Lauantaiaamu Punkalaitumella, metsästysseurue Kotkan kodalla. Ulkona on vielä hämärää, kun miehet pakkautuvat sisälle kotaan käskynjakoon. Tiedossa on ajojahtia peuralle.
Jahtipäällikkö Vili Hukkanen kertoo jahtipäivän suunnitelman tällä kerralla myös englanniksi, sillä jahdissa on mukana kuuden miehen seurue Islannista.
Hukkanen ja joukko hänen vanhoja metsästystovereitaan oli viime syksynä hanhijahdissa Islannissa, ja nyt he halusivat tarjota jahti-isännilleen vastavierailun Suomeen ja peurajahtiin, joka järjestettiin Kotkan avustuksella.
Islantilaisseurueesta viisi on vieraillut Suomessa aiemminkin, mutta vain yksi heistä on ollut mukana peurajahdissa. Tiedossa on siis uusia, jännittäviä jahtikokemuksia.
Hukkanen käy läpi turvallisuusasiat tavallista tarkemmin, jotta ulkomaalaisille vieraillekaan mikään kohta ei jää epäselväksi.
”No niin, malttakaapas nyt kaikki kuunnella loppuun saakka”, hän joutuu välillä ohjeistamaan maanmiehiään. Osalla on jo kova kiire passipaikoille.
”Peuroja täällä riittää”
Kotka on yksi Punkalaitumen viidestä metsästysseurasta. Pienehkössä seurassa on parikymmentä jäsentä, 2400 hehtaarin metsästysmaat ja 75 peuralupaa Punkalaitumen kaikkiaan 1200:sta luvasta.
”Peuroja täällä tosiaan riittää, voidaan perustellusti puhua Punkalaitumen peuraparatiisista – tai -helvetistä”, Hukkanen toteaa.
Vaikka Kotkankin saamat peuraluvat ovat vuosittain lisääntyneet, ei kanta ole harventunut riittävästi.
”Siksi tänäänkin ohjeistuksena on ampua lähinnä naaraita ja vasoja. Lisäksi keskitämme jahtia alueille, joissa tapahtuu eniten peurakolareita.”
Peurajahti on paitsi kurinalaista, myös työlästä hommaa. Siksi Kotkakin ottaa mielellään seuran ulkopuolisia henkilöitä vierasjahteihin. Kiintiöpeurat pitäisi saada kaadettua määräaikaan mennessä.
Metsästyskulttuurien vaihtoa
Yksi punkalaitumelaisiin jahtialueisiin viime vuosien aikana hyvin tutustunut on kuopiolainen Pauli Dahlqvist. Hänen kotikonnuillaan ei peuroja ole, hirviä kylläkin. Dahlqvistin mukaan metsästysseurue Kotka vie hyvin eteenpäin sanomaa metsästyksen ja riistanhoidon merkityksestä, nuoria unohtamatta.
Vili Hukkanen kertoo, että viimeksi joulukuun lopussa he olivat mukana nuorten Metso-leirin järjestelyissä.
”Lisäksi kaikki punkalaitumelaiset nuoret pääsevät halutessaan tutustumaan metsästykseen harrastuksena”, Hukkanen vinkkaa.
Liiketoimintaa vierasjahdit eivät seuralle ole, sillä päivämaksu on parikymmentä euroa per metsästäjä.
”Eihän sillä kateta edes jahdin vaatimia järjestelykuluja. Lähinnä kyse on metsästyskulttuurien vaihdosta varsinkin ulkomaalaisten metsästäjien kohdalla”, Hukkanen miettii.
”Maanomistajille pitää antaa kiitosta siitä, että heidän ansiostaan tällainenkin toiminta on mahdollista”, mies lisää.
Majapaikkana huikea Huilis
Islantilaiset Steinar Sveinsson, Björgvin Kristjánsson, Karl Jónsson, Árni Valdimarsson, Ragnar Arnarson ja Guðmundur Gunnarsson viettivät Suomessa pitkän viikonlopun peuran metsästykseen tutustuen. Ohjelmassa oli sekä kyttäys- että ajojahtia.
Miehistä ainoastaan Steinar Sveinssonilla oli kokemusta peurajahdista, muille kyseessä oli uusi ja eksoottinen kokemus.
Kotimaassaan kuusikko on innokasta eränkävijäsakkia: he kalastavat, linnustavat sekä metsästävät villiporoja.
”Villiporoja metsästetään hiipimällä, joten se eroaa täysin suomalaisesta peuran metsästyksestä, jossa koirilla on tärkeä rooli”, miehet kertovat.
”Oli hieno nähdä, miten tehokkaasti Jussi Roukan mäyräkoirat toimivat metsällä”, Steinar Sveinsson ihastelee.
Islantilaiset vieraat olivat tietoisia myös siitä, että Suomessa jotkut tahot kritisoivat metsästystä puutteellistenkin faktojen valossa. Islannissa metsästystä sen sijaan kuulee miesten mielestä harvoin yleisesti arvosteltavan.
Islantilaiset majoittuivat retkensä ajan Huittisissa sijaitsevassa hyvinvointi- ja elämyskeskus Huiliksessa, jossa he nauttivat niin aamiaiset kuin illallisetkin.
Erityislaatuinen paikka oli miesten mieleen. ”Tämähän on kuin Lapissa”, he juttelivat.
Huilista vuodesta 2013 isännöineet Kati ja Marko Vaahtera ovat tottuneet kuulemaan Lappi-vertauksia ennenkin.
”Ei Etelä-Suomesta taida ihan tällaista vastaavaa paikkaa löytyäkään”, Marko Vaahtera toteaa ja lisää, että heiltä ei puutu kuin ne tunturit.
Islantilaiset eivät suinkaan olleet ensimmäisiä ulkomaalaisia metsästysvieraita Huiliksessa. Heitä on ollut muun muassa Belgiasta, Saksasta ja Japanista asti.
”Teemme monipuolista yhteistyötä metsästysseura Paukun kanssa. Sen lisäksi järjestämme erilaisia tapahtumia tilauksesta, esimerkiksi tyky-päiviä ja perhejuhlia ”, Kati Vaahtera kertoo.
