Viime eduskuntavaaleissa kolme paikallista ehdokasta keräsivät Sastamalasta yhteensä vajaat 8 000 ääntä. Yksikään ei päässyt eduskuntaan vain sastamalalaisilla äänillä. Tarvittiin huomattavaa vetoapua pirkanmaalaisilta naapurikuntien äänestäjiltä. Sitä apua tuli, ja se näkyi selkeästi vaalien lopputuloksessa, joka ei suinkaan ollut suvereeni. Kaikki kolme sastamalalaista pääsivät eduskuntaan varsin niukilla äänieroilla rannalle jääneisiin kilpailijoihinsa nähden.
Tulevissa huhtikuun eduskuntavaaleissa taistelu eduskuntapaikoista on paikallisesti vielä tiukempaa. Ehdokkaita on nyt merkittävästi enemmän kuin viimeksi. Ja sehän on hyvä asia, että demokraattinen päätöksenteko valtakunnan tasolla kiinnostaa ihmisiä. Hattua pitää nostaa kaikille ehdokkaille, jotka asettavat itsensä äänestäjien arvioitaviksi.
Suuri ehdokasmäärä tekee sastamalalaisittain sen, että paikalliset äänet jakaantuvat viime kertaa isommalle joukolle. Koska pelkillä kotikunnan äänillä kukaan ei eduskuntaan ponnista, niin naapurikuntien äänestäjien äänet nousevat entistä tärkeämpään rooliin.
Mihin tuo kaikki sitten riittää? Se nähdään vaalien jälkeen. On kuitenkin epäilemättä melkoinen yllätys, jos kaikki nyt istuvat kansanedustajat eduskuntaan pääsevät. On myös melkoinen yllätys, joskin toivottava, jos uusista yrittäjistä joku eduskuntaan nousee.
Valtakunnan politiikan kompurointi vaikuttanee myös Sastamalassa. Joidenkin ennusteiden mukaan on mahdollista, että Sastamalasta eduskuntaa pääsee yksi ehdokas. Kahta pidetään jo hyvänä saavutuksena. Ja onhan se pahinkin vaihtoehto valitettavasti olemassa, siis nollatulos, joka olisi paha isku Sastamalalle.
Ja siitä huolimatta elämää on vaalienkin jälkeen. Ovat voittajia ja häviäjiä ketkä hyvänsä, niin maan suunta tuskin radikaalisti kääntyy mihinkään suuntaan. Maan kokonaistalous on lopultakin se, joka määrittelee pitkälti poliittisia päätöksiä. Jos maan suurin harmi on se, että Tampereelta ei pääse Helsinkiin junalla tunnissa, niin eipä noita murheita sitten paljoa ole.
Siinä sitä on myös yhteistyötä kun palkansaajat että eläkeläiset paiskaavat kättä, yhteisille tavoitteille. Eduskuntavaalissa. Kun tuo kokoomuksen Orpo ei halua myöntää, että hoitajamitoitus pitää olla 0,7 mitoitukseen. Vastaavasti eläkeläiset auttavat palkansaajia, että työelämässä säilyy oikeudenmukaisuus. Eläkeläiset tämän hyvin oivaltavat lasten ja tulevaisuuteen katsoen lastenlasten kautta. Kuten myös perheettömät eläkeläiset. Työelämä ei saa olla pelkästään sanelupolitiikkaa. Nyt on historiallinen hetki, palkansaajien ja eläkeläisten yhteistyölle. Siinä on voimaa! Eduskuntavaaleissa!
Joo paiskataan kättä ja äänestetään Suomen suosta nostanutta Keskustapuoluetta.
Harvalla palkansaajalla on 200 hehtaarin maatilaa. Eli siksi ei! Eikä kyllä muutenkan.
Eläkeläisenä asioita ajattelee ylisukupolvisesti ja on tyytyväinen Sipilän hallituksen
nostamiin takuueläkkeisiin, vähimmäipäivärahoihin ja lastenlasten työpaikkoihin, niitähän syntyi 140 tuhatta uutta työpaikkaa. Metsää en edes välitä omistaa, mutta maan talouden, ympäristön
ja ilmastotavoitteiden vuoksi hyvin niitä pitää hoitaa ja kasvua lisätä.
Joten helppohan tässä eläkeläisen on kättä paiskata.
Englanti vielä kipuilee siinä missä Suomi jo pääsi pinteestä. Hallituksen ero! Nyt Suomessakin toimii demokratia ja yhdenvertaisuus. Eduskuntavaaleissa tämä demokratia ja yhdenvertaisuus saavat sinetin. Suomesta tulee jälleen sivistysvaltio. Tänä vuonna kansalla on kaksi Joulua!
Joulu on kulutusjuhja ja moni velkaantuu yhdestäkin joulusta, joten säilytetään järki päässä!
Tulevalla eduskuntakaudella pitäisi saada lisää 140 tuhatta uutta työpaikkaa, eikä
velkaantumiseen ole varaa pitkään aikaan.
Itse äänestäminen ei maksa mitään. Kyllä, pidetään järki päässä!
Oikeiston ehdokkaat joutuvat nyt kätteleen myös tavallisia kansalaisia. On tainnut käsidesin menekki lisääntyä.
Huumorin kukka, on kaunein kukka.