti sinä aikana, jona Pihlajamaa on toiminut pappina.

”Nykyään kirkon piirissä ollaan ehkä liiankin varovaisia ottamaan kantaa asioihin. Näen, että kirkolla tulisi olla aktiivisempi rooli keskustelun herättäjänä, sekä voimakkaampi itsetunto ”, hän pohtii.

Pihlajamaa on havainnut selkeästi senkin, että seurakuntalaisten osallistumisaktiivisuus on laskenut merkittävästi.

”Toisaalta kirkon piirissä on kehitetty uudenlaisia mahdollisuuksia tavoittaa seurakuntalaisia esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Sekin on vapauttavaa, että kristittynä olemisen tapoja on nykyään paljon enemmän”, Pihlajamaa toteaa ja muistuttaa samaan hengenvetoon, että kaikissa tapauksissa sosiaalinen media ei kuitenkaan ole pelastaja.

”Aitoja kohtaamisia sillä ei voi korvata ja välillä olen hyvin huolissani ihmisten, varsinkin nuorten, yhdessäolotaidoista.”

Matkailua maailmalla ja kotimaassa

Matkailu on yksi Jouni Pihlajamaan ja hänen Pirkko-vaimonsa intohimoista, ja eläkepäivien lähestyessä mies on googlaillut tietoja senioreiden interrail-kortista.

”Vaikka olemmekin liikkuneet paljon Euroopan eri kohteissa, tällainen leppoisa meno junilla kiinnostaisi”, hän kertoo.

Matkat ovat vieneet pariskuntaa usein myös Eurooppaa kauemmaksi, ja mieliinpainuvimmiksi kohteiksi hän luettelee Nepal-Bhutanin sekä Brasilian kiertomatkat, Afrikan safarit sekä Seychellien saarikierroksen.

”Mutta on meillä täällä Suomessakin upeita kohteita, ja ihan Pirkanmaallakin. Tykkään kovasti kiertää kansallispuistoissa ja valokuvata”, hän kertoo.

Pihlajamaat käyvät ahkerasti myös erilaisissa kulttuuririennoissa, kuten teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä, niin aika ei varmasti käy pitkäksi eläkkeelläkään.

”Ja sitten on aikaa ja energiaa enemmän myös järjestötoiminnalle, sekä kodin remontoinnille ja puutarhanhoidolle”, Jouni Pihlajamaa naurahtaa.

Jouni Pihlajamaan lähtöjuhlaa vietetään Kiikan kirkossa tulevana sunnuntaina 9.3., jolloin messun jälkeen on tarjolla myös kirkkokahvit.