Keikyän riippusiltaa ihasteltiin runsas viikko sitten lauantaina. Pikkupakkanen ja aurinko hellivät kävelijöitä. Uhkeata siltaa ihmeteltiin ja kummasteltiin sillalta avautuvan maiseman kauneutta. Hieman pohdittiin myös, että kestääkö silta. Pieni huojunta ei häirinnyt, eikä pelottanut.

Silti silta on heikossa kunnossa. Rapistunut maali iskee silmiin kaikkialla. Kovin mukavilta eivät myöskään näytä puuosiin kasvaneet sammaleet, tai jäkälät. Ne imevät kosteutta, joka eittämättä siirtyy kymmeniä vuosia vanhoihin puisiin rakenteisiin. Kosteus taas tuo ilmiselvästi ongelmia puun kestävyyteen. Jollakin aikavälillä mätäneminen ja lahoaminen ovat edessä. Kasvusto kertoo siitä, että aivan lähiaikoina silta ei ole kokenut edes puhdistus- ja maalaustöitä.

Silta siis kaipaa remonttia, jota nyt on mietitty muutamia vuosia. On tehty selvityksiä, joissa todetaan korjaustarve. Sastamalan kaupunki etsii parhaillaan rahoituskumppaneita sillan ehostukseen. Valtio ei ainakaan toistaiseksi ole ilmoittautunut avustajaksi. Sääli. Jos silta jää vielä vuosiksi rempalleen. Se tietää korjauskustannusten nousua.

Niin. Maanantaina Sastamalan valtuustossa tehtiin valtuustoaloite selvityksestä joka tähtäisi vesireitin avaamiseen Hämeenlinnaan saakka. Aloitteen teki kristillisten Petri Kulju, mukana myös kokoomus. Tuo tietäisi Melon voimalan ohittamista jollakin tavoin, ehkä kanavalla kallioiden läpi. Miljoonien hanke, joka kyllä hyödyttäisi Sastamalan matkailua merkittävästi.

Aivan uusi tuo ajatus ei ole. Kuten ei sekään, että lohia on haviteltu takaisin Kokemäenjokeen vuosikymmeniä. Esteenä ovat useat voimalaitokset, jotka kaipaisivat oikeasti toimivia kalaväyliä. Miljoonien hanke sekin.

Hinnoistaan huolimatta molemmat ovat kannatettavia haaveita. Niitähän pitää olla.