100-vuotias Aune: ”Liikaa ei kannata hötkyillä”

”Onneksi on näitä valokuvia”, tuumii Aune.

Alueviestin Käsi sydämellä -juttusarjassa kysymyksiimme vastaa 100-vuotias Aune Kankaanpää.

1. Kuka olet?

”Aune Kankaanpää, 100 vuotta. Olen sosiaalinen ja periksiantamaton. Sukulaisten ja hoivakodin henkilökunnan mukaan vahva persoona. Olen työskennellyt elämäni aikana ainakin kirjanpitäjänä, kerhoneuvojana ja suurtalouskeittiön emäntänä.

Lapsuuden perheeseeni Sammaljoen Kankaanpään talossa kuuluivat isä, äiti sekä neljä sisarusta: kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Minä olin lapsista toiseksi vanhin. Minulla ei ole omia lapsia, mutta kahdella sisaruksellani on, joten heille olen täti.”

2. Mistä ilahduit viimeksi?

”Keskiviikkona Taimintuvalla vietettiin syntymäpäivääni. Kävi paljon vieraita, sain kukkia, kakkukahvit, paljon onnitteluja ja suukonkin poskelle. Olen aina tykännyt juhlien järjestämisestä.”

3. Mikä saa sinut ärsyyntymään?

”Asiat katoavat nykyään mielestä. Se harmittaa. Pitäisi kirjoittaa kaikki ylös silloin kun vielä pystyy. Viisi vuotta sitten kirjoitin omaelämäkerrallisen kirjan nimeltä Kankaanpään tarina. Kirjaa ei ole vielä oikoluettu ja siitä puuttuu valokuvia, mutta toivottavasti joku saattaa sen joskus valmiiksi.”

4. Mitä elämänohjeita antaisit nuoremmille ihmisille?

”Kannattaa opiskella kaiken ikää ja kehittää itseään. Minäkin olin 90-vuotiaana vielä tietokonekurssilla. Olen harrastanut myös kädentaitoja, kirjoittamista, kielten opiskelua, runonlausuntaa, sukututkimusta ja ollut elokuvissa avustajana.

Kovasti ihmisillä on kiire. Liikaa ei kannattaisi hötkyillä. Niin se elämä menee ja me siinä mukana.”

5. Mikä on pitkän iän salaisuus?

”Geenit vaikuttavat, mutta liikunta on todella tärkeää. Olen aina pitänyt erityisesti voimistelusta, nuorena opiskelin Vierumäen opistollakin liikunta-alaa, mutta sitten tuli sota ja loppui nuoruus. Sodan jälkeen oli muuta mielessä.”

6. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?

”Vanhojen muistelu. Onneksi on valokuvia, joita katsella. Silloin lapsuusmuistojakin palaa mieleen. Pidän runoista, Alpo Noposen Mahdoton ratkaista on suosikkini, osaan siitä pitkät pätkät ulkoa:

Se on ystävä, ratkaista mahdoton,
minä aikana ihminen kaunein on…
Valokummulla suojatun kotimäen
Hänen lapsena leikkivän ensin näen
Sinitaivaan puhtaus silmissään,
Sulot kutrit kullasta ympäri pään.
Elon nuoren siinä on aamunkoi,
Jota päivä kaukainen purppuroi.”

7. Kertoisitko jonkin lapsuusmuiston?

”Meillä oli iso talo, laajat viljelysmaat ja kaunis puutarha. Aina oli paljon töitä, perunajauhoja tehtiin myyntiinkin. Myöhemmin, sotavuosina leivottiin ruisleipää rintamalle. Mutta lehmien lypsäminen oli myös harrastus. Isä haki minut aina koulusta, se oli minulle tärkeää.”

8. Ketä henkilöä arvostat? Miksi?

”Olin isän tyttö, aina isän kannoilla. Isäni oli hieno mies, häntä minä arvostan. Jos isä oli poissa, oli onnetonta.”

9. Mikä on mielestäsi parasta kotikaupungissasi?

”Täällä on turvallista asua. Sastamala on hyvä kaupunki.”

”Valokuvia otettiin 1920-luvulla harvoin. Tässä kuvassa minua harmittaa, ehkä sen vuoksi, että isä ei päässyt kuvaan.”

4 vastausta artikkeliin “100-vuotias Aune: ”Liikaa ei kannata hötkyillä””

Kirjoita vastaus

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>