Entisessä Uotin talon pihapiirissä, taiteilija Veli-Pekka Bäckmanin ja hänen eläinlääkäri-vaimonsa Terhi Ihalaisen hoteissa, Sastamalan Varilassa asustaa kaksi vekkulia vuohta. Paavali, 4 kuukautta, ja isoveli Peeveli, 5 kuukautta, ovat uteliaita otuksia.
Peeveli tulee tykö ja haluaa syliin, selvästi ihmisrakas tapaus. Talvikenkieni somistekarva kiinnostaa sitä, ja se haluaa syödä kengännauhani. Pienempi pukkipoika, Paavali, ei ole ihmisistä ihan niin kiinnostunut, mutta nuuskii kättäni ja antaa rapsuttaa itseään korvan takaa.
Bäckman on oppinut tuntemaan vuohen älykkäänä ja seurallisena eläimenä.
”Parasta vuohessa on uskollisuus. Ehkä se siinä muistuttaa koiraa. Vuohi on myös helppohoitoinen ja syö lähes kaikkea kasviperäistä.”
Eläimet ovat inspiroineet taiteilija Bäckmania jo vuosia. Ne auttavat häntä saamaan ajatukset pois arjen hullunmyllystä. Joulu on Bäckmanille viattomuuden aikaa, lasten ja eläinten juhla.
”Joululaulut ja pukkipoikien touhujen seuraileminen virittävät joulutunnelmaan. Eläimet ovat viattomia, ja minulle joululaulut edustavat samaa mielen puhtautta.”
Bäckmanin mukaan joululaulut laittavat ajattelemaan kaikkea kaunista, ne yhdistävät ihmisiä.
”Maailma ympärillä kuohuu, on sotaa ja väkivaltaa. Elämä on selviytymistä, ja ihminen on tehnyt monesta asiasta vaikeaa itsellensä. Joululaulut ja eläimet muistuttavat meitä jostakin syvästi inhimillisestä hyvästä.”
Eläimet ei murehdi turhista. Kun on mahdollisuus viettää aikaa eläinten kanssa, pääsee irti monesta turhasta asiasta, miettii Bäckman.
Muistolehto eläimille Sastamalaan?
Leikkisät pukkipojat eivät ole Bäckmanin ja hänen perheensä ensimmäisiä vuohia. Kesäkilejä Isakia ja Gabrielia seurasivat pysyvät lemmikit Lakana ja Pakana. Kuttujen sijaan Bäckman on halunnut urosvuohia, sillä kilipukeista on ihmiselle vähän varsinaista hyötyä. Monen pukin kohtalo on kuolla jo syntymän jälkeen.
”Halusimme antaa kodin niille, jotka olisi muuten turhana hävitetty. Täällä ne saavat olla ja katsella maailmaa.”
Pakanan elonpäivät tulivat päätökseen viime kesänä. Tuolloin lemmikkinsä poismenosta surullinen Bäckman suunnitteli pukille hautamonumenttia omaan pihapiirinsä. Sittemmin hän on alkanut miettiä laajempaa kokonaisuutta, eläinten hautuumaata ja pienikokoista kappelia.
”Löytyisiköhän Sastamalasta talkoohenkeä ja sopivaa paikkaa muistolehdolle?” Bäckman miettii.
Bäckman näkee eläimet kanssaluotuina, joiden elämä on sinällään arvokas ja merkityksellinen. Hän ajattelee, että eläimillä on omanlaisensa yhteys luojaan.
Hän visioi muistopaikan läheisyyteen laidunaluetta ja laitumelle vuohia, onhan Tyrvää ollut tunnettu kuttupitäjä. Paanukattoinen kivinen kappeli voisi toimi sateensuojana laitumen eläimille.
”Ehkäpä näin erikoisella paikalla voisi olla matkailullistakin arvoa.”
Punapartaiset pukkipojat
Paavalin ja Peevelin kotitalon pihaa koristaa jo valaistu kuusi. Eläimet eivät ihmisten jouluhössötyksistä perusta, mutta juhlan kunniaksi on pukkipojillekin luvassa jotakin erityistä.
Jouluna Paavali ja Peeveli saavat ensi kertaa lämpöistä inkiväärijuomaa, Virtamies Bäckmanin limonaaditehtaassa kun jää joka satsista aina vähän ylimääräistä kattilan pohjalle. Tiedä vaikka inkiväärijuoma toimisi myös vuohilla flunssan torjuntaan.
”Ja tietenkin he saavat rosollinjämät punajuurimehuineen, joka tuskin kukertaa mustien poikien pikku parroissa yhtä mehukkaana kuin Pakanalla, jonka pinkki jouluparta oli aika mainio”, Bäckman nauraa.
Katso video:
laitetaanko ne lihoix joulux ?
Mahtaakohan tämäntyyppisiä lemmikkejä saada haudata ihan minne vaan? Eläintautiriski on aikamoinen, jos kalmiston vieressä käyskentelee vainajien lajitovereita.
Evira on määritellyt raatojen hävittämistavan mikä tehdään tietyissä varta vasten kehitetyissä laitoksissa.
Tuhkaus on varmaan yksi vaihtoehto mitä näkyy tehtävän jonkun verran,en ole kyllä kuullut hevosten tuhkaamisesta.