Pienestä autoliikkeestä kasvoi miljoonabisnes – ”Tein töitä myös perheeni tulevaisuuden puolesta”

Pitkäaikaisia levorantalaisia ja Ford-miehiä: Lasse Wallin, Aulis Ylönen ja Kai-Lasse Wallin.

”Tämä on näky, jossa silmä lepää. On siinä autoja kerrakseen”, tuumii Lasse Wallin, 84, katsellessaan ympärilleen Levorannan Autoliikkeessä.

Työuransa Levorannassa tehnyt ja myös yrityksen osakkaana ollut Wallin muistelee, miten 1960-luvulla kauppaa tehtiin valtiovallan ehdoilla; sitä myytiin, mitä myyntiin saatiin.

Nyt valikoimaa riittää ja toimitusajat ovat huomattavasti lyhyemmät.

”Muistan, kun vuonna 1989 myin asiakkaalle Fiestan, joka sitten tuli liikkeeseen melkein parin vuoden odotuksen jälkeen”, Levorannan toimitusjohtaja Aulis Ylönen hymähtää.

Isänsä jalanjäljissä Levorantaan aikoinaan tullut Kai-Lasse Wallin toteaa, että tarjontaa autokaupassa on jo niin paljon, että kohta on keksittävä jotakin uutta. Otetaan 60-luvun konstit käyttöön, toteaa hallintopäällikkö.

Isä-Wallin muistaa hyvin jalkautumiset maaseudulle. Isäntien kanssa käytiin hieromassa niin traktori- kuin henkilöautokauppaa. Siinä kahvia kului ja oli kauppiaan vatsa koetuksella. Onpa Wallin traktorikaupan kylkiäisenä joutunut asiakkaalle heinätöihinkin.

”Vanhat tyrvääläiset isäntämiehet olivat melkoisia persoonia ja tarkkoja rahan perään, vaikka eräskin isäntä aina muistutteli, että tuussenia kyllä riittää”, hän naurahtaa.

Levorannan työntekijöitä vuonna 1930. Moottoripyörän takatelineellä Erkki Levoranta, joka perusti yrityksen Niilo Vileniuksen kanssa vuonna 1929. Kuva: Levorannan 90-vuotishistoriikki Meidän tiemme.

”Olemme Ford-miehiä kaikki”

Vaikka aika on toinen, on autokaupan ydin pysynyt Aulis Ylösen mukaan samana.

”Samanlaisia raportteja ja paperitöitä joutuvat Wallinitkin värkkäilemään, isä vaan teki kynähommina sen kaiken, minkä poika hoitaa tietokoneella.”

Muutakin yhteistä Ylönen pitkäaikaisista levorantalaisista keksii. He ovat molemmat olleet töissä useimmiten jo kuudelta aamulla.

Yksi yrityksen menestystekijöistä on ollut ja on edelleen ahkera ja työhönsä sitoutunut henkilökunta. Ylönen toteaa, että 90-luvun lamavuosina kaikki joustivat ja painoivat pitkää päivää.

”Olen uhrannut ison osan elämästäni autokaupan alttarille. Perhe-elämämme kärsi, enkä ollut läsnä lastemme, Anu-Marian ja Laura-Katin, lähestyessä teini-ikää. Tein töitä myös perheeni tulevaisuuden puolesta. En osaa sanoa, teinkö oikein vai väärin”, Ylönen pohtii.

Wallinien mukaan Ylönen on aina johtanut omalla esimerkillään, lattiatasolta. Aulis tekee samaa työtä kuin kaikki muutkin myyjät.

”Meitä yhdistää se, että olemme tietysti Ford-miehiä kaikki, minun tuttipullossanikin luki Ford”, Kai-Lasse Wallin naurahtaa.

Ylönen komppaa toteamalla, että hänen Teknillisen opiston matrikkeliinsa on kirjattu kaksi asiaa: Aulis ei ymmärrä muusta kuin Fordeista, eikä mene ikinä naimisiin.

”Tuo jälkimmäinen meni ihan pieleen, sillä olin opiskeluporukasta se, joka avioitui ensimmäisenä. Minulla oli selvät sävelet heti Leilan tavattuani”, hän kertoo.

Levorannan uusi myyntitykki Aulis Ylönen 1980-luvun alussa torin laidan autohallissa. Taustalla traktorimyyjä Heikki Suontausta. Levorannan Autoliike Oy:n osakas Ylösestä tuli vuonna 1986 ja toimitusjohtaja 1990. Kuva: Meidän tiemme -kirja.

”Virheisiin ei ole varaa”

Levorannan Autoliike on pitänyt pintansa yhdeksän vuosikymmentä. Yrityksen ikä on kunnioitettava alalla, jossa 20 vuoden ikään pääseminenkin on jo saavutus.

”Autokaupassa kaikki ei ole itsestä kiinni. Verottajan ja valtion linjausten lisäksi on tärkeää, että edustamallasi automerkillä menee hyvin”, Ylönen sanoo.

Hän jaksaa muistuttaa autoalan herkkyydestä. Katteet ovat pieniä ja liikevaihdot suuria. Virheisiin ei ole varaa.

Wallinit korostavat, että yrityksen vahvuus piilee paikallistuntemuksessa. Pitkäaikaiset asiakassuhteet ovat kaiken perusta.

Suomen palkituin Ford-kauppias Ylönen tietää, että autokaupassa on kyse paljon muustakin kuin vain yhden auton myymisestä.

”Auton ostaminen on asiakkaalle usein asunnon jälkeen elämän toiseksi kallein hankinta, joten myyjän täytyy olla nöyrä asiakasta kohtaan. Asiakkaan täytyy tuntea, että myyjä välittää ja haluaa auttaa. Myyjä on päässyt asiakassuhteessa pitkälle, jos hän tietää jotain asiakkaan harrastuksista, arvoista ja ajatuksista.”

Lue koko juttu 20.3. Alueviestistä.

    • Hohhoijaa

      Tärkeintähän perus tyrvääläiselle on haukkua paikallista yritystä tai yrittäjää.. varmasti kaikki tehty päin peetä koko 90-vuotta ja sinussa ei varmasti mitään vikaa ole.

  • Nimetön

    Ford on hevoskärryistä kehitelty versio , nykyään romurautaa syötetään tunneliin ja fordeja tulee toisesta päästä ulos .

    • Nimetön

      Kaikki autonvalmistajat käyttävät jossain määrin kierrätysmetalleja. Eipä tuo nyt mikään kummallisuus ole.

      • Nimetön

        Käyttävät kierrätysmetalleja ja kyllä ostaja tässä tapauksessa sen uskookin varsinkin jos johtaja itte sen sanoo.

    • Nimetön

      Jos asiakaspalvelusta puhutaan niin suurin osa automyyjistä ei tiedä kyl siitä mitään. Aulis voi kyllä olla toista maata.

  • Nimetön

    Levoranta on parasautokauppa Ford parhaita autoja ja Aulis Ylönen hyvä mies parhaast päästä !!

  • Nimetön

    Täysin öykkäri,itteensä täynnä.Ei noin isonfirman johtaja juorua Esso-Shellillä.iltoja.

    • Nimetön

      Minkä kokoisessa firmassa kulkee raja? Kerro esim. mikä pitää olla liikevaihto, ettei enää voi käydä Shellillä

      • Teija Anttila

        Toyota on paras auto..Foordia en todellakaan ostaisi..mutta hyvä että edes joku autoliike Vammalassakin menestyy…

  • Nimetön

    19.3.2109 22:35 mennessä seitsemän kommenttia, mistä vain viimeinen pääsisi peruskoulun äidinkielen kokeesta läpi, Kuusi ensimmäistä reputtaisivat. Kertoo kommentoijien tasosta ja osaamisesta.

    • Nimetön

      Seitsemällä ensimmäisellä lukihäiriöistä viis lienee sentään ajokortti, jonka saa kun tuntee liikennemerkit ja -säännöt ajokortin ajokokeessa ja osaa laittaa rastit oikeaan ruutuun kirjallisessa kokeessa.. Ei siihen ainakaan kiitettävää arvosanaa vaadita peruskoulun äidinkielen numeroksi, jos sitä vaadita täällä yleisönkirjoituksissaan? Autonhan jokainen voi ostaa rahalla, osasi sitten kirjoittaa tai lukea ollenkaan? Ensimmäinen oma autoni oli Ford. Ostin sen Ylösen isältä, en Levorannasta, jossa kyllä kävin autokoulun. Nykyisinkin ajan Fordilla, en toki enää samalla, ja tässä välissä on ehtinyt kulua useita vuosikymmeniä ja myös muita automerkkejä on tullut omistettua ja käytettyä useita.

      • Nimetön

        Kyllä hirvittää kevytautolla ajeleva alaikäinen, joka on suorittanut osan ”opistaan” virtuaalisesti ja ehkä ilman liukkaan kelin harjoittelua…Kotikadullani posottaa kuulokkeet korvilla jo nyt mopoautoilijoita, jotka ei sivulleen vilkuile, vaan luulevat joka kadun olevan etuajo-oikeutettuja.

  • Nimetön

    Fordilla pääsee perille ja hinurilla takaisin , korjaamoiden onni ford ja tonni .

  • gj

    no kyl mä ennen foortin ottasin ku ooppeli,suulissa 30v vanha escort,päällepäin ihan ok,,,,,

Kommentointi ei ole käytössä.